Skippasin siis kevääseen ja asiat on suunnillee samalla tavalla ku aikasemminki. Paitsi Emilillä on ajokortti ja sit kans se asuu omillaan keskustassa. Ellan ja Aleksin elämä on suunnillee samanlaista vieläki.
Toivottavasti jaksatte lukee viel ja koitan nyt motivoitua kirjottaa useemmin. :)
•••••••••••••••••••••••••••••••••••
Ella
”Muistaks ku oltii tääl ekan kerra?”
”Tietenki, sä toit mut kevarillas.” Emilin kasvoille piirtyy hymy ku se sit painaa nopeen suudelman mun huulille ja sit sanoo: ”Tällä kertaa autolla.”
Mä naurahdan vaa vastaukseks. Me istutaa hetki hiljaa ku kumpikaa ei sano mitää.
”Pitäskö lähtä takas päi ettei ehi tulla pimeetä?” ”Onha mun autossa toimivat valot.” ”Metässä ei.” Sanon ja kallistan päätäni sivulle vähän hymyillen.
”Okei sit.” Se sanoo ja nousee seisomaan. Sen jälkeen hän ojentaa kätensä ja auttaa mut ylös.
Me aletaan keräämään meidän tavaroita ja lähdetää sit polkua pitkin takasin kohti parkkipaikkaa.
Aurinko lämmittää jo ihanasti puiden välistä. Luntakaa ei oo enää ja pari viikkoa enää ni alkaa kesäloma.
Kohta Emilin mersu pilkottaa jo puiden välistä. Emil juoksee edeltä ja avaa mulle oven.
”Osaan mä oven sentää avata.” Naurahdan ku istuudun etupenkille. ”Mut sun ei tarvi tehdä sitä ku mä oon tääl.”
Emil sanoo ja lähtee kiertämään autoa etupuolelta. Sit hän istahtaa sisää ja vääntää avaimesta koneen käymään.
”Pitäs käyä tankilla ehkä.” Mä nyökkään ja käännän katseeni tietä kohti. Ku tumma, melkein musta mersu kaahaa pois parkkipaikalta mä olen vaan iha ajatuksissani ja päätän sit laittaa musiikkia.
Kaivelen puhelimeni kassista ja yhdistän piuhalla auton radioon. Käynnistän mun ja Emilin yhteisen soittolistan spotifystä.
Muutaman minuutin päästä me tullaan huoltsikalle jossa me yleensä käydää. Emil ajaa tankkiautomaatin luo ja astuu ulos. Hän tankkaa ja käynnistää sit taas autonsa ku istahtaa sisään.
Hän lähtee ajamaan kohti kotia. Kurottaudun pussaamaan Emilin huulia nopeasti ennen ku nousen ylös autosta.
”Nähää huomen.” Mä viel huikkaan ennen ku suljen oven. ”Nähää.” Astelen sisälle ja potkin kenkäni johonki päin eteistä.
Kipitän keittiöön jossa Allu istuu pöydän ääressä kasvot käsiin haudattuina. Se ei reagoi mitenkää vaikka mä moikkaanki sitä.
”Onks kaikki ookoo?” Kysyn vaikka nään ettei ole. Se nostaa kasvonsa ja kattoo mua. ”Näyttääks siltä?” Järkytyn ku nään suuren mustelman hänen poskessa.
”Mitä on tapahtunu?” Mä kysyn ku kävelen lähemmäs. Aleksi huokaa syvään ennen ku painaa kasvot takasin kasvoihinsa.
Istahdan penkille hänen viereen. Ootan hiljaa ja Aleksi sit taas kääntää katseensa muhun.
”Vitun Samu tuli haastaa riitaa Oton kans. Niil oli kai aikasemminki ollu jotai biiffii ja sit mä päädyin sivulliseks uhriks. Eikä tää ees oo pahinta.”
Se sanoo osottaen mustelmaansa.
”Milja on saanu sellasen käsityksen siit tapahtumasta et mä oisin kans hakannu jotai ja se ku ei yhtää tykkää väkivallasta.”
STAI LEGGENDO
Vesipisarat välillämme
Storie d'amore"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
