Vesipisarat välillämme

7. "Addikti"

Ella

Me istutaan sohvalla ja valitaan leffaa mitä kattoa. Aleksil soi puhelin ja hän lähtee käytävään puhuu.

Kohta hän tulee takasin ja kysyy: ”Pääseeks Emil yötä?”  Äiti kääntyy häneen ja vastaa sit myöntävästi.

”Kuka on Emil?” Silja kuiskaa mulle. ”Aleksin ärsyttävä idioottikaveri.” Hän nyökkää mut katsoo mua oudosti.

Ku me istutaan iltapalalla, ovi käy. Aleksi menee eteiseen ja kuulen juttelua mut en kuule mitä he sanoo.

Kohta he tulee keittiöön ja äiti moikkaa Emiliä. He tuntee aika hyvin koska Emilhän on meillä tosi usein eikä Aleksi puhu muustakaa ku hänest ja Miljasta. Aleksi ja Emil istuu pöytään.

Mä nään Emilin kattovan mua. Mä vilkasen häntä ja hän kääntää katseensa sit pois. Hän vaikuttaa jotenki vaisummalta ku yleensä. Mut en mä jaksa kiinnittää siihen huomiota enempää.

Noustaan Siljan kanssa pöydästä ja mennään mun huoneeseen. Silja nappas hänen tavarat eteisestä ja levitti ne sitten mun huoneeseen. Mua ei haittaa et hän sotkee tääl. On mun huone sotkunen jo valmiiksiki. Ja hän selkeesti muistaa sen.

Kohta me kipitetään yläkerran kylppäriin pesee meidän naamat ja hampaat. Istuskelen pyykkikoneen päällä ku Silja pesee kasvojaan.

Hetken päästä hän nousee seisomaan. ”Miks must tuntuu et sä tykkäät siit Emilistä.” Hämmästyn ja käännän mun katseeni häneen. ”En ikinä! Tiiäkkö miten vittumainen se on mua kohtaan?!”

Silja vaan virnistää. ”No en kyl tiedä mut sä näytät silt ku oisit ilkee vaa et peittäsit sun tunteet, ehkä se tekee samaa.” Silmäni suurentuvat, miten hän tajuaa kaiken, tai siis Emilin tunteista mä en tiedä mut en usko et häntä kiinnostais yhtää mä.

”Mä tunnen sut tosi hyvin, sä tiiät sen. Mun mielest oisitte söpöt yhes.” ”Lopeta” Sanon ja hymyilen vahingossa liikaa ja olen varmaan iha punanen. Kyllä mä taidan tykätä hänest  vähän mut oon aika varma et hän ei musta.

Yhtäkkiä joku paukuttaa ovea kovaa ja kuulen Aleksin äänen. ”Nyt juorukerho seis sielä ja päästäkää muutki sinne.” ”Menkää alakertaan” Huudan takasin. Avaan kuitenki oven koska me ollaan valmiita ja astutaa ulos.

Mun kasvot on varmaan iha punaset vieläkin, ainakin se tuntuu siltä. Huomaan Emilin Aleksin takana ja hän vaan virnistää tyhmästi mulle niinku yleensä.

Toivottavasti hän ei kuullu kaikkea. Mä en todellakaan halua myöntää sitä ääneen että mä ehkä vähän saatan tykätä hänestä. Kukaan ei saa koskaan tietää.

Varsinkaa Emil tai Aleksi. Emil vaan naurais mulle ja Aleksi varmaa huutais et en saa ihastuu sen kavereihin. Ei Allu kyl myöskään haluu et me riidellää. En mä tiedä mitä hän aattelee.

”Vitun pätkä” Emil sanoo ku mä oon kävelemäs hänest ohi. ”Vitun idioottikusipää” Vastaan hänelle mut Aleksi tuijottaa meitä. ”Oikeesti, ette viittis jaksaa tota, yrittäkää ees tulla toimeen, mä en jaksa aina kuunnella tommosta.” ”Toi alotti!” Sanon nopeesti ja lähden sit mun huonetta kohti Silja perässäni.

Istutaa mun sängylle ja Silja vilkuilee mua. ”Näitkö, iha selkeesti se ei pysty pitää ajatuksiaa irti susta.” ”Ei, se vihaa mua ja siks se tekee nii.” ”Mut mieti oikeesti, Aleksiki haluu teijän tulevan toimee.” ”Nii vaan sitä eikä mitää enempää, piste. Mä en usko et se haluis mun pöllivän sen parhaan kaverin.”

Me ollaan viel myöhään hereillä ja päätetää mennä hakee uudet red bullit jääkaapista. Aleksi ja Emil ei selkeesti myöskää nuku ku oven alta näkyy valoo ja kuuluu juttelua.

Me kipitetää portaat alas hiljaa ja mennää keittiöön. Otan tölkin kylmästä ja ojennan sen Siljalle. Otan sitte itselleniki ja me istahetaa sohvalle. ”Mitähä me tehtäis seuraavaks?” Silja miettii ääneen. Me mietitää mut päätetää sit pelata jotai lautapeliä.

