Lost Without You • Blind Channel One Shots

Joonas & Tommi • pettäjä

> J o o n a s <

"voi helvetin helvetti..." kiroan tuijottaen itseäni hissin peilistä. Päädyin sänkyyn Nikon kanssa, jo toistamiseen. Ja vielä selvinpäin. Lupasin itselleni, etten tee sitä enää. En voi jatkaa tyttöystäväni pettämistä parhaan ystäväni kanssa.

Puhelin värisee mun takin taskussa ja nappaan sen käteeni katsoakseni kuka soittaa. Niko. Voi jumalauta.
"puhutaan jooko?" se sopertaa itkuisena. Tää meidän hommailu satuttaa kaikkia. Nikoa sattuu se, että pakenen paikalta joka kerta vihaisena ja pettyneenä itseeni, kuin en nauttisi seksistä Nikon kanssa. Vilmaa sattuu mun pettäessä sitä kerta toisensa jälkeen, vaikka se ei tästä tiedäkään. Mua sattuu tajuta kuinka paljon kipia aiheutan mulle tärkeille ihmisille vaan siksi, etten omista itsehillintää.

"älä soita mulle. meillä ei oo mitään puhuttavaa. eikä me tehä tätä enää" suurin piirtein huudan ja suljen puhelun. Astun kerrostalon alaovesta ulos kylmään marraskuiseen yöhön ja purskahdan itkuun tajutessani, että huusin juuri Nikolle mun ollessa vihainen itselleni. En mä voi näin paha ihminen olla oikeasti. Mitä vittua mä teen?

Soitan Tommille. Se on ainoa, joka tietää tästä tilanteesta. Tietenkin lukuunottamatta Nikoa. Me ollaan harrastettu seksiä Nikon kanssa monta kertaa ja aina oon tullut katumapäälle. Oon vuodattanut tätä Tommille ja se on rauhallisena kuunnellut ja joskus lohduttanutkin. Vaikka mä en tosiaankaan sääliä kaipaa. Itsehän mä aina Nikon luokse palaan. Nyt mun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja päättää mitä mä oikeasti haluan tehdä.

"Joonas, kello on kaks yöllä" Tommi sanoo vastattuaan muutaman tuuttauksen jälkeen.
"olkoot vittu vaikka kaheksansataa. me pantiin Nikon kans taas" tuhahdan tallustaen kadulla niin aggressiivisesti, että jokainen ohikulkija todennäköisesti säikähtäisi ja lähtisi karkuun tai vähintäänkin kiertäisi kaukaa.
"sun pitää kertoo Vilmalle. mieti jos se saa tietää jonku muun kautta et petät sitä joka viikko parhaan kaveris kans" tuo selittää melkein vihaisena. "sä et voi jatkuvasti satuttaa sitä sen tietämättä. etkä sä voi satuttaa Nikoa tolla sun perseilyllä"
"mitä jos mä rakastan kumpaaki? jos kerron Vilmalle nii se murtuu lopullisesti. jos jätän Nikon rauhaan nii hajotan varmaan koko bändin" valitan, vaikka tiedän hyvin käyttäytyväni nyt kuin idiootti.
"me ei puhuta tästä ennen ku sä oot kertonu Vilmalle" Tommi sanoo ja lopettaa puhelun.

Ensimmäisenä muutamana kertana, kun päädyttiin Nikon kanssa sänkyyn ja kaduin sitä, Tommi suhtautui asiaan vähän hienotunteisemmin. Nyt niin monen kerran jälkeen se on jo vihainen mulle. Ihan syystäkin. Mä olisin myös. Päätän niellä tappioni ja ryhdistäytyä. Nukun studiolla yön yli ja kerron huomenna Vilmalle.

~aamulla~

"huomenta. onko kaikki hyvin? miks et tullu kotiin?" Vilma aloittaa kysymystulvan mun soittaessa sille.
"sori. meillä meni studiolla niin myöhään et en tullu sit kotiin ku en halunnu herättää sua" selitän vähän valehdellen. Tuskinpa sillä enää on väliä, kun me käytännössä ollaan jo ohi. "mut meiän pitäs puhua"
"rakas onko kaikki hyvin?" Vilma kysyy melkein kylmästi.
"on. tai ei oo. mä selitän ku pääsen sinne" vastaan ja yritän olla hermostumatta sen enempää.
"okei. oot rakas" se vastaa.
"nii säki" sanon ja suljen puhelun. Se on menoa nyt.

