Ethän juokse pakoon?

39.// muutto

Sandra kutsui mut käymään kotona. Toivoin kesältä sitä, että mun ei tarvitse mennä sinne ja voin viettää koko loman Eemilillä. Mutta koska se on Sandra joka pyysi mut sinne, mä menen. Sekä Eemil on iloisena tulossa mun kanssani. Kummallakaan ei ole muuta tekemistä kuin olla kahdestaan joten me tehdään ihan kaikki yhdessä. Siis ihan kaikki. Me ei taideta mennä minnekään yksin.

Avaan ulko-oven avaimilla ja astun sisälle pois rappukäytävästä. Oon helpottunut ettei Jesperin kenkiä näy eteisessä, koska silloin myöskään Jesper ei ole täällä.

"toit Eemilinkin!" Sandra sanoo iloisena. Tuo kävelee meidän luokse ja rutistaa mua oikein kunnolla. Saman tyttö tekee myös Eemilille. Sandra näyttää innoissaan Eemilille uusi kynsiään ja Eemil tottakai kehuu ne maasta taivaisiin.

"onks käyny jotain? Vai miks pyysit mut tänne?" mä kysyn hetken päästä Sandralta, joka on ihan uppoutunut juttelemaan Eemilille.

Sandra lopettaa höpötyksensä ja katsoo muhun alkaen koko ajan hymyillä leveämmin. "Me hommattiin Niilon kanssa oma kämppä!" tyttö ilmoittaa. Niilo on Sandran poikaystävä. Ne on seurustelleet hetken ja Niilo on iso syy sille miksi Sandra pääsi eroon huumeista.

Se on hieno juttu, mutta silti ihan vitun paska juttu. Kiva että Sandra pääsee pois täältä. Mä en kuitenkaan pääse joten seuraavan kerran, kun mä joudun tulla tänne... Täällä ei oo enää ketään jota oikeesti kiinnostaa miten mulla menee. Ei oo ketään joka puolustaa mua edes jotenkin Jesperiltä silloin kun se on ihan raivona.

Vittu.

Mun pitää siis vaan toivoa etten joudu tulla tänne.

"Kiva" sanon lyhyesti ja hymähdän Sandralle. Yritän edes esittää iloista tuon puolesta. Vedän sormet hiusteni lävitse ja käyn keittiön tasoon nojaamaan.
"Millon te muutatte?" mä kysyn.

"On vielä toinen juttu" Sandra sanoo edelleen hymyillen. Tuo kävelee mun luokse ja ottaa mun molemmista käsistä kiinni. Mä katson tuohon kulmia nostaen. "Sä muutat meidän kanssa. Puhuin jo äitille ja se on asian kanssa okei." tyttö sanoo hymyillen.

Siinä vaiheessa muakin alkaa hymyilyttää tosi paljon ja hymy vaan leviää mun kasvoilleni. "Oikeesti?" kysyn vain varmistaakseni. Sandra nyökkäilee ja rutistaa mua taas. Tällä kertaa mäkin rutistan ja nostan siskoni ilmaan.

"Sen takia pyysin sut tänne" Sandra sanoo. Tuo kertoo että mun pitäisi alkaa pakata heti tavaroita. Kämppä on nimittäin hankittu ja ensimmäiset tavarat on jo viety sinne.

Mä meen siis heti mun huoneeseen johon on ilmestyny paljon tyhjiä pahvilaatikoita. Myös mun sänkyni on viety pois. Eemil auttaa mua pakkaamaan ja on myös iloinen uutisesta. Mulla ei oo paljoa tavaroita pakattavana. Vain vaatteita, Eemilin piirtämää piirrustuksia, jotka oon pistäny seinälle, muutama juliste sekä tuhkakuppeja. Suurin osa mun vaatteista on Eemilin luona. Pakkaaminen onnistuu siis nopeesti.

Parin tunnin päästä Niilo ajaa pihalle pakettiauton kanssa ja sitten alkaa tavaroiden kantaminen autoon. Me viedään Eemilin kanssa mun huoneen tavarat ja Sandra Niilon kanssa omat tavaransa.

"Äiti tulee niin kaipaamaan sua et oo enää meillä niin paljoo" Eemil sanoo kun me kannetaan molemmat pahvilaatikoita autolle.

"Tuun edelleen olee siel yhtä paljon. Nukun vaan joskus jossain muualla" mä sanon hymähtäen ja lasken pahvilaatikon mun käsistä pakettiautoon. Katson Eemiliä joka laskee myös pahvilaatikon autoon.

"No mä tuun kaipaamaan sua."

"Eemil!" mä sanon naurahtaen ja tönäisen tuota hellästi rintakehästä. Mä en ole edes menossa minnekkään. Eemil saa sen tuntumaan siltä. "En oo menossa minnekään. Muutan jopa lähemmäs sua" sanon tuolle huvittuneena.

