Ella
Mä herään yllättävän virkeenä ja nousen aamupalalle. Valmistaudun kouluun ja menen Allun kyydillä kuten aina.
Kipitän Milan kanssa ruokalaan ja pöytään missä Jenni ja Siina on jo. Istahdan alas Jennin viereen. ”Missäs viivyitte?”
”Oli taas vitusti ruuhkaa käytävil.” Mila vastaa ennen ku mä ehdin avata suutani. Me jutellaan kaikesta ja tuhlataan aikaa ruokalassa. Nään Allun ja Emilin kävelemässä ruokalan ovista sisään. He menee niiden muiden kaverien luokse.
Mä muistan eilisen Emilin kanssa. Me käytii ostaa jätskiä ja sit illalla se myös saatto mut kotii ovelle asti. Oikeestaa sisälle asti koska se kävi moikkaa Alluaki.
Mä taisin hymyillä koska Jenni kysyy. ”Mitäs sä ajattelet noin onnellisen näkösenä?” Havahdun ajatuksistani ja näen Milan ja Siinankin tuijottamassa mua.
”Een mitään..” Sanon ja koitan piilottaa varmasti ihan punaiset poskeni käsiini. ”Uuu, Ellalla taitaa olla salaisuuksia.” Siina sanoo hymyillen. Mä käännyn katsomaan häntä nostaen kulmakarvojani ja sanon.
”Sullako sit ei?”
Tyttö lehahtaa aivan tulipunaiseksi ja me nauretaan. Mä tiedän kyl et sillä ja Onnilla on jotai juttua. Mä uskon et Jenni ja Milaki tietää. Sen tajuaa tyhmempiki ku näkee mite ne kattelee toisiaan.
Koulun jälkeen mä kävelen taas kohti koulun parkkipaikkaa. Hyvä ku on veli jolla on ajokortti ja auto.
Bussilla nimittäin on mun mielest ihan paska kulkea ku ne on aina täynnä ja siel on kauhee meteli.
Kotona mä hyppään sohvalle ja käynnistän pleikan. Mulla ei ole muutakaan tekemistä tänään ni miks en pelais.
Allu tekee ruokaa keittiössä ja huutaa mut sit syömään. Kipitän pöydän ääreen ja alan syömään.
”Mites meni Emilin kaa eilen?” Aleksi kysyy yhtäkkiä virnistäen. Mä tunnen mun poskien kuumenevan ja koitan peittää hymyäni huonoin tuloksin. Sit mä sanon hiljaa:
”Onha se sulle fine et mä tykkään siitä?” ”Tottakai on. Siihe asti ku oot onnellinen sen kaa.” Hymyilen ja juon vettä lasistani. Ihana kuulla ku hän sanoo noin.
Nyt mun ei tarvi mietiskellä itteni kaa onks se sille ookoo.
”Ja.." Se sanoo ja kääntyy mua päin.
"Kunha kutsut mut teijän häihin sit.” Naurahdan. ”Lopeta!” Sanon ja nauran lisää.
Aleksi saa mut aina hyvälle tuulelle.
Mä menen syömisen jälkeen mun huoneeseen ja kaadun mun sängylle makaamaan.
Laitan kuulokkeet päähäni ja makaan siinä kunnes mä olenkin jo unessa.
Ku mä herään ni talossa on hiljasta. No siis yleensäkin tääl on hiljaista mut tää on jotenki outoa sellasta.
Aikaa on kulunu pari tuntii. On jo aika myöhä mut en aio mennä takasin nukkuu. Hiljasta puhetta kuuluu jostai. Ehkä Allun huoneest.
Astun käytävään ja varmistun epäilyksestäni. Jep, Allun huone. Lähden kohti portaita sit ja käyn vessassa. Meen olohuoneeseen ja laitan telkkarin päälle. Mulla on tylsää enkä jaksa keksiä muutakaa tekemistä. Kuulen askelia yläkerrasta ja sit portaista.
Emil tulee käytävästä ja menee juomaan vettä. Mä katson hänen täydellisiä nyt vakavia kasvojaan ku hän sit huomaa mut ja kävelee olohuoneen puolelle. Hän istuu vähän matkan päähän musta sohvalle.
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
