sata-nolla

08 ;; hienostoäidit

Wilma Eklund

Saavuin koulusta kotiin, ja olin kuolemanväsynyt. En ollut jutellut Linnealle muutamaan päivään, mutta tänään hän oli ruokatunnilla yrittänyt tulla juttelemaan kanssani. Hän sanoi haluavansa selvittää maanantaista riitaamme. Osa minusta olisi halunnut jutella hänen kanssaan, mutta mielessäni pyöri myös Jesperin ja Jasminin sanat.

"Turhaan tollasii ihmisii ees pitää elämäs."

Lopulta olin kylmästi todennut hänelle, etten halunnut jutella hänen kanssaan ja että antaisi minun olla.
Kyllä minä varmasti joskus hänen kanssaan sopisin, en vain vielä.

Jätin kenkäni eteiseen ja kävelin suoraan omaan huoneeseeni. Hetken kuluttua oveni kuitenkin aukesi ja sen takana seisoi äitini, tympääntynyt ilme kasvoillaan. Katsoin häntä kysyvästi sanomatta mitään.

"Mulle tuli äsken soitto sellaselta ihmiseltä kun Karita Tamminen.", äitini totesi.

"Okei. Mitä se halus?", kysyin.
Karita Tamminen oli Linnean äiti.

"No kyseli semmosta, että miks et oo suostunu selvittämään Linnean kanssa jotain riitaa. Että Linnealla on siitä kuulemma tosi paska fiilis.", äitini sanoi kyllästyneenä.

"Ei jumalauta meneekö se itkemää mutsillee siitä... Joo, en halunnu selvittää meiän riitaa, koska se sano mulle tosi paskasti. Enkä arvosta sellasta ihmisiltä, jotka väittää itteään mun frendeiks.", sanoin epäuskoisena ja pyöräytin silmiäni.

"Olitte kuulemma tapellu sun ryyppäämisestä ja näistä sun uusista kavereista?", äitini sanoi.

"Tapeltiin kyllä siitä miten Linnea pitää itteään parempana kun mä ja nää mun 'uudet kaverit', koska se ei ryyppää.", totesin.

"Joo Wilma mua ei kiinnosta mistä te tappelitte. Mä en haluu tälläsiä soittoja. En tarvii mitään hienostoäitejä arvostelemaan mun kasvatusta, kun ne kuulee miten mun tyttö kännää ympäri kyliä.", äitini sanoi vakavana.

"No haistata hienostoäideille paskat? Vittuako se niille kuuluu mitä jonku toisen lapsi tekee?", sanoin kyseenalaistaen.

"Wilma kuule, kun ei ne asiat tollasella hoidu. Sä oot melkein aikunen ihminen, kyllä sun pitäis se jo ymmärtää.", äitini totesi ja sulki huoneeni oven.

Vihasin, kun äitini sanoin noin. Enhän minä ollut lähelläkään aikuista ihmistä. Täysi-ikäisyyttä ehkä, mutta mielestäni täysi-ikäinen oli täysin eri asia kuin aikuinen. Äidistäni oli varmasti tullut aikuinen jo alaikäisenä, mutta en ajatellut seuraavani hänen jalanjäljissään. Äitini oli aikuinen, muttei todellakaan esimerkillinen sellainen.
Joskus mietin, millaista olisi olla 'hienostoäidin' kasvattama. Olisinko juhlinut syntymäpäiviäni hoplopissa tai saanut lahjaksi muutakin kun 50 sentin sormuksia kolikkoautomaateista? Olisinko joskus päässyt lomamatkalle ulkomaille? Tai olisinko minäkin sellainen, joka laittaa oman äitinsä soittamaan kaverinsa äidille, kun riitelemme?

Ajatukseni siirtyivät siitä nopeasti Linneaan ja päätin laittaa hänelle viestiä.

Minä
15.52
Mutsis soitti sit mun mutsille...

Linnea💋
15.53
Mä pyysin.

