Lost Without You • Blind Channel One Shots

Joel & Joonas • tajunnanräjäyttävä

> J o o n a s <

Tänään on ystävänpäivä. Päätettiin juhlistaa sitä illallisella eräässä romanttisessa ravintolassa.
"joko sä oot valmis?" Joel huutaa eteisestä. Yleensä Joel on se, jolla kestää ikuisuus valmistautuua. Nyt on roolit vaihtuneet ja nykyään mä oon meistä se, jota saa odotella.

Vedän sukkia jalkaan, jonka jälkeen katsahdan itseäni vielä kokovartalopeilistä ja suin harakanpesää muistuttavaa hiuspehkoani edes hieman paremman näköiseksi.

"lopeta se peiliin tuijottelu. sä näytät hyvältä" Joel sanoo hipsiessään makkariin ja kietoo kätensä mun vyötärölle. Se painaa leukansa mun olkapäälle ja tutkivasti katselee meitä kumpaakin peilin heijastuksesta.

"sä näytät muuten aika helvetin hyvältä, ihan sellaselta syötävän hyvältä" tuo kuiskaa ja näykkäisee mun korvalehteä.
"jos sä syöt mut nii sit mua ei oo enää" mutisen ja silitän sen hiuksia. Mun korvan näykkimisestä päästyään se painaa huulensa mun leukalinjalle ja siitä kaulalle.
"en syö. korkeintaan maistelen vähän..." se sanoo ja jatkaa mun kaulan ja niskan pusuttelua.

"mitä jos jäätäisiinkin vaan kotiin?" kysyn. Juuri nyt voin ajatella meidät vain tuonne peittojen alle lähekkäin.
"mut ei siitä saa romanttista tällä aikataululla" Joel vastaa ja rutistaa mua vähän lujempaa. Ihme, että mun kaikki kylkiluut ovat näin muutaman vuoden jälkeenkin vielä ehjät.
"oota tääl ja keksi mitä syötäis nii tilataan sit myöhemmin. mä käväsen kaupassa" selitän innoissani. Ehdin jo keksiä, mitä kaupasta haen.
"ööö okei" se vastaa ja suukottaa mua poskelle.

Mä kipitän eteiseen, jonne Joel seuraa antaakseen vielä pusun ennen kuin lähden. Siitä on tullut rutiini. Ihan sama missä me ollaan tai minne ollaan menossa, aina vähintäänkin se yksi pusu ennen kuin sanotaan heipat.

Palaan kauppareissulta kukkapuskan ja viinipullon kera. Meistä ei oikeasti kumpikaan kauheasti välitä kukista sun muusta rakkaushömpötyksestä. Satuinpa kuitenkin nyt sille päälle ja ostin punaisia ruusuja Joelille. Ja viinipullo ihan vaan, koska kyllähän se nyt maistuu aina.

"ei sun olis tarvinnu ostaa mulle kukkia. eikä tää nyt oi reilua ku mulla ei oo sulle mitään. sen illallisen oli tarkotus olla se lahja multa sulle" Joel mutisee yrittäessään etsiä jotain maljakoksi kelpaavaa.
"ainut lahja mitä mä tarvin sulta on se et sä oot olemassa ja siinä. paras lahja mitä sä ees voit ikinä antaa on se et sä oot siinä" selitän ja nostan käteni Joelin poskille saadakseni sen katsomaan muhun päin. "mä rakastan sua Joel. vaikka sä et koskaan ostais mulle mitään"
"mäki rakastan sua. voidaanko syödä sushia?" se kevyesti vaihtaa aihetta lennosta.
"no syödään" vastaan ja pussaan tuota kevyesti.

Meistä ei kumpikaan ollut vielä nälkäinen, joten me päädyttiin katsomaan jotain tylsääkin tylsempää sarjaa. Mun mielenkiinto edes yrittää keskittyä siihen hupeni ensimmäisen kahden minuutin aikana. Joel näytti kyllä siltä, että se jopa keskittyi. Ja se on jo maailman kahdeksas ihme.

Päätin hieman keskeyttää tuon sarjan katselun noustessani istumaan sen lantion päälle.
"eikö meiän pitäny tätä sarjaa kattoa?" se kysyy virnuillen.
"kiinnostaako sulla se enemmän?" kysyn muka loukkaantuneena ja ristin kädet rinnallenni.
"oot söpö ku mökötät. mut oot vielä söpömpi mun alla ilman vaatteita" se sanoo ja silittää mun käsivarsia.
"ei vetele tollanen peli" murahdan ja lasken käteni sen rintakehälle. Työnnän sen patjaa vasten. "mä aion tänä iltana olla söpö myös sun päällä"

Harvoin me oikeesti ollaan näin päin. Eikä se mua oikeestaan haittaa. Joel on tajunnanräjäyttävän hyvä dominoivana osapuolena ja mä ihan mieluusti antaudun sille. Silti joskus mulla tulee sellainen olo, että mä haluan määrätä ja Joel saa antautua mulle. Onhan se siinäkin  tajunnanräjäyttävän hyvä. Toisaalta missä se nyt ei olis...

