Ethän juokse pakoon?

11.// koko hiton sateenkaari

Alma tanssii pöydän päällä Hilman kanssa ja molempien kädestä löytyy muki jossa on jotain alkoholipitoista juotavaa. Nuo kaksi ovat tulleet hyvin toimeen sen kanssa, että jokainen koulusta tietää heidän suhteesta. Ekat kaksi päivää meni huuteluiden kuuntelussa, mutta nyt kaikki vain antavat asian olla.

Mä oon iloinen siitä että on viikonloppu ja joku pitää bileitä. Kun Alma on humalassa ja viettää Hilman kanssa kaiken ajan mä pääsen eroon Alman kyselytuokioista. Koko hiton viikon tuo on kysynyt musta ja Robinista. Enkä mä oo voinut vastata muuta kuin etten tiedä, sillä mä en oikeasti tiedä. Meidän välit on ihan samanlaiset eikä mikään ole muuttunut. Koko hiton suudelmaa, joka tapahtui silloin yöllä ei ole tuotu esille. Mä miettinyt jo pääni puhki sen asian suhteen ja nyt vain haluan juoda sekä tulla humalaan.

Mä oon juonut viinaa jo sen verran, että mulla on mukava humala käynnissä. Nyt mun on vaan pakko päästä polttamaan yksi tai muutama tupakka. Mä lähden ulos kämpästä ja Robin tulee mun perässäni. Tuolla on tupakat loppu ja käyttää nyt tilaisuutta hyväkseen, että saa pummittua minulta yhden. Toisin kuin muut nuoret täällä bileissä Robin ei oo juonut tippaakaan alkoholia. Se on vaan poltellut. Vieläpä aika paljon. Mä en usko että se edes ihan kokonaan tajuaa mitä sen ympärillä tapahtuu.

Mukavan ja rauhallisen tupakointi hetken pilaa se kun Santeri kävelee meidän luokse Juuso ja Anton perässään. Viimeiset ihmiset kenet mä halusin tänä iltana nähdä.

"Joten sun punatukkainen lepakko kaveris ei oo sen sovelluksen takana?" Santeri kysyy ja osoittelee mua sormellaan. Ei taas tätä syyttelyä. "Eli sen on pakko olla tän jätkän tekosia!" ruskea hiuksinen jätkä sanoo ja katsoo vihaisena Robinia.

"Sori kamu, mut mä en ole tehnyt mitään" Robin sanoo ja puhaltaa tupakan savut suustaan juuri Santerin naamaa päin.

"No niin sä varmaan sanot ettet paljastuis. Oot ainut kenestä ei oo julkaistu ja heti kun sä ilmestyit tänne typerien aurinkolasies kanssa eka julkaisu tuli julki!"

"Pitäiskö sun rauhottua?" mä sanon Santerille imaisten tupakkaani. Mä todellakaan jaksa tätä samaa paskaa taas.

"Pitäiskö tän hintin vaan kertoa totuus?!" Santeri sanoo ja melkein huutaa. Tuo tönäisee Robinia ja koska Robin nyt on helvetin pilvessä jätkä meinaa kaatua maahan. Onneksi tuo saa pidettyä tasapainonsa.

Se mitä aion tehdä ei oo ehkä järkevää, mutta mä olen juonut viinaa ja menetän todellakin hermoni paljon helpommin. Heitän mun tupakkani maahan, kävelen Santerin eteen ja lyön tuota nyrkillä naamaan niin kovaa kuin lähtee. "sä alat käydä ihan vitusti mun hermoille!"

Santeri horjahtaa taaksepäin ja tuon nenä alkaa vuotaa verta. Mun yllätyksekseni jätkä ei lyö mua takaisin. Tuo vain lähtee pois kavereidensa kanssa. Mä vielä luulin että Santeri on kovakin tappelija.

"Mitä vittua just tapahtu?" Robin kysyy ja kääntyy katsomaan mua. Tuo nostaa aurinkolasit otsalleen ja hitto että tuon silmät punoittavat. Robin ottaa imaisun tupakastaan ja heittään sen maahan.

Mä katson rystysiäni. Ne sai vähän osumaa, mutta ei se ole ihme kun en ole ennen ketää lyönyt. Ne punoittavat ja jopa sattuvat. "Mä tarviin nyt yhden kaljan" sanon ja lähden menemään takaisin sisälle. Robin tulee mun perässäni.

