Wilma Eklund
Istuin koulun käytävällä, vaalealla sohvalla. Jasmin istui vieressäni, ja keskustelimme Jesperin edellisellä viikolla saamasta levytyssopimuksesta. Keskustelumme keskeytti ihminen, jonka näkeminen minua kiinnosti kuin kilo paskaa. Miisa. Olin hänelle edelleen vihainen siitä mitä hän oli sushilla sanonut. Eihän hän koskaan ollut pyytänyt sanomaansa anteeksi. Hän oli myös kavereistani ainoa, joka oli kokenut asiakseen kommentoida syömisiäni, ja siksi olin enemmän tai vähemmän tietoisesti vähentänyt sitä.
"Moii!", hän sanoi pirteästi, kävellessään luoksemme.
Mulkaisin häntä ja käänsin katseeni Jasminin. Jasmin tervehti Miisaa, ja hän istui alas hänen viereensä.
"En tienny et säki oot tässä koulussa.", Jasmin totesi.
"No oon lähiaikoina tehny aika paljon hommia etänä. Mut nyt piti tulla suorittaa viimeset valinnaiset paikanpäälle ja sit saan ens kuussa todistuksen.", Miisa selitti.
"Ooks sä kirjottanu jo kaikki?", Jasmin kysyi.
"Joo, jo viime syksynä. Multa vaa puuttuu opintopisteitä nii otin filosofian ja ruotsin valinnaiset ku ne on sen verran helppoja. Onks kummallakaa teistä niitä nyt keväällä?", Miisa kysyi.
"Ei mulla ainakaa.", Jasmin sanoi.
"Joo ei mullakaa.", vastasin lyhyesti.
"Ai, harmi. No mut onneks voiaan nähä tauoilla!", Miisa sanoi iloisesti.
Tuhahdin, ja pyöräytin silmiäni. Ajanvietto koulussakin ei kuulostanut lainkaan mieleiseltä.
***
Istuimme ruokalassa. Minä, Jasmin ja Miisa samassa pöydässä. Napsin pieneksi pilkkomiani kalapuikkojani lautaselta ja silloin Miisa avasi jälleen suunsa.
"Eks sä aio syödä muuta? Ethän sä jaksa tolla mitenkää!", hän kauhisteli.
Laskin haarukkani lautaselleni ja vastasin: "Mun syömiset ei mielestäni kuulu sulle paskan vertaa. Ei se syönkö kaks kalapuikkoo, vai syönkö 30 sushia ja kakkua päälle."
"Sori, en mä mitää pahaa tarkota. Mä vaa noudatan ite nii terveitä elämäntapoja et mun on vaikee olla puuttumatta siihen jos joku muu ei.", Miisa sanoi pelästyneenä.
"Mitä jos vaikka opettelisit siitä pois? Jos tarviin apua mun syömisten kanssa, nii enköhän mä kysy joltain ammattilaiselta.", tokaisin.
"No mä ajattelin lukea itteni ravitsemusterapeutiks. Ja mun mielestä tollanen puolustelu voi kertoo syömishäiriöstä.", Miisa sanoi vakavana.
Kohotin kulmakarvojani ja tuhahdin epäuskoisena. Miisa oli tajuttoman hyvässä fyysisessä kunnossa, ja oli ansainnut lihaksikkaan kroppansa kovalla työllä. Hän oli niitä ihmisiä, jolle terveys oli kaikki kaikessa. Hän laski proteiinit ja rasvan ruuistaan grammalleen, ja vietti päivittäin tunteja kuntosalilla. Jos hän kokisi tarvetta laihduttaa, hän tekisi sen kuin terve normaali ihminen. Siksi hän oli viimeinen ihminen, jonka halusin pätevän minulle syömishäiriöstäni. Tiesin täyttäväni bulimian diagnostiset kriteerit, mutten todellakaan myöntäisi sitä.
"Mitä sä selität? Et tiiä musta mitään ja alat leikkii jotai lääkäriä. Pidä huoli vaa omista syömisistäs.", tiuskaisin ja paloittelin jäljellä olevia kalapuikkoja pieneksi silpuksi.
"Toi ruuan silppuaminenki voi olla merkki syömishäiriöstä.", Miisa sanoi vaivihkaa, enkä ollut varma yrittikö hän piikitellä minulle, vai saada Jasminia kiinnittämään asiaan huomiota.
"Se voi myös olla merkki vitutuksesta.", tokaisin ja join vesilasini tyhjäksi.