Mä revin mun paidan pois ja Joel seuraa perässä. Liikun Joelin päällä niin, että meidän lantiot hankautuvat yhteen ja samalla saan Joelin huokailemaan.
"mmh... Joonas mun housut kiristää" Joel marisee ja puristaa mun reisiä.
"voinkohan mä auttaa sua jotenki?" kysyn ja peruutan Joelin sylistä. Kuljetan mun käsiä sen reisillä ja kohouman päällä. Sehän oli herkillä. "näyttääpä vähän kiristävän"

Alan availemaan sen vyötä niin hitaasti, että se puuttuu siihen itse ja repii sen vyötäröltään.
"sullahan on kiire" hymähdän ja vedän sen housut pois.
"no on ku sillee mua hinkkasit" Joel tuhahtaa. Mä kurotun suutelemaan sitä ja ujutan mun käden sen kalulle boksereiden sisään ja vedän muutaman hitaan vedon. "nopeempaaah"
"äläs nyt. vastahan me alotettiin" sanon hiljaa ja saan sen myös hiljentymään mun suudellessa sitä uudestaan.

Kun oon tyytyväinen Joelin vaikerointiin, vedän sen bokserit pois. Riisun myös omat housuni ja kurotan yöpöydän laatikkoon kortsun löytämisen toivossa. Täysin koskematon paketti saa mut virnistämään. Nappaan sieltä yhden ja kumarrun vielä suutelemaan Joelia samalla, kun värkkään kortsun paikalleen

Työnnyn koko mitassani Joelin sisälle saaden tuon haukkomaan henkeään. Se pitää lujasti kiinni mun hartioista.
"sano jos sua sattuu liikaa" sanon ja silitän sen poskea. "ja sano sit ku voin liikkuu"
"j-jooh" se huokaisee ja puristaa silmänsä kiinni. "mee hitaasti" Liikun hitaasti edes takaisin ja me huokaistaan molemmat yhtä aikaisesti. Joel kylläkin ehkä enemmän kivusta vielä tässä vaiheessa, mutta mä luotan, että se sanoo jos tuntuu liian pahalta. Ei mun oo tarkoitus sitä satuttaa.
"kohta lähtee tajuhh..." Joel huokaisee äänekkäästi. Anteeksi naapurit.

Me maataan hikisinä puoliksi peiton alla. Joel halusi välttämättä ryömiä mun kainaloon ja niin lähelle kuin vain pääsee, vaikka näin hikisenä se ei oo ehkä houkuttelevin vaihtoehto.
"oon ehkä sanonu ennenki näin mut olipahan taas tajunnanräjäyttävän hyvää" Joel huokaisee.
"niimpä" vastaan. "mennänkö suihkuun?" mä kysyn, kun ollaan hetki saatu hengitystä tasailtua.
"älä ees yritä toista kierrosta" Joel naurahtaa.
"ei sitä nyt vielä. ja sä et kävele jos me toinen kierros vedetään näin päin" selitän vihjailevasti.
"illan päälle kuitenki toinen kierros" se aloittaa "ja sä oot alla"
"sovittu. nyt suihkuun ja ruokaa kiitos" vastaan.

Aateltiin, että ehditään käydä suihkussa puolessa tunnissa ihan hyvin, joten tilattiin ruokaa ennen suihkuun menemistä. Jotenkin kummasti aika vain hurahti ja me oltiin suihkussa tilauksen saapuessa. Siinä mä sitten pyyhe vyötäröllä ja vettä valuvana avasin meidän asunnon oven ja otin tilauksen vastaan Joelin nauraessa pesuhuoneessa. Tuo ei ollut elämäni kirkkain hetki.

Eikä me jaksettu edes vaihtaa lakanoita niin ollaan nyt linnottautuneena sylikkäin vähän ehkä hikisille lakanoille sushien kanssa. Mä makaan pää Joelin sylissä tuon syöttäessä mulle susheja ja silitellessä mun yhtä märkiä hiuksia. Mun ostama viinipullokin on korkattu ja yöpöydällä nököttää kaksi viinilasia. Ei hassumpi tapa viettää ystävänpäivää. Juuri sellainen, meidän näköinen.

—
sanat 992

uskotteko jos sanon et kirjotin tän koko luvun tänään töissä😂