Lost Without You • Blind Channel One Shots

Niko & Joonas • samoilla viivoilla 2/3

> J o o n a s <

"mä inhoan muuttamista" Niko tuhahtaa ruuvatessaan viimeisen kasassa olevan tuolin jalkaa irti. Otetaan joitakin huonekaluja uuteen kämppään mukaan, mutta osa ostetaan sitten myöhemmin. Paljon ollaan saatu heitettyä vanhoja ja tarpeettomia tavaroita pois.
"nytkö sä jo kadut tätä yhteenmuutto ideaa?" naurahdan, vaikka tiedän ettei tuo sitä tarkoittanut.
"no en tietenkään höpö" se vastaa hymyn kera suukottaen mun hiuksia. "sun kanssa mä tekisin tätä vaikka joka viikko jos olis tarpeen"

Me vuokrattiin paku muutamaksi päiväksi, jotta saataisiin helpommin itse kuskattua tavaroita. Mitään muuttofirmaa me ei palkattaisi, koska se olisi tullut aivan liian kalliiksi. Jätkät lupasivat olla avuksi niin paljon kuin oli tarve. Yksin tai välttämättä kaksin tämä ei ehkä onnistuisi. Tai saattaisi onnistua, mutta ei kovin sujuvasti. Aina helpompaa, kun on useampi käsipari kantamassa huonekaluja ja laatikoita.

Oltiin eilen ja tänä aamuna Nikon asunnolla laittamassa tavaroita kasaan ihan hyvillä tuloksilla. Sitten me suunnattiin mun asunnolle. Vaatteiden läpi käyminen ja lajittelu pidettäviin ja myyntiin meneviin on maailman rasittavinta hommaa. Varsinkin, kun niitä on taas kertynyt enemmän kuin yksi ihminen koskaan voisi oikeasti tarvita. En käytä omistamistani vaatteista varmaan puoliakaan, mutta silti ne vain lojuvat kaapissa viemässä tilaa.

Ei olisi tätäkään tullut tehtyä ihan huvin vuoksi. Tuossa lattialla on aikamoinen kasa vanhoja vaatteita, joiden on aika eksyä jonkun toisen vaatekaappiin.
"miten sä meinasit saada sun ja Nikon vaatteet siihen kämppään jos yksistään sun vaatteita on ton verran?" Joel kysyy astellessaan mun olohuoneeseen. Tai oikeastaan harppoessaan, sillä tavaraa alkaa olla ympäri joka paikkaa niin paljon, että lattiaa hädin tuskin näkyy.
"toi kasa menee myyntiin tai lahjotukseen" vastaan.
"mitä? Joonas Porko luopuu vaatteistaan? ennenkuulumatonta!" se naurahtaa ilkikurisesti. No kiitos vain Hokka.

Kannetaan kolmen jätkän - minä, Niko sekä ensimmäisenä ehtinyt Joel - voimin ensimmäisiä laatikoita ja joitain huonekaluja tai niiden palasia pakuun ja lähdetään kohti uutta asuntoa. Me ei olla käyty täällä vuokrasopimuksen kirjoittamisen jälkeen. Silloinkin se oli vielä kalustettu, mutta nyt sen pitäisi ainakin, huutaa tyhjyyttä.

"mitä jos ei oteta vielä mitään mukaan autosta vaa käytäis kattomassa sitä kämppää eka et mihin kasataan mitäki?" Joel kysyy meidän saavuttua kerrostalon parkkipaikalle.
"wau. miten sun suusta kuuluu noinkin järkeviä ehdotuksia?" naurahdan ja tökkään Joelia kylkeen.
"haista paska" se tuhahtaa ja hyppää ulos autosta.

