Lost Without You • Blind Channel One Shots

Tommi & Aleksi • uuden alku

> A l e k s i <

"Aleksi? Aleksi! huhuu!" värähdän tajutessani jonkun huutavan mun nimeä. "voi luoja sun kanssas"
"öääh.. mitä?" ravistan päätäni ja katsahdan vierelleni. Porkohan se siinä huutaa.
"sä näytät stalkkerilta. mee puhuu sille" Joonas sanoo.
"no en varmasti mee!" huudahdan ja puoli käytävää kääntää katseensa muhun päin.
"fuck it mä meen. me ollaan samalla luokallaki" Olli sanoo ja kävelee aukinaisen musiikin luokkaan, jossa tuo rumpali, Tommi, juuri harjoitteli. Ja mä ilmeisesti taas tuijotin sitä.

Me seistään siinä oven pielessä ja epätoivoisesti yritetään saada Ollin ja Tommin keskustelusta jotain selkoa. Tuloksetta kylläkin. Olli vilkaisee muhun päin kesken kaiken ja katoan ovelta niin, etteivät ne näe mua enää.
"voi vittu Olli" manaan itsekseni.
"no älä nyt. sä oot ihan kusessa siihen, Olli vaa edistää asiaa" Joonas naurahtaa ja taputtaa mua olalle. "ne tulee tänne"
"ei vitussa tuu" tuhahdan ja seuraavana näen Ollin virneen tuon kävellessä Tommin edellä käytävälle.
"moi Aleksi" Tommi aloittaa. "sulla tais olla kemiaa seuraavaks. mennäänkö?"
"mmm joo mennää" saan mutistua vastauksen ja lähden kävelemään tuon perässä alas portaita. Vilkaisen vielä taakseni Joonaksen ja Ollin virnuillessa meille.

Ollaan oltu koko lukion ajan muutamalla samalla kurssilla, mutta silti me ei koskaan olla päädytty juttelemaan.
"ootko sä soittanu kauan rumpuja?" töksäytän. "tai siis kuunneltiin ku soitit tai sillee ohi mennen ja kuulostit tosi hyvältä ja... nii"
"joo mä huomasin et kuuntelitte. mut kiitti. ja muutaman vuoden oon niitä hakannu" Tommi vastaa. Tunnen kuinka oon ihan punanen. En mä osaa puhua sille normaalisti.

Lopulta me keskitytään kumpikin opettajan sepostuksiin jostain alkuaineista sun muista ei niin kiinnostavista jutuista. Mun ajatukset kyllä harhailee vähän siellä sun täällä, eikä esimerkiksi tehtävien teosta mahda tulla mitään. Tommi kiinnostaa enemmän... Ei siis sillä tavalla! Tai no ehkä vähän silläkin tavalla. En usko kyllä, että se olisi pojista kiinnostunut.

"meillä ei taia olla tänää enempää yhteisiä kursseja" Tommi toteaa kemian tunnin päätyttyä.
"ei nii" vastaan hieman haikeana.
"nähäänkö koulun jälkeen?" se kysyy saaden mun sydämen heittämään volttia. Mun tekisi mieli hyppiä seinille ja juosta ympyrää, mutta ehkä mä en tässä keskellä koulun käytävää sitä tee.
"nähään vaa" saan mumistua vastaukseksi. Ihme, ettei sen tarvinut pyytää mua toistamaan tai alkaa arvailemaan mitä mä sanoin. Samaan aikaan oon niin hämmentynyt ja innostunut ja jännittynyt, että menee kieli solmuun.
"mennäänkö vaikka sinne keskustan uuteen kahvilaan? voitaisiin opiskella samalla" Tommi selittää. Mä oon pelkkänä korvana, mutta en saa sanoista selvää ajatellessani kaikkea muuta kuin opiskelua.
"öööh joo... mennää vaa" kuulostan todella ei-kiinnostuneelta näihin Tommin ehdotuksiin, vaikka sisäisesti mä pompinkin riemusta.

