sata-nolla

12 ;; rikottuja sääntöjä

Wilma Eklund

Olin saapunut koulusta kotiin jo pari tuntia sitten. Äidinkielen esseen kirjoittaminen ei kiinnostanut ollenkan, vaikka se oli ainoa asia johon minun olisi pitänyt keskittyä. Minun olisi pitänyt palauttaa se jo maanantaina, mutta se oli pituudeltaan vasta muutaman lauseen mittainen. Koko päiväni oli jälleen mennyt puhelimen räpläämiseksi ja tuntui, kuin kuolisin tylsyyteen.

Äitini tuli käymään ovellani ja kertoi lähtevänsä 'asioille'. Hän ei avannut asiaa sen tarkemmin, mutta sanoi olevansa poissa useamman tunnin. Vastasin hänelle pikaisen "Joo":n, merkiksi siitä että olin kuullut hänen sanomansa. Kuuntelin eteisestä kuuluvia ääniä, ja kun ulko-ovi kävi, suuntasin keittiöön. Availin kaappeja siinä toivossa, että äitini olisi piilottanut viinipullon yhteen niistä.
Tuhahdin huvittuneesti, kun ravitsin muropakettia, jonka olin olettanut olevan tyhjä. Nappasin sen kaapista käteeni ja onnekseni nostin sieltä pullon punaviiniä. Nappasin kuvan itsestäni pullo kädessä, ja lähetin sen ryhmään jossa kanssani oli Jesper, Jasmin ja Sisu.

Minä
17.22
Löysin mutsin piilopullon!
17.22
Päiväkännit anyone?

Jasmin❤️
17.24
Lähettiin Sisun kaa pizzalle nii ei pysty :(

Jesper
17.30
Salee vois.
17.31
Haen savuu eka tost naapurist ja tuun sinne

Minä
17.31
Joo, natsaa👍

Hymyilin ja otin etukäteen pienen hörpyn viinipullosta.

***

Puolessa tunnissa summeri soi ja hetki siitä eteenpäin, Jesper koputti oveeni. Avasin oven ja tervehdin häntä hyvillä mielin. Hän tervehti minua takaisin, mutta jostain syystä vaikutti hermostuneelta. Hän sulki oven ja jätti ulkovaatteensa eteiseen. Kävelin Jesper kannoillani huoneeseeni ja heittäydyin sängylleni. Viestin kädelläni häntä tulemaan viereeni ja hän istui sängyn reunalle. Tarjosin hänelle hörppyä pullosta ja hän kiitti minua siitä.
Hän nappasi minigrippussin ja taitetun pahvinpalan taskustaan.

"Voinks mä kyhää täs?", hän kysyi viitaten kannabikseen, jota hän oli äsken ottanut esille.

"Joo anna mennä.", sanoin jälleen hörpäten viiniä.

Jesper nyökkäsi ja hymyili. Hän alkoi murentaa kannabista pienemmäksi silpuksi sekoitten siihen tupakkaa.

"Osaaks sä kääntää?", hän kysyi sätkäpaperi kädessään.

"Ai jointin?", kysyin varmistaakseni.

"Nii.", Jesper sanoi.

"En oo koskaa testannu, mut voin mä yrittää.", sanoin.

Jesper nyökkäsi ja ojensi tarvikkeet minulle. Nappasin paperin ja pahvista taitellun filtterin käteeni.

"Kai sä röökin osaat kääntää?", hän kysyi.

"Joo.", vastasin.

"Okei hyvä. Periaatteessa sama homma, mut se on vaa sielt tipin kohalta ohuempi ja sieltä päästä paksumpi. Et käännät sen vähän ku vinoo.", Jesper selitti, kun lastasin tavaraa paperin päälle.

"Joo, hyvä. Sit ennen ku nuolaset sen kiinni nii pyörittelet sen sillee et saat sen sieltä ylhäältä kiinni.", Jesper sanoi ja tein niinkuin hän neuvoi.

"Sit nyt nuolaset sen paperin kii samalla ku pyörität sitä sillee et se pysyy kii.", Jesper selitti ja yritin parhaani mukaan saada jointista siistin näköistä.
Saatuani paperin kiinni, heiluttelin sitä ilmassa ylpeänä.

"Luonnonlahjakkuus.", Jesper sanoi hymyillen.
"Voiks teil polttaa sisällä vai mennääks me ulos?", Jesper kysyi tuikaten jointin suuhunsa.

Kurtistin kulmiani ja nappasin sen hänen suustaan kääteni, laskien sen sänkyni viereiselle yöpöydälle. Hän katsoi minua kysyvästi ja virnistin.
Otin pikaisen hörpyn viinipullosta ja laskin senkin yöpöydälle. Jesper selkeästi yhä odotti minun sanovan jotain, ja vastauksena hänelle istuin hajareisin hänen syliinsä. Hän kohotti kulmakarvojaan ja yritti peittää pientä hymyään. Vein toisen käteni hänen hiuksiinsa ja toisen hänen niskansa taakse. Hänen kätensä lepäsivät lantiollani ja hän katsoi silmiini sanomatta mitään. Hymyilin hänelle ja painoin huuleni hänen omiaan vasten. Aluksi hän vastasi suudelmaani, mutta hetken kuluttua vetäytyi kauemmas.

