sata-nolla

00 ;; prologi

Wilma Eklund

Istuin täyteen ahdetussa bussissa ja nojasin viileään ikkunaan. Edellisillan juhlista mukaani oli tarttunut musta huppari, jonka hupulla yritin estää keskipäivän aurinkoa häikimästä silmiini. Bussissa kaikuva puheensorina tuntui pahentavan päänsärkyäni ja yritin helpottaa oloani hengittelemällä. Olin jälleen juonut liikaa, ja muistikuvani illasta olivat hatarat. Olin herännyt ystäväni Jasminin kylpyhuoneesta minulle tuntemattoman pojan vierestä. Se ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti olisi viimeinen kerta. En ollut koskaan ollut parisuhdetyyppiä, ja yhden illan jutut olivat aina olleet enemmän makuuni. Ei tunteita, ei ylimääräistä tuskaa. Niin minä ajattelin.

Ängin tieni pois bussista turhautuneen ihmisjoukon läpi, ja raitis ilma teki tunkkaisen bussin jälkeen hyvää. Sytytin tupakan, vaikkei se auttanut pahoinvointiini ollenkaan. Se siitä raittiista ilmasta.
Laahasin väsynyttä kehoani soran peittämää tietä pitkin kohti valkoista kerrostaloa. Heitin loppuun palaneen tupakan matalaan hankeen ja avasin talon alaoven. Kävelin hissille ja painoin neljännen kerroksen nappia. Tuijotin väsyneitä kasvojani hissin peilistä ja laskin hupun päästäni. Tuhahdin katsoessani hiuksiani, jotka roikkuivat takkuisina olkapäilläni. Joutuisin pesemään ne, jotta kehtaisin näyttäytyä koulussa huomenna.

Hissin saapuessa neljänteen kerrokseen, astelin ulos ja avasin oven jonka postilaatikossa luki "Eklund". Minut toivotti tervetulleeksi himmeä valo ja huonekaluihin pinttynyt tupakan käry.

"Mooi!", huikkasin ovelta äidilleni. Hän vastasi hymähdyksellä olohuoneen sohvalta. Potkaisin kolmiraitaiset tennarini eteisen lattialle ja tallustin olohuoneeseen.
Äitini makasi sohvalla viinilasi kädessään ja televisiossa pyöri "Keeping up with the Kardashians".

"Missäs olit?", äitini kysyi kääntäen päänsä suuntaani.

"Jasminilla.", vastasin lyhyesti ja äitini katsoi minua kulmat koholla, ottaen hörpyn viinilasistaan.

"Sekö ton sun kaulan imi?", äitini kysyi naurahtaen kuivasti. Väänsin vaivaantuneen hymyn kasvoilleni ja kosketin violettien jälkien koristamaa kaulaani.

"Pyöräytä nyt vielä muksu.", hän tuhahti ja käänsi katseensa takaisin Khloen ja Kendallin väliseen sanaharkkaan.

"Syön pillereitä.", vastasin äidilleni vakavana ja päätin keskustelun siihen. Kävelin omaan huoneeseni sulkien oven perässäni. Heittäydyin vaatteiden ja peittojen koristamalle sängylle ja huokaisin.

Äitini ei koskaan unohtanut muistuttaa minua 16 vuoden ikäerostamme. Kuten minä, hänkin oli käyttänyt suuren osan opiskeluajoistaan juhlien ja oli saanut tietää raskaudestaan vasta, kun keskeyttäminen oli jo liian myöhäistä. Hän pelkäsi koko sydämestään, että minulle kävisi samoin. Enemmän kyllä uskoin hänen pelkäävän, että joutuisi lisäkseni huolehtimaan myös lapsestani.
Lasta minulla ei kuitenkaan koskaan ollut suunnitteilla hankkia, olisin varmasti surkea äiti.

***

Heiii, tosi kiva jos oot eksyny lukemaan tätä! Lisäsin tähän kuvia tän kirjan hahmoista, ja sit tän saman varotuksen mitä kirjan kuvaukseenki.
Kirjan päähenkilö tosiaan sairastaa bulimiaa, se on aika keskeinen aihe tässä kirjassa ja siks mainitsen siitä yleisesti tässä. En tuu mainitsemaan siitä jokasen osan kohalla erikseen ja siks suosittelen suoraan että jätät tän lukematta jos syömishäiriöt on sellanen aihe että tiiät niitten ahistavan/triggeröivän sua. Tässä kirjassa on kans jonkin verran päihteiden käyttöä, seksuaalista sisältöä ja rajua kielenkäyttöä.