Lost Without You • Blind Channel One Shots

Joonas & Niko • muista olla hiljaa

smuttia; olkaapa hyvä kaikki kiimakallet :D

> J o o n a s <

"sä pidät sit turpas kii, okei?" Niko sanoo tiukasti pitäen kättään mun suulla. Hieman pelokkaana nyökkään ja tuijotan brunea silmiin odottaen seuraavaa liikettä. Tuo vetää kätensä mun suulta ja vilkaisee ympärilleen.
"mitä jos joku kuulee? nää seinät ei oo äänieristetyt" sanon hiljaa ja kuulen kuinka hiljainenkin ääni kaikuu suihkutilassa.
"siinä se jutun juju onki, oot hiljaa nii ei mitää hätää" Niko sanoo virnuillen oven suulta. "ei ketää"

Niko sai hyvän idean panna koulun pukkarin suihkutilassa. Tai tässä vaiheessa se ei ollut enää edes idea, vaan pakottava tarve. Äskeisellä tunnilla tuo poika oli kiinnostunut mun housujen laskemisesta ja mitä mä plus se plus koulussa paneminen saa aikaan. Mikäs siinä, mutta mä en kuitenkaan halua tunnilla jäädä kiinni jonkun kanssa sellaisesta viestittelystä enkä myöskään jäädä kiinni koulussa panemisesta.

Oon jo niin turhautunut odotteluun, että kävelen Nikon luokse ja vedän tuon kiinni itseeni yhdistäen huulemme. Pakitan seinää vasten Nikon työntäessä mua sinne päin ja selkäni ollessa kiinni seinässä, se työntää mua yhä ja painaa itseään lähemmäs.

"mghh..." huokaisen Nikon huulia vasten sen käden hivuttautuessa mun haaroihin.
"shh" se hyssyttelee mulle siirtyen samalla mun kaulalle huulillaan. "nyt kaikki näkee kelle sä oikeesti kuulut" Ollaan saatu aina kuittailua fritsuista eikä näidenkään jälkeen varmasti ole mitään poikkeusta. Voi helvetti Niko.
"mee jo asiaanhh" marisen Nikon jatkaessa mun haarovälin hiplailua.

Niko vetää kätensä pois mun keholta ja alkaa avata housujaan mun tehdessä samoin. Se taikoo meille kortsun jostain ja kääntää mut kasvot seinää vasten.
"valmis?" se kysyy ihan mun korvan juuressa. Sen lämmin hengitys mun ihoa vasten saa kylmät väreet kulkemaan mun koko kehossa. Nyökkään kiivaasti ja hengitä syvään. "muista sit olla hiljaa"

Sinne sujahti ja lujaa. Niko ei ilmeisesti ajatellut päästää mua helpolla, vaikka halusi mun olevan hiljaa. Puren mun alahuulta ja sen sisäpintaa verille siinä toivossa, että se auttaisi mua olemaan päästelemättä ääniä. Niko tukistaa mua varovasti niin kuin se aina tekee. Eikä se haittaa, mutta nyt voitaisiin olla varovaisempia. Me ollaan kuitenkin koulussa. Alan hieman katua tätä ideaa kuullessani juoksuaskeleita käytävältä pukkarin ulkopuolelta. Ne menevät ohi, mutta vaaran tuntu on silti läsnä.

Niko tarttuu mun kalusta alkaen vedellä hitaita vetoja. Ja mä yritän epätoivoisesti olla huutamatta tuon kosketuksen tuntuessa ihan laittoman hyvältä.
"mgh.. mhä tuun-"
"et muuten tuu vielä" Niko keskeyttää ja irrottaa otteensa mun kalusta. Se laskee kummatkin kätensä mun lantiolle ja kiristää tahtiaan työntyessään mun sisälle uudestaan ja uudestaan.

Nikon työnnöt pysähtyvät kuin seinään meidän kummankin säpsähtäessä pukkarin oven narinaan. Mun sydän hyppää kurkkuun ja takoo kuin juuri maratonin juosseella. Niko vetää itsensä äkkiä ulos musta ja saa mut vingahtamaan.
"mennää tonne" se sanoo ja osoittaa suihkutilan reunalla sijaitsevaa vessaa. Nostan meidän kummankin housut maasta ja hipsin Nikon perässä vessaan.
"voi helvetti" naurahdan hiljaa, mutta Niko tukkii mun suun jälleen kädellään.
"kuulostaa et ne jäi sinne" se sanoo.
"mitä me nyt tehään?" kysyn. Eihän me nyt voida jatkaa, jos seinän toisella puolella on ihmisiä.
"jatketaan tietenki. mut nyt vaa tosi... tosi hiljaa" Niko kuiskaa mun korvan juuressa ja painaa huulensa mun kaulalle toistamiseen.