"herranjestas tääl on tilaa" Niko henkäisee astellessaan ympäri tyhjää asuntoa. Joka on meidän.
"no totta kai on tilaa. vielä. kohtapa ei oo ku roudaatte puol elämää tänne nii nauti viimeisistä hetkistä siistissä kämpässä" Joel viisastelee. Tuon sanottua sekin lähtee kävelemään ympäri asuntoa ja kuuntelee Nikon sepostusta siitä mihin mikäkin lautanen, sukka ja kaikki tulevaisuuden pölypallot tulevat asettumaan. Mua vaan naurattaa tilanne kaikessa ihmeellisyydessään. Me ihan oikeasti muutetaan yhteen.

~illalla~

"helvetti mikä työmaa" huokaisen ja kirjaimellisesti valun seinää pitkin lattialle. Päätimme lopettaa tältä päivältä. Olli, Tommi ja Aleksikin ehtivät muutaman tunnin päivällä olla kantoapuna. Kannattikin valita asunto kerrostalosta, jossa on liian pieni hissi pöytien ja sohvan palasten kuskaamiseen. Ja vieläpä ylimmästä kerroksesta. Jos ei huomenna ole mikään paikka jumissa niin se on jo maailman ties kuinka mones ihme.

"Woltataanko pizzaa?" Niko kysyy hipsiessään makuuhuoneesta vaatteiden lajittelu hommasta keittiön lattialle mun vierelle istumaan.
"muuttopizzat. kuulostaa hyvältä" vastaan ja annan Nikon tilata meille pizzat. Ja sitten vain odotellaan puolisen tuntia.

"oi että, kyllä tää näyttää, tuoksuu ja kuulostaa laittoman hyvältä tämmösen päivän jälkeen" Niko toteaa avatessaan pizzalaatikkoaan.
"ja kun ei oo syönytkään päivän aikana mitään ruuaksi kelpuutettavaa" naurahdan.
"no jep" tuo vastaa suu pizzaa täyteen ahdettuna. Voi luoja mä rakastan sitä tuollaisenakin. Ihan hölmönä ja nälkäisenä, sekä vähän kärtyisänä toisinaan.

Rakastan sitä kuinka se innostuu pienistä jutuista niin kuin silloin, kun me tähän asuntoon päivällä astuttiin. Rakastan kuinka se päättää saada asioita tehtyä ja oikeasti sitten saakin. Päättäväisyyttä. Sitä se on. Ja määrätietoisuutta. En mä mistään muutosta tai sen kaltaisestakaan isommasta projektista selviäisi ilman Nikoa. Bändin kanssa meistä ei kukaan selviäisi ilman Nikoa ja sen järjen ääntä. Osaa se kuitenkin olla myös joskus ihan urpo!

"tiiätkö Niko mitä?" kysyn ja hörppään lasistani Coca Colaa.
"mitäs?" se vastaa kääntäen katseensa muhun puhelimensa sijaan. Tuotakin mä rakastan. Silloin, kun joku sanoo sille jotain, sen huomio on siinä puhujassa. Se näyttää aidosti, että sitä kiinnostaa ja että se kuuntelee.
"mä rakastan sua ihan järjettömän paljon" sanon ja meinaan herkistyä. Niin paljon tuo mies mulle merkkaa.
"voi Joonas... mä rakastan sua vähintäänkin yhtä järjettömän paljon" se vastaa lempeä hymy kasvoillaan ja hivuttautuu lähemmäs suudellakseen mua.
"ensimmäinen suudelma tässä asunnossa" hymyillen mutisen tuon huulia vasten.
"kunnon sänkyä meillä ei vielä täällä oo mut sohva kyllä löytyy joten pitäiskö myös harjoittaa syntiä ensimmäistä kertaa" Niko kysyy viekkaana.
"pistetään tää kämppä ensin kuntoon ja ootetaan sänky. sit pistetään se ja seinien ohuus kestotestiin..." vastaan.

—
sanat 754

tätä oli jotenki tosi ihanaa ja vaivatonta kirjottaa🥰

nyt kun tähän kohtaan jätin niin te varmaan haluaisitte vielä kolmannen osan tästä vai oonko aivan väärässä?🤔