Eemil ristii kädet rinnalleen ja katsoo mua ihan kuin joku uhmaikäinen pikkulapsi. "Se on tosi iso muutos kun yhtäkkiä sä et enää nuku mun vieressä joka yö" tuo sanoo ja mua vain naurattaa. En kuitenkaan naura.

"Joo mäkin tuun kaipaamaan sitä" sanon hymyillen ja otan Eemilin kädestä kiinni. Me lähdetään kävelemään sisälle hakemaan lisää pahvilaatikoita.
"Mutta mulla on vihdoin oma huone missä mun ei tarvi pelätä yhtään" sanon Eemilille.

Eemil puristaa mun kättä. "Joo se on hyvä" tuo sanoo hymyillen.

***

Mun kaikki tavarat on nyt uudessa kämpässä. Oikeestaan kaikki tavaratkin on laitettu jo melkein paikoilleen. On enää muutama pahvilaatikko täynnä tavaraa jossain huoneiden nurkissa. Mun huoneeni on kuitenkin ihan valmis. Siellä on kaikki mun huonekalut ja kaikki pahvilaatikkoihin pakatut tavarat on pistetty paikoilleen. Eemilin tekemillä piirrustuksilla, jotka on muuten kaikki koulussa piirrettyjä ja roskiksesta pelastettuja on saanut ihan oman kunnia seinän. Keskellä on ihan eka piirrustus jonka mä sain silloin Eemililtä. Sen jossa oon minä.

Sen seinän on pakko olla ihan mun lemppari kohta koko huoneesta.

Me ollaan pitämässä pieniä tupareita. Vain minä, Eemil, Sandra ja Niilo. Juodaan vähän halpaa shampanjaa ja jutellaan kaikesta.

Oveen koputetaan ja sitä seuraa heti perässä ovikellon ääni. Mä katson Sandraa joka vain olkia kohauttaen lähtee eteiseen avaamaan ovea. Hetken on hiljaista kunnes joku tömistelee keittiöön.

"Mitä vitun paskaa tää on?!" Jesper huutaa saapuneen keittiöön. Mä ihan tosissani vähän pelästyn. Juuri kun mä luulin pääseväni tästä eroon. Nyt se näköjään kuitenkin seuraa mua kaikkialle.

Sandra tulee perässä. "Mun ja Robinin uus kämppä. Sitä paskaa" tyttö sanoo kireästi ja katsoo Jesperiä vihaisena. "Sä oot kamoissa. Lähe helvettiin!"

Kukaan ei yllättynyt siitä.

Jesper puristaa käden nyrkkiin. "Robin ei oo täysikänen. Mutsi ei oo antanut sille lupaa muuttaa!"

Sandra tuhahtaa. "Kyllä on! Robin asuu nyt täällä" tuo sanoo ääntä korottaen.

"Sä et voi erottaa meidän perhettä näin, Sandra! Perheen kuuluu asua saman katon alla!" Jesper huutaa ihan pää punaisena. Hetken mä pelkään, että tuo lyö Sandraa. Onneksi Jesper sentää tietää sen ettei naisia lyödä. Onneksi.

"Ai sen takia jotta sä voit hakata niitä?"

Mä käännyn katsomaan Eemiliä, joka on noussut ylös pöydän äärestä. Ei helvetti. "Eemil älä" sanon, mutta ei Eemil kuuntele. Sekä Jesper on heti kääntänyt katseensa tuohon.

"Kuka vittu sä olet?!" Jesper kysyy ja katsoo nyt Eemiliä.

Eemil ottaa askeleen eteenpäin ja nostaa leukansa ulos. "Tyyppi joka on kyllästynyt suhun!" tuo vastaa ja se ärsyttää Jesperiä vain enemmän. Mä tiedän mitä tässä vielä käy. Sandrakin tietää. Me ei vaan voida tehdä mitään joka estäisi sen. "Sä et päätä missä kukaan asuu. Robin asuu täällä! Joka on vaan hyvä niin sä et voi tehdä sille enää mitään!"

"Tää asia ei kuulu sulle!" Jesper sanoo ja sen jälkeen ei mee kauaa kun ne kaksi on toistensa kimpussa. Jesper tarttuu Eemilin hupparista kiinni, mutta Eemil lyö tuota heti nyrkillä suoraan naamaa.

Mun tekee pahaa katsoa koko tilannetta. Molemmat lyö toisiaan. Se on ihan kamalaa katsottavaa. Onneksi Sandra ja Niilo tajuaa toimia. Ne kaksi vetävät Jesperin pois Eemilin kimpusta ja lähtevät työntämään tuota ulos koko asunnosta.

Mä nappaan Eemilin kädestä kiinni ja lähden vetämään tuota vessaan.

"Hitto Eemil!"