Hengitän syvään muutaman kerran mun ja Vilman asunnon ovella. En halua mennä sisälle ja kohdata tuon varmasti huolestunutta ilmettä. Työnnän avaimen lukkoon ja tarkasti kuuntelen sen naksahdusta oven avautuessa.

"istutaa alas" sanon ripustaessa takkia naulakkoon. Vilma ei uskaltautunut edes halaamaan mua. Ehkä sillä on aavistus mihin tää on menossa.

Me istuudutaan keittiön pöydän ääreenn. Mä painan mun pään käsiini ja mietin mitä vittua sanon. Vilkaisen nopeasti Vilmaa ja se näyttää huolestuneelta.
"mä petin sua" pudotan pommin suoraa meidän väliin. "Nikon kans. useemmin ku kerran" mitäpä sitä asiaa sen enempää kiertelemään.
"mi-mitä?" Vilma tuijottaa mua suu auki. "teit mitä?"
"anteeks. mä en tiiä miks mä tein niin vaikka tiesin tekeväni väärin. oon pahoillani et satutin sua mut sulla on oikeus tietää" soperran ja katson tuota silmiin.
"millon? ekan kerran" se kysyy. En tajua miksi se haluaa tietää, mutta no, itsepähän päätti kysyä.
"yli kuukausi sit..." vastaan.
"miks sä et kertonu aikasemmin? en mä sulle olis suuttunu. okei ehkä vähän mut oisin arvostanu kuitenki sun rehellisyyttä" Vilma sanoo sävyttömästi.
"mä aattelin et en tekis niin enää. mut jatkoin ja jatkoin vaikka musta tuntu pahalta satuttaa sua. mä en ansaitte olla sun kans enää" sanon.
"mmh. kiva et olit kuitenki rehellinen nyt. mä pakkaan mun tavarat ja etin uuden kämpän" se vastaa haikeana.
"anteeks" sanon hiljaa. Vilma ei vastaa mitään vaan jää tuijottamaan mua surullisena. Yksinäinen kyynel putoaa sen silmäkulmasta.

"sä voit asuu tääl niin kauan et löydät kämpän. mä roikun studiolla tai jätkien nurkissa" sanon ja nousen pöydästä. Kävelen makkariin ja otan mukaani jotain vaihtovaatteita ja mitä nyt keksinkään. Mun aivot ei toimi enää huonostikaan. Palatessani makkarista huomaan Vilman menneen istumaan parvekkeelle. Kuuntelen hetken tuon lohdutonta itkua ja oon jo menossa puhumaan sille, mutta annan sittenkin olla. Ehkä parempi, etten sano enää mitään. Katson ympäri asuntoa ja astun sitten käytävään.

"mähän sanoin et me ei puh-" Tommi aloittaa mun soittaessa sille jälleen.
"Vilma tietää. me erottiin just" keskeytän tuon lauseen.
"ai..." se kuulostaa heti vähän vähemmän vihaiselta. "ootko sä kunnossa?"
"en. Vilma asuu meiän kämpässä sen aikaa et löytää uuden asunnon. ja mä oon käytännössä sen aikaa koditon" selitän haahuillen lauantai-aamuna pitkin Helsingin katuja vailla suuntaa.
"sä voit asuu täälä. niin pitkään ku on tarve" Tommi sanoo.
"kiitti. mä tuun nyt sinne. menee varmaan 20 minuuttia"

"haluutko sä kertoo jätkille tästä? tai ehkä lähinnä Nikolle" Tommi kysyy mun käpertyessä sen sohvalle viltin kanssa. "sä voit myös pitää taukoa töistä jos siltä tuntuu. onhan tää nyt varmasti sullekki rankkaa"
"miten sä et vihaa mua? oon ihan kauhee ihminen. pettäjä" kysyn.
"mä oon kyllä tosi pettyny. ja vähän vihanenki et venytit ton kertomista yli kuukauden. mut mä välitän susta nii en voi vihata sua niin paljon et jättäisin sut yksin" se selittää istahtaen mun viereen sohvalle. "mä voin kertoo jätkille tästä jos haluut. mut Nikolle sun pitää kertoo ite"
"joo. oikeesti kiitti. olisin niin paljon pahemmin hukassa ilman sua" sanon nojautuen tuon olkapäätä vasten.
"eipä kestä. ei kavereita jätetä pulaan" se vastaa.

—
sanat 964

voi voi joonas mitä teit