sata-nolla

15 ;; toteutunut unelma

Jesper Karttunen

Naputtelin pöytää sormellani, ja hermostuneena vilkuilin kelloa tietokoneen näytön alanurkasta. Olin epätoivoisen surkea tietokoneiden kanssa, ja siksi istuin uusimassa 'toiminta digitaalisessa ympäristössä'-kurssia. Excel-taulukoiden teosta ei tullut mitään, kun laskin sekunteja tapaamiseeni Flame Recordsin kanssa. Kirjoitusvirheenikin tuntuivat johtuvan käsieni tärinästä.

"Nyt tehkää loppuun se tehtävä mikä teillä on kesken, ja palauttakaa, niin pääsette lähtemään.", opettajamme Sakari kailotti luokan edestä.

En ollut saanut tehtävää edes aloitettua kunnolla, joten päätin suoraan sulkea koneen kokonaan. Kellokin näytti jo 15.25. Keräsin tavarani pöydältä ja suljin hupparini vetoketjun. Poistuin luokasta samalla katsoen bussiaikatauluja puhelimestani. Huokaisin helpotuksesta, kun aikataulut sopivat minulle siten, että ehtisin käydä hermosavuilla kiireettömästi.

Kävelin ripeästi ulos koulusta vakinaistuneelle polttopaikalleni. Sitä ympyröi muutama varastorakennus ja auton varaosia myyvä kauppa. Ihmisiä siellä ei juurikaan ollut, joten ilman sen suurempia huolia uskalsin sytyttää huulieni välissä lepäävän jointin. Imiessäni savua keuhkoihini, tunsin ahdistukseni laantuvan.
Jointin palaessa loppuun, pudotin sen maahan ja tumppasin kuluneen tennarini kärjellä.
Vilkaisin kelloa, ja lähdin kävelemään bussipysäkille. Pysäkillä en onneksi joutunut seisoskelemaan kauaa, kun odottamani bussi saapui. Hyppäsin kyytiin ja aloitin matkan kohti Tampereen keskustaa.

***

Jäin bussista keskustorilla ja mapsin avulla yritin löytää tietäni 800 metrin päähän.
Kun robottimainen ääni kuulokkeissani sanoi: "kävele 50 metriä ja määränpää on oikealla.", sykkeeni kiihtyi.
Perille päästyäni, edessäni kohosi korkea tummanharmaa rakennus. Lasiovi katutasolla oli lukossa ja katsoin sen viereistä summeria. Painoin nappia, jonka viereisessä laatassa oli punainen logo, jonka teksti sanoi 'Flame Records'.

"Haloo?", kuului ääni summerista.

"No moi, Jesper Karttunen tässä.", sanoin melkein ääni väristen.
Tuhahdin itselleni ja ylimääräiselle hermoilulleni. Päätin ryhdistäytyä, jottei levy-yhtiö näkisi paljonko jännitin.

"Joo, mä avaan sulle oven. Tuu hissillä seittemänteen kerrokseen.", ääni sanoi ystävällisesti ja summeri piippasi oven aukeamisen merkiksi.
Astelin sisälle rappukäytävään ja siitä hissille. Hississä painoin seitsemännen kerroksen nappia, niinkuin minua oli neuvottu. Hissin noustessa, haroin hiuksiani keskijakaukselle ja pohdin kuinka voisin hieman lyhentää niitä.

Hissin pysähdyttyä, ovet aukesivat ja astelin ulos. Näin raollaan olevan metallisen oven, jota koristi sama logo kuin summeriakin. Vedin henkeä, ja avasin oven. Ovi aukesi aulaan, jonka päädyssä istui nuori vaaleatukkainen nainen, nenä kiinni tietokoneensa näytössä. Hän nosti katseensa minuun ja hymyili aurinkoisesti. Otin muutaman askeleen lähemmäs häntä, ja hän kysyi: "Sä oot varmaa Jeska?"

"Juu.", vastasin lyhyesti.

"Jää vaan siihe sohvalle odottamaan. Mattu on vielä puhelussa, mut se tulee sen jälkee hakemaan sut siitä.", nainen sanoi.

"Okei, kiitos.", sanoin hymyillen, ja istuin mustalle nahkasohvalle aulan toisessa päädyssä.

Hetken kuluttua pitkä platinablondi käveli itsevarmasti aulaan. Hän käveli luokseni ja väläytti minulle karismaattista hammashymyä.

"Moro, sä oot Jeska eiks vaa?", hän kysyi.

"That's me.", vastasin ja nousin seisomaan.

"Matias Rossi, mut sano vaa Mattu.", mies sanoi ojentaen kättään minulle.

Tartuin siihen ja kättelin häntä kohteliaasti.

"Mennään tonne mun toimistoon.", hän ohjeisti ja nyökkäsin.