Haen keittiön pöydältä kaljatölkin ja lähden etsimään vähän rauhaisampaan paikkaa. Munkin tarviin ihan hetkeksi miettiä mitä vittua juuri tein. Robin vain tulee mun perässäni ja mä olen ihan iloinen siitä.

Meen johonkin tyhjää makuuhuoneeseen ja istahdan sängylle. Avaan tölkin ja kaadan sitten kaljaa mun suuhuni. "Kuuluuks mua sattua näin paljon?" kysyn kun katson taas mun rystysiäni.

"sä kysyt väärältä ihmiseltä. En oö lyöny ketään nyrkillä naamaan" Robin sanoo ja käy istumaan mun vierelleni. Tuo ottaa aurinkolasit päästään ja katsoo niitä. "Mä taisin olla väärässä. Sä et tosiaan ole oranssi."

"Ai sen takia kun kerran lyön jotain?"

"Ei kun muutenkin. Oot ehkä enemmän punasen ja liilan yhdistelmä"

"Eli vihanen, pidän salaisuuksia ja jotenkin ylellinen?" sanon ja käännyn katsomaan tuota. Mä hörppään kaljastani ja lasken sen sänkyn viereen lattialle.

"Sä asut hiton isossa ja kalliissa talossa" Robin sanoo ja pistää aurinkolasit takaisin silmiensä eteen. Tuo vetää sormet hiustensa läpi. "Mut kyl sä meet helposti koko hiton sateenkaaresta."

"nyt oon siis ihan kaikkea?" mä kysyn ja oon yhtä pihalla mitä Robin itse oli tuolla ulkona, kun Santeri ilmestyi paikalle. Koko hiton sateenkaari? Mitäköhän senkin sitten pitäis tarkoittaa? Mulle kelpas hyvin se että olin vaan oranssi.

"No ei" Robin sanoo ja huokaisee. Blondi nostaa jalkansa sängylle ja kääntyy ihan kokonaan mua päin. Tuo alkaa hamuilla mun kättäni ja mä vaan annan sen ottaa siitä kiinni. "Sä vaan saat mut tuntemaan ihan kaikkea ja sen takia oot se hiton sateenkaari. Okei kaikkea muuta kun vihaa." tuo selittää ja mä en ole varmaan ikinä nähnyt Robinia näin hermostuneena.

Mä katson mun kättäni josta Robin pitää kiinni ja sitten itse Robinia. Onko tää nyt vihdoin se aika kun me tuodaan se suudelma esille? "Ootko sä sit keltanen?"

"En, koska ei mun pidä antaa anteeks sulle kun et oo tehny mitään"

"Eli se mitä mä tein sillon ei haitannut?"

"niin"

Mä päästän helpoituksen huokauksen mun huuliltani. Vihdoin mä sain kunnon tiedon. Enhän mä odottanut sitä kuin vain muutaman päivän ja menettänyt muutamat hyvät unet. "Eli mitä nyt?" mä kysyn kun molemmat ollaan oltu ihan hiljaa.

"Mä voisin ainakin suudella sua uudestaan" Robin sanoo hymyillen. Mä katson tuota silmät suurina ja ehkä vähän punastuen. Robin kuitenkin liikahtaa vielä lähemmäs mua ja painaa huulensa mun omilleni.

Me suudellaan ja ei helvetti mä meinaan seota. Meidän pitää kuitenkin irtautua hetkeksi haukkaamaan happea. Me painetaan otsat vastakkain ja katsotaan toisiamme samalla kun hengitetään vähän raskaammin.

"Mä tota en oo ennen tykännyt kenestäkään, sori jos teen kaikesta outoa" Robin sanoo aika hiljaisella äänellä ihan niin kuin asian sanomisessa olisin jotain kamalaa.

"miks sä valitset mut ekaks henkilöks kenestä tykätä? Oon rikkaan talon kakara joka vihaa suunnilleen kaikkia" sanon naurahtaen.

"Koska sä et oo juossu karkuun niin ku kaikki muut, kun ne on saanu tietää kaikesta" Robin vastaa hymyillen. Tuo puristaa mun kättäni josta edelleen pitää kiinni vähän tiukemmin.

"Saatan kohta juosta jos jatkat ton kipeen käden puristamista"

"Sä nautit sen idiootin lyömisestä vai mitä?"

"Ihan helvetisti"

<><><><><><>