sata-nolla

17 ;; hetken mielijohde

Jesper Karttunen

Istuin keskustorin hesburgerissa Miisaa vastapäätä, ja napsin ranskalaisia. Tuijottelin taulua, jossa tilausnumeroni jumitti 'valmistetaan'-kohdan alla.

"Hei? Jeppe? Kuunteleks sä?", Miisa kysyi saaden huomioni kiinnittymään takaisin häneen.

"Aa, sori. Mitä?", kysyin pahoitellen.

"Nii, että en ymmärrä miks Wilma vihaa mua.", Miisa huokaisi.

"Miten nii? Eihän se nyt sua vihaa.", sanoin hämilläni.

Olihan Wilma toki pariin otteeseen sanonut Miisalle tiukkaan sävyyn takaisin, mutta mielestäni hänellä oli ollut hyvä syy. Miisan teiniäitikommentit varmasti tuntuivat Wilmasta henkilökohtaisilta ja Miisan kommentointi hänen syömisistään oli muuten vain asiatonta.

"Se on jotenki nii tyly mulle aina. Tänäänki yritin iha asiallisesti sanoo, kuinka tärkeitä terveet elämäntavat on, ja se vaa flippas. Alko vaa huutaa ja kiroilee.", Miisa selitti.

"Pyysiks se sulta jotai terveysvinkkejä?", kysyin ja hörppäsin fantaani.

"No... Ei...", Miisa myönsi.
"Mut kyllähän säki oot nähny kuinka se välillä syö monen ihmisen edestä, ja välillä ei yhtään mitää. Ei se oo normaalia.", Miisa jatkoi.

"Um, joo... Wilma on kuitenki mulle tosi tärkee ja näi, nii en haluu puhuu siitä paskaa selän takana.", sanoin vaivaantuneena ja pääsin onnekseni livistämään keskustelusta hakemaan hampurilaistani kassalta.

Kyllä minäkin olin joskus Wilman syömisiin kiinnittänyt huomiota, mutten aikonut puuttua niihin, jos ei hän itse aloittaisi keskustelua aiheesta.

Palattuani pöytään Miisa naputteli mukiaan kynnellään ja katsahti minuun.

"Hei Jeppe?", hän kysyi.

"Joo?", kysyin käärien hampurilaista paperista.

"Onks sulla ja Wilmalla ny jotai? Ku en haluu astuu kenenkää varpaille jos teil on.", Miisa sanoi.
"Tai et voiko olla et Wilma ei tykkää musta ku se on mustasukkanen?", hän jatkoi.

"Ai että Wilmako mustasukkanen? Tuskimpa.", naurahdin.

Miisakin naurahti pienesti ja sanoi: "Okei, hyvä. Ei mun sit varmaan tarvi stressata."

"No ei ainakaa siitä. Ite stressaan niitä promokuvia mitä mun pitäs lauantaina mennä ottaa.", sanoin vaihtaen puheenaiheen vihdoin pois Wilmasta.

"Uu! Millasia? Pääseeks kattoo?", Miisa kysyi innoissaan.

"Sinne Flamen instaan jotain 'uus artisti'-kuvia. Ja kyllä mä veikkaan et sä voit messii tulla.", sanoin hymyillen.

"Siistii!", Miisa hihkaisi.

"Itseasiassa, tarvisin jotai vähän parempaa puettavaa sinne. Haluisiks tulla mun makutuomariks jos kävisin ostamassa jotai? Ollaan kuitenki keskustassa.", ehdotin.

"Hmmm, olin menossa salille. Mut kyl mä sun takii voin skippaa!", Miisa sanoi aurinkoisesti.

"Kiitos!", sanoin huojentuneena.

Hänen mielipiteestään voisi olla hyötyä. Tyylini oli hyvin tavallinen, melkein jopa tylsä. Farkut, väriltään lähes aina mustat, löysät graafiset T-paidat ja nuhjuiset hupparit veivät kaiken tilan vaatekaapistani. Matias oli sanonut, että vaatteiden tulisi olla sellaiset jotka kuvastaisivat minua ja musiikkiani ja sellaiset, jotka päällä olisi hyvä olla. Omat vaatteeni täyttäisivät kyseiset kriteerit, mutten kehtaisi ilmaantua paikalle vaatteissa, joita pidin päälläni niin usein, että ne olivat lähes kuluneet puhki.