Hän avasi minulle lasisen oven ja astuin siitä sisälle modernisti sisustettuun toimistoon. Seiniä koristivat eri artistien vinyylilevyt ja lattialla oli ruukuissa useita korkeita kasveja. Valaistus huoneessa loi sopivaa tunnelmaa ja aulan sohvan kanssa samaa sarjaa olevat nojatuolit houkuttelivat istumaan.
Istuin alas yhdelle niistä, ja Matias istui vastapäätäni.
Minun oli hankala ylläpitää katsekontaktia ja huomaamattani aloin nyppiä ihoa kynsieni ympärillä.

"Jännittääks?", Matias kysyi.

"Noinko helposti sen huomaa?", naurahdin ja katsoin häneen.

Hänen lämmin hymynsä rauhoitti minua hieman, kun hän nyökkäsi.

"Ihan turhaa jännität, täällä on tosi rento meininki. Voiaan alottaa iha vaikka siitä että miten sulla menee?", Matias kysyi ystävällisesti.

"Hyvinhän mulla. Kouluu ja semmosta.", vastasin jo rennommin.

"Joo, opiskeletko mitä?", Matias kysyi.

"Autoasentajaks, syksyllä pitäs valmistuu.", sanoin.

"Okei, siistii. Millasii suunnitelmii sulla on koulun jälkee?", Matias kysyi.

"En tiiä yhtää. Musahommat tietty kiinnostais.", sanoin vaihtaen aiheen oleelliseen.

"Sitähän varten täällä ollaan! Jos oon oikein ymmärtäny nii sä oot tehny musiikkia aika pitkää?", Matias sanoi.

"Joo, kasiluokalla kirjottanu ekat biisit.", vastasin nyökäten.

"Äijällä selkeesti intohimoo ja sydän kohallaa. Oon kuunnellu sun biisejä, niis on asiaa, mut soundi vähän kotitekonen.", Matias totesi.

"Joo, niit on tullu väsäiltyy koulun läppärillä ja gigantin halvimmalla mikillä nii laatu on sen mukasta.", myönsin naurahtaen.

"Eikä siinä mitää, sussa on paljon potentiaalia. Täällä me voitas tarjota sulle kunnon studio missä saisit ihan huippuluokan äänityskamat käyttöö. Me ollaan täällä jo pidemmän aikaa etitty uutta uniikkia artistia meiän joukkoon, ja sä todellakin olisit sitä.", Matias sanoi sama karismaattinen hymy kasvoillaan.

Silmäni tahtoivat puristua kiinni hymystäni, kun kiittelin Matiasta kehuista.

"Millasia tavotteita sulla olis sun uralla?", Matias kysyi nojaten eteenpäin.

"Kultasingle.", vastasin määrätietoisesti.

"Kunnianhimoo, respect.", Matias totesi.

"Onks liikaa?", varmistin.

"Ei, ei. Se on vaa hyvä jos tähtää korkeelle.", Matias vastasi rauhoitellen.

"Me nyt haluttais tarjota sulle levytyssopimusta. Voitais alkuun sopia vaikka yhestä albumista, katotaan  yhessä montako biisiä. Voidaan sisällyttää siihen niitä sun vanhoja biisejä tai sit väsätä kokonaan uusia, ihan mikä sulle vaan sopii. Sit jos se menee hyvin, nii voidaan kattoo vaikka musiikkivideota tai keikkoja.", Matias selitti.

"Kuulostaa iha mahtavalta, siis paremmalta ku olisin voinu ees toivoo.", sanoin epäuskoisena.

"Mä mietin, et olisko mahollista julkasta aluks yks biisi singlenä, ja vasta myöhemmin albumi? Mietin, että olis siistiä jos voisin julkasta mun ekan biisin ikinä, mutta vaa paranneltuna versiona.", ehdotin.

"Kyllä sellanenki onnistuu. Jos me väsätään se sopimus ja laitetaan se sulle sähköpostilla? Voit sit tehä siihen korjauksia, jos joku ei nappaa ja allekirjottaa sit ku susta tuntuu hyvältä.", Matias ehdotti.

"Joo, toi käy hyvin.", vastasin.

"Jees, no mut meillä on sun sähköposti, nii seuraile sitä. Sen lisäks tässä ei taida muuta ollakkaa.", Matias sanoi.

Nyökkäsin ja nousin ylös. Matiaksen perässä kävellen palasin aulaan. Hän kätteli minua uudestaan ja hymyili.

"Hei oli tosi mahtava tavata! Ja jo etukäteen, tervetuloo Flamelle!", Matias julisti.

Leveästi hymyillen vastasin: "Kiitos, tää on iha mahtavaa."

"Ollaan yhteyksissä!", Matias sanoi huikaten samalla heipat.

Tein samoin ja poistuin paikalta samasta ovesta, kun mistä olin tullutkin. Heti oven naksahtaessa kiinni, minun teki mieli huutaa. Se mistä olin unelmoinut jo vuosia, oli viimein käynyt toteen.