sata-nolla

02 ;; oikea artisti

Jesper Karttunen

Olin onnesta sekaisin. Olin jo kuukausia aiemmin lähettänyt sähköposteja eri klubeille, päästäkseni esiintymään ja nyt vihdoin tärppäsi. Sähköpostiini oli kilahtanut kutsu Mikael Gabrielin lämppäriksi. Nauroin ja hypin sängylläni kuin karkkipussin saanut pikkupoika.

"Sisu!", huusin juostessani huoneestani olohuoneeseemme roikkuen ovenkarmista.
Sohvalla puhelintaan selaava poika nosti katseensa minuun. Hän katsoi minua kuin hullua odottaen, että sanoisin jotain.

"Sain keikan!", huusin heilutellen puhelintani ilmassa.
Sisun ilme kirkastui heti ja hän hyppäsi ylös sohvalta.

"Oikeesti?", hän kysyi silmät suurina.

"Joo! Perjantaiks!", vastasin.

Sisu huusi voitonriemuisena ja halasi minua.
"Jumalauta! Onnee!",hän huudahti hymyillen vähintään yhtä leveästi kuin minä.

"Kai sulla on jo setit valmiina?", Sisu kysyi istuessaan takaisin sohvalle.
Huokaisin ja istahdin Sisun viereen.
"Joo, kasannu sen valmiiks just sitä varten, että tulis tällänen tilaisuus. Haluisin kyllä sen yhen biisin vielä valmiiks, se sopis introks nii hyvin.", selitin Sisulle, joka nyökkäili ymmärtäväisesti ylpeä hymy kasvoillaan.

Sisu oli aina ollut paras ystäväni. Olimme tutustuneet jo päiväkodissa, kun Sisu oli heittänyt minua muovisella ämpärillä päähän. Olin purskahtanut itkuun ja päiväkodin hoitajat olivat joutuneet syöksymään apuun selvittämään tilannetta. Tilanne selvisi, kun Sisu antoi minun lyödä häntä lapiolla hyvitykseksi. Siitä asti olimme olleet erottamattomat.

Sinä vuonna, kun täytimme 17, päätimme muuttaa yhdessä Tampereelle. Aluksi jännitimme satojen kilometrien välimatkaa vanhempiimme, sekä täysin uutta alkua. Kaupunki, jonka väkiluku oli reilusti yli kymmenkertainen vanhaan verrattuna. Täynnä ihmisiä, joista emme tunteneet yhtäkään, mutta yhtälailla täynnä mahdollisuuksia.

"Haluuks savut?", Sisu kysyi ojentaen bongia suuntaani puhaltaen savua suustaan.
Ilmeeni kirkastui entisestään ja otin ne innokkaana vastaan. "Saanks mä polttaa tän loppuu?", kysyin varalta ja Sisu nyökkäsi huolettomana.
Pesä paloi yhä ja sain imettyä savut joutumatta sytyttämään sitä uudestaan. Puhalsin savut Sisun kasvoille ja laskin bongin lattialle.
Rento olo valtasi hiljalleen kehoni ja istuin viimein alas. Toinen hyvä puoli Tampereessa, oli naapurissamme asuva Tuomas. Hän kasvatti kannabista ja myi sitä meille reilulla kaverialennuksella. Opiskelijabudjetilla se oli enemmän kuin hyvä.

"Kai sä sit tuut sinne keikalle?", varmistin Sisulta joka tuhahti.

"Tietenki! En kai mä parhaan frendini ekaa keikkaa jättäs välii!", hän sanoi ja kiersi toisen kätensä hartioilleni rasvistellen minua puolelta toiselle.

"Hyvä, kunhan varmistin.", naurahdin.

"Sähän voit vaikka iskee jonkun söpön fanitytön sieltä. Mä varmaa pyydän sen Ellan sinne.", Sisu sanoi lahoten syvemmälle sohvatyynyjen sekaan.

Ella oli tyttö, jota Sisu oli jonkin aikaa vikitellyt snapchatin puolella. Hän oli aina ollut hieman kömpelö naisten kanssa, vaikka antoikin itsestään itsevarman kuvan. Siksi hän ei aiemmin ollut uskaltaa kysyä Ellaa "virallisille" treffeille. Ehkä tässä olisi hyvä tilaisuus Sisulle viedä suhde seuraavalle tasolle.

"Ehkä mä iskenki.", vastasin Sisulle ja nousin sohvalta. Venyttelin käsiäni ja jouduin seisomaan paikallani pienen hetken. Unohdin aina pilvessä, etten voi nousta liian nopeasti tai meinaan pyörtyä.

Kävelin keittiiön ja avasin jääkaapin. Nappasin sieltä pakasterasian eilistä tonnikalapastaa ja heitettyäni rasian kannen tiskialtaaseen, laitoin rasian mikroon. Painoin nappia ja katsoin mikrossa palavaa valoa ja siellä pyörivää muovirasiaa.

Ruuan lämmettyä kävelin takaisin olohuoneen sohvalle ja avasin puhelimeni muistion. Halusin saada keskeneräisen kappaleeni valmiiksi ja sain parhaat riimini kirjoitettua pilvessä, erityisesti syödessäni samalla. Ei mennytkään kauaa, kun näytölläni näkyvällä tekstillä alkoi olla jo kiitettävästi pituutta.

"Miltä kuulostaa 'Nyt on vaihettu maisemaa ja ollaan tääl. Vaikee kuvitella parempaa, ku enää alla ei oo heikkoo jäät.'", kysyin Sisulta lukiessa kirjoittamaani tekstiä.

"Iha vitun kova.", Sisu sanoi niin innoissaan, kun päihtymykseltään pystyi.
"Äijästä tulee iha oikee artisti."

Hymyilin tyytyväisenä napaten viimeiset haarukalliset ruuastani. Ehkä Sisu oli oikeassa, ehkä minusta viimein tulisi oikea artisti.