Minä
15.53
Älkää soitelko meille enää
15.54
Sä tai sun mutsis

Linnea💋
15.55
Oikeesti Wilma!
Haluun vaan selvittää tän!

Minä
15.56
Sun mahollisuutes siihe meni kyllä just äsken.

Linnea💋
15.56
Oikeesti Wilma, oon pahoillani🥺❤️

Jätin viestin avatulle, ja sitä seuraavat kokonaan huomiotta. Kun puhelimeni viimein soi, vastasin siihen ärsyyntyneenä, kunnes tajusin soittajan olevan Jasmin.

***

Tuntia myöhemmin löysin itseni baaritiskiltä Jasminin kanssa. Niinkuin sanotaan, keskiviikko on pikkulauantai. Tilasimme lonkerot ja valitsimme pöydän baarin perältä. Selitin Jasminille, mitä Linnean kanssa oli tapahtunut ja hän nauroi haljetakseen.

"Siis miten vitun avuton voi ihminen olla?", hän nauroi.

"No äläpä!", vastasin hörppien juomaani.

"Onneks tajusit feidaa sen! Et todellakaa tarvii tollasta ihmistä sun elämään!", Jasmin totesi päättäväisenä.

"Jesper sano iha tota samaa.", naurahdin.

"Jesperistä puheenollen! Sisun joku frendi pitää ylihuomenna sellasen open micin yhessä baarissa, nii Jesper menee sinne kuulemma vetää freestylee.", Jasmin kertoi.

"Aijaa, aattelitko mennä?", kysyin.

"Joojoo! Tuu säki.", Jasmin pyysi.
"Se varmaa ilahtuis.", Jasmin lisäsi vaivihkaa.

Läpsäisin häntä käsivarteen ja tuhahdin: "Hmph, älä ny yritä parittaa meitä tai mitää. Ei mua kiinnosta suhteet."

"Mä tiiän! Mut oisitte nii söpöjä yhessä!", Jasmin yritti.

"Ethän sä oo ikinä ees nähny meitä yhessä?", sanoin hämilläni.

"No en ookkaa, mut Sisu kertoo mulle kaiken mitä Jeppe kertoo sille.", Jasmin totesi.
"Olitte kuulemma käyny savuilla yhessä ja sit se oli vieny sut syömää.", hän lisäsi.

"No en tiiä mitä ne pojat on sulle puhunu, mut poltettiin yks jointti, ja se tarjos mulle euron juuston.", naurahdin.
"Et tosi romanttista.", jatkoin.

Jasmin nauroi ja vastasi: "Onhan se omalla tavallaa. Et viimesistä savuistaa haluu passata sulle ja viimesillä rahoillaa ostaa sulle burgerin."

Nauroin itsekin ja pudistelin päätäni. Join juomani loppuun ja odotin, että Jasmin teki samoin.
Kun tuoppimme olivat täynnä pelkkiä jäitä, siirryimme takaisin tiskille.
Tiskillä seisoskeli kolme poikaa, jotka vaikuttivat olevan muutaman vuoden meitä vanhempia. Iskin silmäni yhteen heistä. Ruskeatukkainen pitkä, sinisilmäinen poika, jonka kasvoja koristivat hennot viikset.
Kertoessani tilaustani baarimikolle, vilkuilin poikaa sivusilmällä. Katsekontaktin syntyessä välillemme, vilautin hänelle pienen hymyn. Hän vastasi siihen virneellä ja otti muutaman askeleen lähemmäksi minua.

"Moro.", hän sanoi.

"No moro.", vastasin.

"Mitäs sä täällä?", hän kysyi.

"Pikkulauantai.", sanoin hörppien lonkeroani.

"Joojoo, itel sama. Haluutteko liittyy seuraan?", hän kysyi meiltä.

Ilmaisten juomien toivossa suostuimme. En minä varmaan muuten olisi suostunut, mutta hän ei ollut pahannäköinen, eikä minua haittaisi jatkaa iltaa hänen luonaan.