29.// koulu tehtäviä

37 2 0
                                    

"Mun lemppari pari taas yhdessä! Ihanaa" Alma sanoo rutistaen mut ja Robinin molemmat tiukkaan halaukseensa. "Älkää ikinä enää riidelkö!" tyttö vielä sanoo ja antaa meidän molempien poskille nopean suukon. Eihän riitelyä voi kokonaan estää. Sehän kuuluu jokaiseen parisuhteeseen, mutta en mä mielellään enää riitelisi Robinin kanssa.

"En tiiä kuinka kauan jos Robin aikoo leikata sen hiukset" sanon ja tietenkin vittuilen. En mä ikinä enää haluaisi erota Robinista. En edes vaikka se leikkaisi ihanat hiuksensa vähän lyhyemmiksi. Robin lyö mua päähän ja sanoo jälleen kerran kuinka ne on sen hiukset eli hänen oma päätöksensä. Mä pyöräytän silmiäni ja kaivan matikan kirjan esille. Mulla on ainakin viikon läksyt tekemättä joten hyvä tehdä edes muutama tehtävä.

"Mitä leikkaatko hiukset?" Hilma kysyy ja nostaa hetkellisesti katseensa puhelimen näytöstä Robiniin. Tuo on kyllä ollut ihmeen hiljaa, mutta ehkä tyttö on vain väsynyt.

"Lyhennän vähän. Eemilin äiti lupas leikata ne" Robin vastaa hymyillen ja katselee mun matikan tehtävien tekoa. Tuo osoittaa yhtää kohtaa tarkoittaen, että olen tehnyt sen päin helvettiä.

"Sun äiti tietää teistä?" Hilma kysyy ja suuntaan katseensa nyt muhun kulmiaan kohottaen. Mä en nyt tajua miksi tuo on noin yllättynyt siitä että mun oma äiti tietää jos seurustelen jonkun kanssa.

"joo tietää" sanon ja kumitan yhden raapustamani tehtävän joka meni sekin muuten pieleen. Olisi varmaan pitänyt olla koulussa niin osaisin tehdä nämä tehtävät. Oon varmaan jokaisessa aineessa jäljessä ja en ihmettele jos joudun jonnekin tukiopetukseen.

"Varmaan kivaa kun Eemilin äiti tietää teistä" Hilma sanoo tuhahtaen Robinille ja uppoutuu jälleen puhelimeensa. Mikäköhän tuollakin on? Alma nousee ylös pöydän äärestä ja nopealla vauhdilla lähtee kohti ovia rappukäytävään.

Mä vaihdan hämmentyneen katseen Robinin kanssa. Laitan matikan kirjan kiinni ja sujautan sen takaisin reppuun. Nousen ylös ja lähden Alman perään. Mulla on todella hyvä aavistus mihin se tyttö meni. Ja se osuukin oikeaan kun mä pääsen koulun tupakkapaikalle ja Alma istuu penkillä tupakka sormien välissä. "Onks teillä jotain meneillään Hilman kans?" kysyn ja käyn istumaan Alman viereen.

"Hilma on vaan jotenkin tosi mustasukkainen ja ei ymmärrä etten haluu tulla vielä ulos mun vanhemmilleni" Alma selittää hermostuneen kuuloisena ja imaisee savukkeestaan savua keuhkoihin. Mä nyökyttelen ymmärtäväisenä ja sytytän myös yhden tupakan itselleni. "Se että mä oon koko koululle tullut ulos kaapista ei tarkota että oon valmis olemaan sitä samaa mun vanhemmille" Alma selittää huokaisten.

"Kai sä oot kertonut sille ton?" kysyn ja Alma nyökyttelee. Hitto kun mä en osaa mitenkään auttaa Almaa tässä. Ainut mitä haluaisin sanoa on se että en oo ikinä tykännyt Hilmasta ja jos se jatkaa tota kannattaisi erota. En mä kuitenkaan viitsi. Kyllä mä tiedän miten paljon Alma välittää Hilmasta.

"En vaan ymmärrä sitä. Meillä meni hyvin ja yhtäkkiä se suuttuu jos juttelen yhdenkään toisen muijan kanssa" Alma kertoo. Yhden tupakan poltettuaan tuo sytyttää heti perään toisen. Onneksi Robin ei ole tuollainen. Mulla palaisi hermot heti.

"Lintsataanko?"

"sä oot ollu liikaa pois koulusta"

"no vittu kai sit kärsitään täällä"


***

Kauhuissani katson kun Robinin blondeja hiuksia tipahtelee meidän olohuoneen lattialle. Tuntuu että siltä lyhenee ihan kamalasti hiuksia. Robin itse kehtaa vain hymyillä tyytyväisenä ja aina välillä näyttää kieltään mulle. Äitikin näyttää pitkästä aikaa iloiselta joka on hyvä asia. Mä tiedon että Robinin tapaaminen saa sille paremman mielen ja olin oikeassa. Äiti kyselee tosi paljon kysymyksiä Robinilta eikä Robin jätä vastaamassa yhteenkään kysymykseen. Se vastaa jokaiseen ja kertoo asioistaan ihan innoissaan. Ei siis kuitenkaan ihan kaikista asioistaan.

