sata-nolla

03 ;; jeska

Wilma Eklund

Istuin Jasminin sängyllä ja katsoin hänen kihartavan blondeja vyötärölle asti ulottuvia hiuksiaan.
Jasmin oli niin kaunis. Hiukset, jotka hohtivat hyväkuntoisina lukuisista vaalennuksista huolimatta, ja joihin ruskea juurikasvu loi sopivaa luonnollisuutta. Kirkkaansiniset silmät, joita korostivat tuuheat ripsienpidennykset ja siistit asennetta huutavat kulmakarvat. Ja kroppa, jonka päällä jokainen vaatekappale näytti hyvältä ja joka sai jokaisen silmäparin kääntämään katseensa hänen suuntansa.
Olin aina halunnut näyttää samalta.

Hipelsin omien hiusteni kuivia latvoja ja mietin niiden leikkaamista. Jasminilla meni valmistautumiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin minulla, mutta odotin häntä silti mielelläni. Minusta oli kiva toimia hänen makutuomarinaan ja katsoa hänen käyvän satoja vaatteitaan läpi. Olin salaa kuitenkin hieman kateellinen hänelle. Suurin osa omista vaatteistani oli äitini vanhoja, tai käytettynä ostettuja. Eikä niitäkään ollut paljoa. Yli puolet ajasta kuljin kulahtanut adidaksen verkkapuku päällä. Siitä oli muodostunut eräänlainen tavaramerkkini.

Nyt päälläni oli äitini vanha punainen mekko, jossa oli leveä kaula-aukko ja pitkät hihat. Jasmin sanoi sen sopivan yhteen huulipunani kanssa, ja olin samaa mieltä.

"Nonii! Sitte vielä joku asu!", Jasmin huudahti palauttaen minut ajatuksistani tähän maailmaan.
Hän siirtyi penkomaan vaatekaappiaan ja heitteli sieltä sängylleen aina toistaan kauniimpia vaatteita.
Selailin puhelintani ja kerroin mielipiteitä Jasminin kysyessä niitä.

Viimein puolen tunnin pähkäilyn jälkeen, Jasminkin oli valmis. Hän päätyi tiukkoihin nahkahousuihin ja valkoiseen siistiin bodysuittiin. Hymyilin hänelle, hänen esitellessään asuaan minulle. Autoin hänelle vielä pienen timanttikaulakorun kaulaan ja siirryimme eteiseen. Vetäisimme kengät ja takit päällemme, ja aloitimme matkan keskustaa kohti.

Klubin sisäänkäynnillä näytimme keikan ennakkolippuja portsarille ja hän päästi meidät sisään annettuaan leimat käsiimme. Veimme takkimme narikkaan ja suuntasimme baaritiskille. Keikka ei alkaisi vielä puoleentoista tuntiin, mutta -50% juomista houkutteli meidät paikan päälle etukäteen.
Paikalla oli enemmän ihmisiä kun olisin osannut odottaa, ja ajattelin puolihintaisten juomien houkuttelleen heidätkin sinne.

Istuimme Jasminin kanssa pöydässä, hän joi vodkaredbullia ja minä valkovenäläistä. Katsoimme lavan suuntaan, jonne raahattiin mikrofonitelineitä, valoja ja savukoneita.
"Kauheen aikasin ne laittaa tota lavaa valmiiks.", Jasmin totesi ja joi juomansa loppuun.
"Käyn hakee uuden. Haluuks sä jonku drinkin?", Jasmin kysyi.
Katsoin omaa lasiani, josta saisin korkeintaan kaksi hörppyä.
"Yllätä mut.", vastasin hymyillen. Jasminilla oli aina ollut hyvä maku juomissa, ja hän osasi varmaan jokaisen Tampereen drinkkilistan ulkoa.

Jasmin nyökkäsi hymyillen ja katosi baaritiskille. Hörpin juomaani säästellen, kunnes huomasin lavan läheisten kattovalojen himmenevän ja lavalle vietyjen valojen syttyvän. Ihmiset pöytien ja baaritiskin ääreltä alkoivat kerääntyä lavan ympärille ja mietin, oliko mahdollista, että keikka alkaisikin jo nyt. Halusin päästä eturiviin ja siksi nousin pöydästä vilkuillen Jasminia. Katseeni kohtasi Jasminin ja heilutin kättäni hänelle. Hän näytti kahta lasia käsissään ja kipitti luokseni. Hän ojensi punaisen sitruunalla koristellun juoman käteeni ja kiitin häntä.
"Se keikka vissii alkaa jo.", sanoin vinkaten lavan suuntaan.

Jasmin kurtisti kulmiaan ja tarkisti kellonajan puhelimestaan.
"Ei sen kyllä vielä pitäis alkaa?", hän sanoi hämillään ja katsoi lavan luokse kerääntyviä ihmisiä.
Kohauttimme olkapäitämme ja tungimme tiemme eturiviin.
Lavalle käveli nuori mies baarin logolla varustettu paita päällään ja aurinkoinen hymy kasvoillaan.