sata-nolla

01 ;; paska aamu

Wilma Eklund

Kävellessäni kouluun Maaliskuun viimeisissä aamupakkasissa, tuntui kuin edellispäivän krapulani olisi palannut. Vihasin kahdeksan aamuja, erityisesti tätä kyseistä. Tuuli oli sotkenut hiukseni, ja R-kioskilta hakemani kahvi oli läikkynyt paidalleni.
Saavuin koululle vajaat kymmenen minuuttia myöhässä, ja turhautuneena koputin historianluokan oveen. Opettajamme Timo avasi oven ja pahoittelin myöhästymistäni. Hän hymyili ja nyökkäsi, jatkaen tuntia siitä mihin oli jäänyt. Kävelin luokan perälle paikalle, jota hyvä ystäväni Linnea oli laukullaan varannut minulle. Hän laski mustan käsilaukun tuolilta lattialle ja istuin alas. Tummatukkainen tyttö katsoi minua huvittuneena ja pian olin itsekin rennompi.

"Huomenta, mitäs sulle?", hän kysyi.

"Ihan paska aamu.", vastasin väsyneenä hörppien mustaa kahviani.

"Mä huomaan.", Linnea nauroi.

"Mmhm... No, mitäs sulle?", kysyin vuorostani.

"Kauhee stressi siitä kemian kokeesta. Luin koko viikonlopun.", Linnea huokaisi.

Hän oli aina ollut hyvä koulussa, ja panostanut siihen huomattavasti keskiverto-opiskelijaa enemmän. Hän oli jo lapsena unelmoinut lääkärin urasta, ja stressasi siksi jokaista arvosanoihin vaikuttavaa koetta jo vuosi ennen kirjoituksia. Molemmat hänen vanhemmistaan olivat lääkäreitä, ja varmasti siten näyttäneet hänelle hyvää esimerkkiä. 17 ikävuoteni aikana, muistan äitini käyneen töissä yhteensä alle vuoden. Esimerkillinen hän oli kuitenkin aina ollut halvan viinin, sekä tosi-TV-ohjelmien kulutuksessa.

"Mitäs sun viikonloppuun? Olitko taas jossain bileissä?", Linnea kysyi.

"Kyl sä tiiät mut.", vastasin kohauttaen olkapäitäni. Linnealla tuntui usein olevan syyllistävä sävy äänessään, hänen kysyessään juhlimisestani. Hän ei itse koskaan ollut kova juhlimaan, tai varsinkaan juomaan.

"Kyl mä tiiän sut. Löyty varmaan taas joku äijä kainaloon, tosta sun kaulastas päätellen?", hän sanoi vihjaillen.

"Niinku yleensä. Tai kyllä mä jonku random blondin vierestä heräsin aamulla.", vastasin vitsikkäästi saaden ystäväni kulmakarvat koholle.

"Tsiisus Wilma... 'Jonku random blondin', tiiätkö ees sen äijän nimee?", hän kysyi totisesti, katsoen minua jopa hieman halveksivasti.

"Oisko se ollu Ossi tai Oskari tai joku sellanen. Ihan kun sekään muistais mun nimee.", vastasin välinpitämättömästi hörpäten kahviani.
Minua ei huvittanut avata miesasioitani Linnealle sen enempää. Siinäkin olimme hyvin erilaisia. Minulle seksi oli maailman arkisin asia, kun taas hänelle jotain jonka täytyi olla "erityistä". Hänellä oli kuitenkin paljon kommentoitavaa asiasta, siihen nähden että hän oli neitsyt.
Vaihdoimme kuitenkin nopeasti puheenaihetta, ja yritimme keskittyä Suomen sisäpolitiikkaan kylmän sodan aikana.

Ruokatunnilla istuin Linneaa vastapäätä, ja tökin paloteltuja pinaattilättyjä haarukallani. Nostin katseeni lautasesta, kun kuulin lasin kilahtavan tarjottimen osuessa pöytään. Vasemmalle puolelleni istui vuotta vanhempi ystäväni Jasmin.
"Siis vittu toi Laukkosen matikka tappaa mut vielä!", hän huudahti turhautuneena.

Tuhahdin huvittuneena ja haukkasin ohuella voikerroksella varustettua näkkileipääni.
"Mmm, ei toi historiakaan sen enempää nappaa.", vastasin katsoen vieressäni istuvaa blondia.

"Mitä teet perjantaina? Famessa ois Mikael Gabrielin keikka, läheks messii? Ne liput ei oo ku jotain kympin, jos ostaa ennakkoo.", Jasmin kysyi minulta.

"Joo natsaa. Tuuks sä?", kysyin Linnealta.
Vaikkei hän ollut kova juomaan, pyysin häntä silti usein mukaan, jotta voisimme viettää aikaa myös vapaa-ajalla.

"Ai että yrittäsin feikatuilla papereilla änkee itteni kusiselle klubille kattoo ku nuolette puoltuntemattomia? Jätän välii.", hän tuhahti ja jatkoi syömistä.

Kurtistin kulmiani ja Jasmin pyöräytti silmiään.
"Sä voit ihan vaa sanoo ei. Ei tarvii ruveta kusipääks.", Jasmin tokaisi Linnealle, joka katsoi häntä suu täynnä ruokaa.

"Ihan tottahan mä vaan puhun.", Linnea sanoi ja joi vesilasinsa tyhjäksi. Hän sanoi nopeat heipat, ja nousi pöydästä.

"Ylimieline ämmä...", Jasmin mutisi Linnean poistuessa paikalta ja naurahdin.
Jasmin ei ollut koskaan tullut toimeen Linnean kanssa. Heillä molemmilla oli vahvat mielipiteet, eivätkä ne aina menneet yksi yhteen toistensa kanssa.
He olivat hyvin erilaisia, mutta pidin heistä molemmista. En kyllä tiedä, pidinkö jommastakummasta enemmän kun toisesta, mutta ei kai minun tarvitsisikaan tietää.