Mua huolestuttaa, pelottaa ja surettaa se mitä Jesper teki Robinille. Sen omalle veljelle. Ei niin vaan voi tehdä. Mua harmistuttaa kun en oo ollut kummallakaan kerralla Robinin tukena. Enkä mä syytä siitä sitä että Robin ei kertonut vaan että mä en huolehtinut tarpeeksi. Ois pitänyt varmistaa kaiken olevana hyvin. Jopa silloin kun me oltiin riidoissa. Mä vaan haluan Robinin olevan turvassa ja kunnnosa. En halua että kukaan tulee enää satuttamaan mun Robinia.

Tiedostan mä sen etten voi olla aina Robinin vierellä tai ettei se voi asua loppuelämäänsä meillä. Sen ajan kun Robin täällä on haluan että sillä menee hyvin sekä se on onnellinen. Hitto mä rakastan Robinia.

"Nyt ois valmista!" äiti sanoo ja laskee sakset olohuoneen pöydän päälle. Tuo pörröttää vielä Robini hiuksia ennen kuin lähtee hakemaan imuria.

"Mitä sä tykkäät?" Robin kysyy multa samalla kun katselee itseään käsipeilistä. Tuo vilkaisee mua nopeasti sinisillä silmillään ennen kuin alkaa asetella hiuksiaan.

"Tykkäsin enemmän niistä pitkistä" sanon ihan totuudenmukaisesti. Miks ei ole mahdollista vaan nostaa noita leikattuja hiuksia tuosta lattialta ja vaikka liimata niitä takaisin kiinni? Mulla menee nyt todella kauan aikaa tottua siihen ettei Robinilla ole enää niitä pitkä hiuksia.

"Voi itke jo" Robin sanoo naurahtaen ja laskee peilin kädestään pöydälle. Mä pyöräytän silmiäni ja näytä tuolle keskisormea. Äiti tulee imuroimaan joten me siirrytään yläkertaan mun huoneeseeni. Mä hyppään sängylle makaan ja odotan Robininkin tekevän niin, mutta tuo vain heittää repun mun päälleni. "me hoidetaan nyt sun koulujutut" blondi sanoo mulle.

"Mikä äiti susta nyt tuli?" kysyn ja siirrän repun sängylle mun viereeni. Mua ei kiinnosta yhtää tehdä mitään koulutehtäviä. Robin tulee istumaan sängylle ja kaivaa matikan kirjan mun repustani.

"Sä et osaa näitä ja kuulit itekkin että sun pitää tehä ne kaikki tehtävät ens viikon maanantaiks" Robin selittää ja etsii kirjasta oikeaa sivua. Mä haukottelen ja nousen istumaan.

"Voitko vaan näyttää sun vihkoa niin kopsaan ne kaikki tehtävät" kysyn kun ei mua oikeasti yhtään huvittaisi laskea matikkaa. Mieluisin menisin nukkumaan tai vaan makoilisin tässä sängyllä Robinin kanssa.

Robin naurahtaa ja pudistaa päätään. "Et sä sillon opi mitään" tuo sanoo ja kääntäjän kirjan mun suuntaani sekä etsii vihkostani tyhjän sivun. Huokaisen syvään ja otan kynän käteeni. Se on varmaan ihan pakko tehdä muutama tehtävä. "Nää on oikeesti helppoja heti kun tajuut" Robin sanoo kun teen samaa tehtävää kolmatta kertaa uudelleen.

"Mut en mä tajua. Enkä osaa, enkä jaksa ja... ja vittu!" sanahdan ja paiskaan kynän alas kädestäni. Vitun koulu ja vitun matikka sekä vitun isä. Pitikö sen mennä pilaamaan meidän perhe ja saamaan mut olemaan vitun kadoksissa ajatusteni kanssa että en enää pärjää koulussakaan.

"Hei hei kaikki on ihan hyvin" Robin sanoo ja tarttuu mun kädestäni kiinni. Mä kaadun sängylle makaamaan ja mumisen sängyn patjaa vasten. Robin kerää koulutarvikkeet pois sängyltä ja laskee ne lattialle. "mikä on?"

"Vituttaa kun en mä osaa" sanon ja käännyn katsomaan blondia. Tekisi mieli lopettaa van koko koulun käynti. Ihan niin kuin joku nuori artisti. Multa vaan puuttu laulamisen lahjat. Enkä kyllä haluissaan olla mikään kuuluisa.

"Mut kyl sä opit. Mä opetan sua koko viikonlopun vaikka yömyöhään ja niin monta kertaa kun vaan tarvii" Robin sanoo hymyillen ja puristaa mun kättäni vähän tiukemmin. Mä hymähdän ja katson blondin sinisiä silmiä. Hiton Robin kun on noin ihana. Laitan toisen käteni tuon niskan taakse ja vedän Robinin lähemmäs itseäni. Painan huuleni tuon huulille ja Robin vastaa saman tien suudelmaan. Mä pistän käteni tuon hiuksiin ja en vieläkään pysty uskomaan kuinka pehmeät ne ovat. Robin tulee käsien varassa mun päälleni eikä irrota huuliaan missään kohtaan.

"Tykkään muuten sun uusista hiuksista. Näytät ihan helvetin hyvältä"




<><><><><><>

Yritn julkasta nyt joka päivä yhen luvun vikan lukuun saakka:)

Ethän juokse pakoon?Where stories live. Discover now