Lost Without You • Blind Channel One Shots

Aleksi & Olli • sun höpö

> A l e k s i <

Avaan mun silmät auringon säteiden osuessa mun kasvoille. Venyttelen käsiäni ja haukottelen. Huomaan sängyn olevan tyhjä mun viereltä ja katselen ympäri makkaria, mutta mun viereltä karanneesta unikaverista ei näy merkkiäkään.

Kohta tuo unikaveriksi mainittu ihanuus kuitenkin ilmestyy ovelle nojautuen karmiin.
"huomenta unikeko" Olli sanoo hymyillen.
"sä nousit ilman mua" vastaan. "ja mikä erikoisinta, ennen mua"
"nukuit niin rauhallisesti et halusin antaa sun jatkaa unia vielä. ja mä en vaan saanu enää unta" se selittää.
"tuu tänne" sanon ja nostan mun kädet Ollia kohti ilmoittaen halipulasta näin heti aamusta.

Se kävelee lähemmäs ja nostan peiton kulmaa, jotta voitaisiin molemmat olla sen alla. Piilossa. Turvassa. Poissa katseilta. Ihan rauhassa kahdestaan. Lämmin keho painautuu mua vasten ja kiedon käteni sen ympärille. Hengitys mun niskassa kutittaa vähän saaden mut melkein kikattamaan kuin pikkutyttö.

Olli nousee mun kaulalta ja yhdistää huulemme. Tuo kääntää mut sen syliin ja vetää samalla peiton yllemme. Tämmöset aamut on kaikista parhaimpia. Hitaat aamut yleensäkin, mutta varsinkin jos meillä ei oo menoa mihinkään niin sit jäädään peiton alle halimaan ja pussailemaan. Joskus ehkä koko päiväksi.

"tuu" Olli sanoo hetken päästä ja rimpuilee mun alta.
"eiiikä nousta" marisen peiton alta.
"noustaampa. sun on pakko nousta jos mä oon täälä" se selittää ja kävelee yhä kauemmas sängystä. Murahdan, ilmeisesti joudun hyväksyä tappioni ja nousen. Kostoksi hyppään Ollin selkään aikomatta päästämättä enää irti.

"kyllllmä" sanon liukuessani Ollin selkää pitkin alas, sillä tuo ei suostunut siihen, ettei nää mua.
"voitsä tehä meille aamupalaa. mä poltan keittiön kuitenki jos yritän" Olli mutisee söpön ujosti.
"voin. sä autat" vastaan ja pussaan tuota poskelle.
"mä autan sillee et oon ehkäsemässä halipulaa ja pusuvajausta muistamalla pysyä koko ajan halilähllä ja antamalla pusuja joka sekunti" tuo selittää mun hymyillessä ja pörröttäessä sen hiuksia.

Yritän saada meille paistettua kananmunia, kun tuo pikku takiainen ihan tosissaan aikoi auttaa juuri sen halipulan ehkäisemisessä. Se nimittäin vähintään roikkuu koko ajan kiinni mun kädessä ja muistaa antaa monta pusua edes poskelle.

Me saadaan - tai ennemminkin mä saan - meidän kummankin aamupalat valmiiksi ja katettua pöytään. Olli istuu kiltisti toisella penkillä odotellen mun istuvan myös alas. Aika suloista. Ihmeellistä kyllä, se malttoi hetken olla irti musta. Istuudun siihen Ollia vastapäätä ja alan syömään.

"mitä?" mutisen tuon vaan tuijottaessa mua.
"sä oot söpö. mielummin mä sun huulia maistaisin ku tätä mitä sä teit" se selittää ja kallistaa päätään äärimmäisen söpösti.
"syödää ensin ja sit halitaan. haleja ja pusuja jälkkäriksi kos syöt kiltisti, jooko?" ehdotan ja Olli viimeinkin alkaa mutustaa aamupalaansa, joka saattaa kylläkin olla jo hieman jäähtynyttä. "oot joskus kyllä ihan höpö"
"sun höpö" tuo korjaa ja mä vaan hymähdän.

"nyt herra tulee tänne ja antaa niitä haleja ja pusuja mitä lupaski" Olli tokaisee olohuoneesta saatuaan aamupalansa alas ja astiatkin nätisti koneeseen.
"älä hoputa" vastaan ja kipitän tuon luokse. Kiedon käteni sen vyötärölle ja vedän lähemmäs itseäni yhdistääkseni huulemme. Olli taas nostaa kätensä mun niskaan.
"mä... rakastan... sua" tuo mutisee pusujen välistä.
"mäki rakastan sua" naurahdan ja painan otsamme yhteen.

—
sanat 488

tästä tuli vähän lyhyt eikä niin hyvä ku oisin halunnu🫠

kirjotin tämmöstä söpöilyä ja omistan tän luvun yhelle nimeltämainitsemattomalle ihmiselle ketä nyt kutsun pööpööksi🫶🏻👀
(pls antakaa mun olla sekasin ja rakastunu ja ällösöpöillä tääl okei)