Työnnän Nikon istumaan vessanpöntön kannen päälle ja istun itse tuon syliin. Se liukuu jälleen mun sisälle ja huokaisee melkein liiankin äänekkäästi. Lasken mun kädet sen hartioille ottaakseni tukea ja tasaiseen tahtiin nousen ja laskeudun pitkin sen pituutta.
"kohta lähtee tajuh..." Niko voihkaisee ja painaa silmänsä kiinni. Vinkaisen vähän sen puristaessa mun reisiä. Selvästi nauttii tästä.

Saan idean vähän kiusata Nikoa ja nousen tuon sylistä.
"mitäh" se ennättää sanoa, kun oon jo polvillaan sen jalkojen välissä. Rullaan kortsun pois ja tartun tuon kalusta. Kiusoittelevan hitaasti vetelen vetoja sen koko mitassa ja katson kuinka Niko kiemurtelee mun otteessa. Rakastan nähdä tuon reagoivan mun kosketukseen tällä tavalla. Harvoin mä oon määräävänä tai tahtia ylläpitävänä osapuolena, mutta silloin kun satun olemaan, tiedän kyllä mitä teen. Ja tiedän myös Nikon nauttivan siitä.

Nuolaisen huuliani Nikon tuijottaessa mun käden liikettä tiiviisti. Hellästi pudottelen suukkoja tuon kärjelle saaden jo nyt malttamatton pojan oikein anelemaan lisää.
"älä Porko kiusaaa" se marisee. Otan sen koko kalun mun suuhun painaen mun päätä niin pitkälle kuin ilman oksennusrefleksiä onnistuu.

Tunnen Nikon sormet mun hiusten lomassa Se painaa mun päätä vain lähemmäs tuon lantiota. Kiristän tahtia ja varoittamatta saan Nikon tulemaan mun suuhun. Kiltisti nielen kaiken ja katsahdan henkeään haukkovaan Nikoon.
"sä et oo tullu vielä" se toteaa virnuillen ja työntää mut selkä seinää vasten laskeutuen itse mun eteen polvilleen. Nyt on ilmeisesti mun vuoro.

Varovasti se ensin koskettelee mua ihan vaan kiusatakseen ja sitten ilman sen enempiä varoituksia, ottaa mut sen suuhun. Ei mene kauaakaan, kun myös mä haukon henkeäni ja katson lastejani nieleskelevää Nikoa, joka polvillaan virnuilee mun edessä.

"meillä alkaa tunti" se sanoo yrittäessään kiskoa housuja jalkaan.
"no ihanko tosi" hymähdän ja tajuan, että me ollaan kohta ihan vitusti myöhässä. "näytänkö mä siltä et musta ois just nussittu aivot pihalle"
"ehkä vähän. mut sit mä saan olla ylpee itestäni" Niko vastaa ja pussaa mua poskelle halatessaan mua. "mennää"

Me kävellään vierekkäin Nikon kanssa äikän luokan eteen, missä mulla ja Joelilla on tunti. Nikolla on ehkä uskontoa samalla käytävällä. Joel ja Aleksi pussailevat samaisen käytävän sohvalla aika äänekkäästi.
"hankkikaa huone" Niko tokaisee ja me istutaan niitten vierelle.
"missäs te olitte koko välkän?" Joel kysyy saatuaan kielensä pois Aleksin kurkusta.
"ei ainakaan kieli kenenkään kurkussa toisin ku eräät" vastaan ja vuorotellen tuijotan Aleksia ja Joelia.
"nii no ei kurkussa, mut haaroissa" Aleksi naurahtaa. Tunnen mun kasvojen lehahtavan tulipunaisiksi Joelin ja Aleksin nauraessa.
"ettekö ees jääny kii?" Joel kysyy ihmeissään.
"ei tietenkää. Joonas on niin hiljanen" Niko vastaa virnuillen ja pörröttää mun hiuksia.
"mut meinattiin jäähä ku Nikosta lähtee ääntä" hymähdän. Niko vilkaisee mua aika murhaavasti juuri ennen kuin katoaa luokkaansa. Voi olla, että mua rangaistaan tästä illalla vielä jotenkin...

—
sanat 941

en osaa kirjottaa smuttia😀 tääki on nyt tosi tönkköä