Istutaan olohuoneen sohvapöydän ääreen haettuamme unokortit. Jaamme kortit ja aloitamme pelin.

Hetken kuluttua kuulen Aleksin ja Emilin tulevan alakertaan. Huokaisen. Just ku meillä oli kivaa ja ehin unohtaa hänen olemassaolon.

Aleksi astuu ensin käytävästä ja Emil hänen perässään. ”Teijän takii ei saada unta, joten saatte kyl ottaa meijät peliin mukaa.”

He istuu lattialle pöydän ääree eikä me pistetä vastaan. Mä istun sohvan puolella ja nojailen siihen. Silja istuu mun vieressäni ja Aleksi toisella puolella. Emil mua vastapäätä. Mahtavaa. Nyt ainakaa en osaa vältellä katsekontaktia.

Alotetaan uusi peli. Mä hörppään mun tölkistäni ja lasken sen takaisin lattialle. ”Addikti” Emil töksäyttää. Katson häntä murhaavasti. ”Ite oot” Hän vaan pyöräyttää silmiään ja jatkaa pelaamista.

”Mieti et oot selvinny kaikelta tältä ku et oo asunu tääl. Noi ei hetkeekää osaa olla riitelemättä. Jos ne jättäis samaan tilaan valvomatta pidemmäks ku kymmeneks sekunniks, ni ne ois ehtiny raadella toisensa kuoliaaks.” Aleksi kertoo Siljalle ”Haha, tietäsitpä kuin paljo mun kaverit kinaa keskenää.” Silja naurahtaa.

”Ei me olla kavereita.” Sanotaa vahingossa yhtä aikaa Emilin kanssa. ”Vittu” Mutisen hiljaa. ”Selkeesti pitäs olla” Silja sanoo ja vilkuilee meitä vuorotellen. ”Pidä turpas kiinni” Mä sanon takasin.

Hetken pelaamisen jälkeen mä luovutan koska en jaksa enää pelata. ”Miks mua väsyttää nyt jo, energiajuoman pitäs piristää.” ”Noku vedät sitä jotai viistoista tölkkiä päivässä ni luuletko et sen pitäs auttaa.” Emil sanoo noustessaan ylös. ”Sulje jo sun suus tai mä teen sen.” ”Mite sä sen kuvittelisit tekeväs?” Hän nauraa mulle. ”Mulla on teippiä ja myös narua jos teippi ei käy.”

Hän vaa virnistää mulle ku me kaikki kävellään kohti keittiötä. Silja katsoo mua tietävästi. Aleksi on tosi kyllästyneen näköinen.

Otan limsaa jääkaapista ja tarjoan Siljallekkin. Aleksi ja Emil on mun vieressä ja katsoo mua odottavasti. ”Etsä meille aio tarjota?” ”En.” Vastaan ja istun keittiösaarekkeen päälle. ”Toi on kyl tosi ilkeetä jo” Aleksi sanoo ottaessaan laseja hänelle ja Emilille. ”Ei oo ku mä en oo mikää tarjoilija” He vaan mumisee jotain mukamas vihaisena ja ottaa sit itsekki limsaa.

Myöhemmin ku kello lähentelee jo kolmea, me päätetää mennä nukkumaan.

Me kipitetään portaat ylös ja mennää mun huonetta päin. Silja avaa oven ja astuu ennen mua sisään.

Heittäydyn Siljan viereen sängylleni makaamaan. Mä katson mun puhelintani pitkästä aikaa ja nään snäpistä muutama tunti sitten tulleen uuden ilmotuksen:

Emil🐸 lisäsi sinut kaveriksi!

”Voi helvetti, mitä mä teen?” Silja kääntyy mua päin. ”No?”

Näytän hänelle mun puhelinta ja hän innostuu heti. ”Äddäät tottakai takas!” ”En mä voi!” Heitän puhelimeni matolle ja käännyn selälleen. ”Mikset vois?” Olen hetken hiljaa ja mietin. Nousen sit istumaan ja katon Siljaa.

”Mite sä luulet et Aleksi suhtautuu jos mä vittu tykkään sen kaverista, en mä voi!” ”Ootko ees kysyny, koska joittenki mielestä se on tyylii isoin rikos ikinä. Mut joillekki se on iha fine. Ehkä sun veli kuuluu tohon viimesimpää.”

Hymähdän vaan ja kaadun takaisin selälleen katsomaan kattoani.

Siljan mielestä mun pitäs jutella mun tunteista Allun kaa vaikka Emil ei tuntiskaa samoin, iha vaa et mitä se aattelee. Silja kyl arvaileeki et sille se on fine. Mä mietin sitä ja päätän sit jossai vaihees kertoo koska en tykkää salata asioita, varsinkaa Allulta.

(Sanoja 1073)