"En mä yritä vittuilla. Kunhan huolehdin. Syömishäiriöt ei oo mikää leikin asia.", Miisa sanoi katsoen minua.
***
Seisoskelin tupakalla koulun pihalla ja kirosin varttia, joka minulla olisi seuraavaan bussiin. Kuulin lähestyviä askeleita ja kiinnitin katseeni luokseni suuntaavaan ruskeatukkaiseen tyttöön. Linneaan.
"Moi...", hän sanoi hiljaa.
"Moi.", vastasin lyhyesti.
"Miten sulla menee?", hän kysyi.
"Ai sua kiinnostaa?", tuhahdin kuivasti.
"Wilma oot mun paras kaveri, tottakai mua kiinnostaa.", Linnea intti.
Tuijotin häntä ja puhalsin tupakansavua hänen kasvoilleen. En sanonut mitään, hymähdin vain.
"Mä kuulin siitä sun poikystävän levytyssopparista, siisti juttu.", Linnea sanoi ujo hymy kasvoillaan, yrittäen vaihtaa puheenaihetta.
"Ei se oo mun poikaystävä.", totesin.
"Ai, no mut kiva juttu kuitenki.", Linnea sanoi.
"Joo mitä sä haluut?", kysyin tytön läsnäolon alkaessa ärsyttää minua.
"Mä vaan ajattelin, et onks sulla kaikki hyvin. Ku oot laihtunu, ja näytättäny lähiaikoina tosi väsyneeltä.", Linnea sanoi vaivaantuneena.
"Miks kaikki kokee tänää asiakseen kommentoida mun kroppaa tai syömistä? Mä oon ihan kunnossa!", tiuskaisin ja tumppasin tupakkani.
"Vaikka ollaan riidoissa, nii toivon et sul on kaikki hyvin.", Linnea sanoi tarttuen hellästi käsivarteeni.
Rikoin välisemme katsekontaktin, ja huokaisin.
Linnea oli paras kaverini, ja tiesin ettei hän halunnut minulle mitään pahaa. Sanomisillaankin hän yritti varmasti pohjimmiltaan suojella minua, vaikka se loukkasikin tunteitani.
Ongelmana oli se, etten kaivannut suojelua, enkä tiedä mikä minussa antoi olettaa, että kaipasin. En ollut koskaan pyytänyt sitä keneltäkään. Toivoin vain, että jokainen pitäisi omista asioistaan huolen, ja jättäisi minut rauhaan.
"Joo, no kiitti.", sanoin jo lempeämpi sävy äänessäni.
Linnea hymyili minulle myötätuntoisesti, muttei sanonut mitään. En tiedä pystyikö ilmettä kasvoillani laskemaan hymyksi, kun kävelin poispäin Linneasta.
Se ilme muuttui nopeasti yllättyneeksi, kun näin tutun ruskeatukkaisen pojan seisovan pysäkillä.
"Jesper?", sanoin, saaden pojan katsomaan minuun.
"Aa moi Wilma!", hän sanoi iloisesti.
"Mitä sä täällä?", kysyin.
"Venailen Miisaa. Mennään syömää, ku se halus tarjota mulle jonku burgerin hyvitykseks, ku mä tarjosin sille viimeks.", Jesper sanoi.
"En tiennykkää et sen 'niiiin terveisiin elämäntapoihin' , mistä se päti mulle ruokkiksella, kuuluu jotku burgerit.", tuhahdin sarkastisesti.
"Joo, siks me mennäänki heseen ku sieltä voi tilata salaatinki.", Jesper nauroi.
En voinut olla naurahtamatta itsekin. Jesperin huumorintaju oli hyvin samanlainen kuin minulla. Se oli yksi monista asioista, joista pidin hänessä.
Ja vaikka olinkin minuutteja aiemmin sanonut Linnealle, kuinka hän ei ollut poikaystäväni, en voinut estää hymyäni hyytymästä, kun Miisa tervehti häntä suukolla poskelle. Purin hampaitani yhteen, tulkitessani Jesperin ilmettä, hänen tervehtiessääm paikalle saapunutta tyttöä. Hän näytti hieman yllättyneeltä, mutta mikä pahinta, hänen hymynsä ei hyytynyt.
أنت تقرأ
sata-nolla
أدب المراهقينWilman arkea pyörittää alkoholi, vilkas seksielämä, sekä syömishäiriö joka on päivä päivältä vaikeampi pitää salassa. Pakkaa sekoittaa lupaava räppärinalku Jeska, joka saa Wilman toimimaan vasten kaikkia periaatteitaan. TW/CW -bulimia -kannabiksen...