"ja sieltä saapuu herra Kaunisvesi!" Joonas huutaa nähdessään mut laahustamassa käytävää pitkin sen ja Ollin luo.
"miten meni?" Olli kysyy mun hypätessä poikien väliin sohvalle. Näytän varmaan hullulta hymy korviin venyneenä.
"tais mennä aika hyvin ku noin hymyilyttää" Joonas härnää ja vetää mut sen kainaloon pörröttäen mun hiuksia vielä kaupan päälle. Kiitos Porko, nyt kaikki aamulla nähty vaiva on mennyt hukkaan, kun sotkit mun aikaansaannoksen.
"me nähään vielä koulun jälkeen" sanon hiljaa ja suin hiuksiani pois silmiltä.
"ooooo vai että sillä tavalla!" Olli huudahtaa niin, että suunnilleen koko käytävällinen lukiolaisia kääntyy katsomaan meitä Joonaksen vain nauraessa.

Päivän viimeinenkin tunti lähenee loppuaan. Niiden muutaman tuskallisen minuutin ajan juuri ennen kellon soittoa mä vaan tapitan tiukasti sekuntiviisaria. En muista olenko koskaan odottanut vapaa-ajalla opiskelua - tai opiskelua ylipäätään - näin paljon.

Kellojen vihdoin soidessa mä sullon kirjat ja koneeni reppuun ja sujahdan ensimmäisten joukossa ulos luokasta. Tommilla on jo ajokortti, joten munkaan ei tarvitse nyt kävellä tai mennä bussilla keskustaan tai sieltä kotiin. Siispä mä suuntaan parkkipaikka kohti.

Pihalla mä huomaankin Tommin parkkipaikalla mustan Audinsa vieressä. Me istuudutaan etupenkeille, Tommi tietty kuskin paikalle ja minä pelkääjän paikalle. Menomatka kului yllättävän nopeasti, vaikkakin aika hiljaisesti. Ei meistä kumpikaan saanut suutaan auki.

Kahvila oli onneksi lähes tyhjillään, joten saatiin olla rauhassa. Opiskelu onnistuikin odotettua paremmin ja Tommi osoittautui fiksummaksi kuin mä luulin. En mä sitä tyhmäksi sentään luullut, mutta kuitenkin. Se auttoi mua monessa kemian ja matikankin tehtävässä niin, että mä jopa ymmärsin ja osasin sitten samankaltaiset tehtävät itse.

"nii halusitko sä muuten että mä heitän sut kotiin?" Tommi kysyy meidän kummankin nostellessa tavaroitamme reppuihin. Olihan tässä opiskellessa vierähtänyt muutama tunti. Kello on jo melkein kahdeksan.
"jos siitä ei sulle oo vaivaa nii voithan sä heittää" vastaan.
"ei ollenkaan" tuo hymähtää ja vetää takin päälleen.

Tällä ajomatkalla me jutellaan enemmän ja se sujuukin jo paljon luontevammin kuin aiemmin. Liian nopeasti mun kotipihan valot kuitenkin osuvat silmiini. Aivan liian nopeasti tää ilta tulee päätökseensä.
"mulla oli tänään kyllä tosi hyvä päivä sun kans, Aleksi" Tommi sanoo pysäyttäessään pihaan. Mä jään istumaan paikoilleni vielä hetkeksi.
"niin mullakin, Tommi" vastaan ja käännän katseeni kohti tuota hymyillen. Huomaan hymyn myös sen kasvoilla.

Se nojautuu vähän lähemmäs mua ja meidän huulet yhtäkkiä lähes hipovat toisiaan.
"oisko aivan väärin päättää tää ilta tällä tavalla ja jatkaa vaikka heti huomenna?" se kysyy kuiskaten.
"sopii mulle paremmin ku hyvin" vastaan ihan yhtä hiljaa ja tunnen sen huulet mun omilla. Nyt oon ihan onnellinen, että Olli päätti mennä puhumaan Tommille ja paljastamaan mun tuijottelun. Ehkä tää hetki onkin jonkun uuden alku.

—
sanat 828

vähän pidempi tällä kertaa👀

oon tähän ite jotenki tosi tyytyväinen🥰 vaikka aluksi meinasi kirjottaminen tökkiä niin sitten loppua kohen olikin jo ihan super kiva kirjottaa💕

ihan tällee btw, mä en oo yhtään audien ystävä