"No?", kysyin hämilläni.

"Tota... Ennen ku jatketaa tästä pidemmälle nii mun pitäis kertoo sulle jotai.", Jesper sanoi epävarmasti.

"Pliis älä sano et sulla on kuppa tai klamydia tai joku!", vastasin ja siirryin takaisin sängylle pois hänen päältään.

"Häh? Ei oo. Ei mitää sellasta.", Jesper sanoi hämillään.

"Okei. Mitä sitte?", kysyin.

"Niin no ihan ekaks mun pitäs varmaan kysyy et mitä me sun mielestä ollaan?", Jesper kysyi vaivaantuneena.
"Voinks mä siis polttaa tässä?", hän lisäsi hermostuneena.

"Joo senkus poltat. Tossa toi spritetölkki on stögis.", vastasin ja kurottauduin avaamaan ikkunani sängystä käsin.

"Ja miten nii mitä me ollaan? Harrastetaan kasuaalia seksiä, tarviiks sitä tarkemmin määritellä?", kysyin ja hämmennyin keskustelusta hetki hetkeltä enemmän.

"Mut et me ei sun mielestä olla mitää enempää?", Jesper kysyi polttaen jointtia tiuhaan tahtiin.

"Eeei?", sanoin venyttäen ensimmäistä kirjainta ja nappasin jointin Jesperin kädestä, kun hän oli polttanut sen yksikseen jo lähes puoliksi.
"Mikä homma tää on?", kysyin.

"No tiiätkö... Ku mä ehkä haluisin olla vähä enemmän. Tai niinku, oot upee mimmi. Oot kaunis, oot hauska ja sun kanssa on iha mahtavaa viettää aikaa."
"Et kai mitä mä tässä yritän sanoo, on et oon ehkä pikkuse kusessa suhun.", Jesper sanoi yhdellä hengenvedolla katsomatta silmiini.

Puhalsin savua suustani ja ojensin jointin takaisin Jesperille. Hän varmaan tarvitsisi sitä nyt enemmän. Hän katsoi minua odottaen vastausta, mutta minulla ei ollut antaa sellaista.

En tiennyt yhtään miten reagoida. Niin pitkään kun muistan, kukaan niistä pojista, joiden kanssa olin, ei nähnyt minussa tyttöystävämateriaalia. Aluksi se loukkasi, kun luulin seksin tarkoittavan rakkautta. Luulin, että vika oli minussa. Ettei minua voisi rakastaa. Ajan kuluessa tein itselleni säännöt. Minusta tuli se, joka ei rakastanut. Niin minuun ei sattunut. Annoin alusta asti itsestäni sen kuvan, etten sitoutunut, enkä varsinkaan tunteillut. En jäänyt aamukahveille, enkä antanut numeroani. Itsestäni kerroin tasan ja ainoastaan nimeni, ja jos tapasin heitä uudestaan, oli se sattumaa. Jesperin kohdalla olin rikkonut säännöistäni useampaa kun yhtä. Sääntöäni sitoutumisesta en kuitenkaan aikonut rikkoa.

"Wau... Oon otettu.", aloitin.
"Mä tota... En oikein tiiä mitä sanoo.", jatkoin, vaikka se oli varmasti typerintä mitä olisin voinut sanoa.

Jesper oli hiljaa ja vältteli yhä kohtaamasta katsettani.

"Sori, tarkotan vaan, et en pysty mihinkää suhteeseen. Sussa ei siis todellakaan oo mitää vikaa, mä en vaa oo parisuhdetyyppiä. Anteeks.", sanoin viimein.

Pieni hymy nousi Jesperin kasvoille ja hän vastasi: "Joo, tiiän. Eikä se haittaa, en haluu painostaa sua mihinkää mikä ei susta tunnu hyvältä. Halusin vaa kertoo."

Hymyilin itsekin ja oloni oli jo rennompi.
"Okei. Eikä tehä täst nyt mitenkää outoo, voiaan jatkaa iha samalla lailla. Vai haluuks ees vielä jatkaa tätä meiän juttua?", kysyin.

"No jos se vaan sopii sulle.", Jesper sanoi hyvillä mielin.

"Paremmin ku hyvin.", vastasin ja istuin jälleen hajareisin hänen syliinsä. Hymyilimme toisillemme ja suutelin häntä. Hän vastasi suudelmaan ja veti minut lähemmäksi itseään. Hänen toinen kätensä oli hiuksieni seassa ja toinen lepäsi alaselälläni.

Silloin tajusin, miltä suutelemisen pitäisi tuntua.