Ethän juokse pakoon?

8.// pöydän ääressä

"Emil?"

"Joo?"

"Kerro jostain väristä"

"Käykö vihree?"

"Käy"

"Vihree on sellanen luotettava ja siitä saa toivoa. Se kans kertoo et on viel mahdollisuus kun vihreet lehdet puhkee talven jälkeen takas puihin"

***

"Voitko kertoo jostain väristä?"

"Mikä väri?"

"Liila"

"Liila on aika salaperäinen väri. Se tuntuu pitävän montaa salaisuutta. Mut se salaperäisyys saa siitä sellasen ylellisen kuvan, ihan ku se ois joku kuningas tai kuningatar. Mut on se omalla tavallaan aika romanttinen"

"Eli siis sinä"

"anteeks?"

***

Mä istun koulussa sen vakiopöydän ääressä. Alma on jossain ja niin on myös Robin. Robin on alkanut tulla kouluun aikaisin sen jälkeen kun kaksi viikkoa sitten sen luona tapahtui se veitsi juttu. Mutta en mä ihmettele missä ne kaksi menevät. Mä tulin kouluun jo hiton aikaisin, koska kotona tuli hiton tylsää. Eikä mua haittaa niin paljoa tehdä läksyjä. Paitsi mä kyllä vain piirrän mun äidinkielen vihkoon sillä en osaa niitä läksyjä.

"Saat luvan julkasta musta" Alma sanoo ja istuu minua vastapäätä. Tuo huokaisee ja valuu penkillä melkein lattialle saakka. Tytön hiukset ovat hieman märät ja niin on tuon hupparikin.

"Mitä sulle tapahtu?" mä kysyn ja nostan katseeni pois äidinkielen vihosta. Mun mielestä Alma on ollut erittäin kovaa sitä vastaan etten mä kirjoita siitä yhtään mitään. Ja niin mä olen myös tehnyt.

"yks tyttö porukka josta sä oot kaikista julkassu jotain kastelee ihmisiä vedellä kenestä ei ole julkaistu" Alma alkaa kertoa ja pistää märät hiuksensa sotkuiselle nutturalle. "Eli pyydän kirjoita musta jotakin!"

"Sä päätät ite mitä mä julkasen susta" mä sanon tuolle ja jatkan mun vihkooni piirtämistä.

"No julkaise jotain mun ja Hilman jutusta"

"Mut et sä oo tullu ulos kaapista ja tuskin on Hilmakaan" sanon ja katson tuota kulmia nostaen. Mä lasken kynän hetkeksi kädestäni. "Mä en vedä ketään kaapista ulos!" sanon hiljaisella äänellä.

"no mitä hittoa?!" Alma sanoo tuhahtaen. Tuo katsoo mua jotenkin vihaisena. Tiedän että eletään jo niin pitkällä ettei homouden pitäis olla ongelma, mutta voi tää koulu on täynnä ahdasmielisiä paskiaisia.

"Mä en vedä ketään kaapista ulos!" sanon korottaen ihan vähän mun ääntäni. Otan kynän takaisin käteen ja jatkan piirtämistäni. Kaikilla on omat syynsä miks eivät tule kaapista ulos. Enkä mä aio pilata niiltä yhtään mitään. "Keksi joku muu juttu josta haluat että kirjotan"

"Tämän kerran! Vittu ostan sulle askin" Alma sanoo ja alkaa todellakin kinua. Tuo nappaa kynän mun kädestäni. "Et saa kynää takasin jos et suostu!"

Eikö tuo ymmärrä että ei on ei? Mutta ilmainen aski tupakkaa kyllä kuulostaa hyvältä. "Vittu selvä! Kerro mulle mitä haluut että kirjotan niin teen sen" sanon huokaisten ja nappaan kynäni takaisin. Ehkä vaan unohdan kaikki mun tekemät säännöt sovellusta kohtaa ja kerron jokaisesta ihan kaiken. "Ja haluun sen askin ekana!"

"Hyvä" Alma sanoo ja alkaa hymyillä oikein leveästi. Tuo ottaa repustaan matikan kirjan ja etsii sieltä tiettyä sivua. Ilmeisesti läksyt taas tekemättä. "Mites Robinin kanssa?"

"kavereita edelleen"

"Pitäiskö sun alkaa tehdä jotain aloitetta?"

"varmaan"

Juuri kun me puhutaan Robinista, hän ilmestyy paikalle. Se onnistuu aina saapumaan paikalle kun me Alman kanssa puhutaan siitä. Blondi näyttää suoraan sanottuna aika kamalalta. Tuolla ei ole aurinkolaseja. Robinin silmänaluset ovat ihan tummat ja väsymys paistaa kilometrien päähän. Hiukset on ihan sekaisin, mutta ne on piilotettu hupun alle. Eikä Robinilla ole sitä perinteistä hymyä kasvoillaan.

Me vaihdetaan katseita Alman kanssa. "Robin onks kaikki okei?" tyttö kysyy ja katsoo Robinia huolestuneesti. Tuo tarttuu blondia kädestä ja silittää kämmenselkää.

"en oo ihan kauheesti nukkunu viime öinä. Eikä kotona mee mitenkään mahtavasti" Robin sanoo huokaisten ja nojautuu tuolin selkänojaa vasten.

"Heiluuks ne veitset edelleen?" mä kysyn katsoen tätä blondia poikaa. Kyllä mäkin voisin ottaa tuon kädestä kiinni ja osoittaa tukeni. Mutta Alma tekee sen jo ja mä en ehkä ihan viitsi.

"Valitettavasti" Robin vastaa huokaisten. Tuo katsoo kättään josta Alma pitää kiinni. Blondi hymähtää pienesti. "Mutta ei tarvi huolehtii. Pärjään ihan hyvin" tuo sanoo ja katsoo muhun päin.

"Ootko varma? Ehkä jos meet jonnekin muualle täks yöks niin saat nukuttua" Alma kysyy. Alma on kyllä just se kaveri joka huolehtii vaikka ei tarvitsisi. Yksi syy lisää miksi mä Almasta tykkäänkin. "Eemil pääseekö sun luokse?" tyttö kysyy ja kääntyy katsomaan mua.

"joo pääsee" sanon sillä ei mun vanhemmat käy siellä kuin nukkumassa ja lähtevät sitten aamulla taas aikaisin töihin. Sekä mä todella tarviin hieman seuraa siellä kartanossa.

"Hyvä. Voidaan pitää taas yökylä. Voisikohan Hilmakin tulla?" Alma sanoo hymyillen ja alkaa heti heitellä ideoita siitä mitä tehdään.

"Joo Hilma voi myös tulla"

"No mä käyn sit koulun jälkeen kotona ja ilmestyn jossain vaiheessa sun luokse" Robin sanoo ja sillekkin on ilmestynyt pieni hymy huulille.

"Alma, sä et tällä kertaa tuo viinaa. Me kaikki tullaan huomenna kouluun!"

<><><><><><>