Ethän juokse pakoon?

25. // suhdeongelmia

Kävellen hymyilen kotiin päin. Mulla on todella hyvä mieli. Ollut oikeastaan jo tosi pitkään, mutta nyt jotenkin extra hyvä mieli. Se johtuu vain ja ainoastaan siitä värisokeasta blondista joka tykkää käyttää punaisia pyöreitä aurinkolaseja. Tykkään nii saakelin paljon Robinista. Mä haluaisin vaan viettää joka sekunnin Robinin kanssa ja vain pidellä siitä kiinni. Mutta mun vanhemmat soittivat ja pyysivät kotiin jonkin tärkeän asian vuoksi ja mun oli pakko lähteä. Olisin tietenkin voinu jäädä, sillä mä tykkään suututtaa niitä. Tällä kertaa äiti vaan kuulosti oudolta ja haluan mennä kattomaan mikä se tärkeä asia on. Kaivan koti avaimet taskustani ja työnnän ne lukkoon. Aukaisen oven ja astun sisälle potkien kengät pois jaloistani. Meen keittiöön jossa äiti ja isä istuu pöydän ääressä. Molemmat näyttää vakavilta mutta samalla tosi vaivaantuneilta.

"Mikä se juttu on?" mä kysyn , kun kumpikaan ei huomaa mun olemassaoloani. Äiti nostaa ekana katseensa pöydän pinnasta ja mä huomaan tuon punoittavat silmät. Äiti on itkenyt. Mä kävelen hieman lähemmäs pöytää ja suuntaan katseeni kokonaan isään.

"S-sun isäsi..." äiti aloittaa mutta sen ääni särkyy saman tien. Se yrittää jatkaa vielä lausettaan, mutta sanat ilmeisesti takertuvat kurkkuun. On lähellä ettei äiti alkaisi taas itkeä.

"Me erotaan sun äitisi kanssa" isä sitten töksäyttää ilmoille ja vihdoin katsoo muhun päin. Mä en halua uskoa. Miks äiti ja isä yhtäkkiä vain eroaisi? Ei siinä ole järkeä.

"Miks?" mä kysyn sillä en vaan tajua. Ehkä tää on vain sairas pila. Oon niin monta vuotta ollut mahdollisimman paskamainen ja koittanut vaan saada mun vanhemmat vihaiseksi. Ehkä ne testaa välitänkö mä yhtään.

"Se on parempi niin" isä vastaa ja silloin äiti purskahtaa itkuun. Ei taidakkaan olla mikää pila.

"Sun isäsi petti mua toisen naisen kanssa! Sen takia me erotaan!" äiti huudahtaa ja nousee ylös pöydän äärestä. Äiti halaa mua ja puristaa oikein kunnolla ennen kuin lähtee makuuhuoneeseen.

Mä oon sanaton. Missä välissä isällä on muka ollut aikaa olla toisen kanssa, jos se on päivät pitkät töissä? "kumpi muuttaa ja kumpi jää?" kysyn isältä ja katson sitä. Tekisi mieli huutaa miks se tekee jotain tollaista. Oon kuitenkin menettänyt hermoni niin monta kertaa, että pidän itseni nyt kasassa.

"Mä muutan" isä vastaa lyhyesti eikä pysty enää katsomaan mua silmiin.

"Kumman kanssa mä asun?"

"Sä päätät itse"

"aha. No mun kaverit on täällä ja en tiiä miten suhtaudun suhun täl hetkellä joten mä jään sitten äidin kanssa" sanon jonka jälkeen lähden yläkertaan omaan huoneeseeni. Laitan oven kiinni ja rojahdan sängylleni. Hetki sitten oli hyvä fiilis ja nyt mä en oikeastaan tiedä mitä tunnen. Vähän vihaa ja surua ainakin. Mä haluaisin itkeä ja samalla huutaa. Huutaa täyttä kurkkua isälle siitä mitä se meni tekemään. Pettäminen on kamalin juttu mitä voi tehdä omalle kumppanilleen. Mun on ihan pakko nousta sängystä ja mennä parvekkeelle polttamaan yksi tai useampi rööki. Mun tunteeni ovat ihan sekaisin enkä mä saa niistä yhtään mitään selkoa. Tekisi mieli pyytää Alma tänne ja käskeä sitä tuomaan viinaa. Olisi tällä hetkellä todella mahtavaa päästä vetämään kännit.

Äiti ilmestyy parvekkeelle ja sulkee oven perässään. Tuo istuu sohvan toiseen päähän ja sytyttää itselleen tupakan. Mä en tosiaan tiennyt että äiti polttaa. Luulin että äiti lopetti kokonaan silloin 15-vuotiaana kun odotti mua. "kaikki hyvin kulta?" äiti kysyy ja vilkaisee mua puhaltaen savua suustaan.

"En mä oikein tiedä. Miten iskä saatto tehä niin? Mä luulin että olitte onnellisia yhessä" vastaan ja käännyn katsomaan äitiä. Vien tupakan huulille ja imaisen savua mun keuhkoihini. On vähän outoa polttaa äidin kanssa tupakkaa.