Vesipisarat välillämme

10. Otava

Ella

Me kävellään haikeana lentokentän parkkipaikalla Aleksin autoa kohti. Äiti lähti takasin töihinsä. Meil on vielä lomaa jäljellä tää viikonloppu. Ei huvittais mikään. Mä odotan jo nyt seuraavaa kertaa ku hän tulee kotiin.

Kotimatka kuluu nopeasti. Tunnelma on vaitonainen ja vasta meidän etupihalla Aleksi rikkoo hiljaisuuden.

"Kaikki hyvi?" Hän kysyy hiljaa. "Joo, entä sul?" Mä vastaan yhtä hiljaa. Hän nyökkää sit ja avaan oven.

On perjantai. Mä olen vältelly Emilin näkemistä mahdollisimman paljo. Mä oonki ollut paljo pois kotoa ni se on ollu helppoa. Oon ollu Siinan, Milan ja Jennin kans vaikka missä koska heilläkään ei oo ollu kauheesti mitää muutakaa.

Mikä oiskaa parempaa ku kavereiden kanssa iha vaan oleilu. On vasta aamupäivä mut musta tuntuu siltä että voisin nukkuu koko loppupäivän. Mua väsyttää vaikka nukuin ihan hyvin.

Kävelenki melkein suoraa mun huoneeseen ja heittäydyn sängylle. Mua ärsyttää kaikki ja sit nukahdan siihen.

Kuulen keskustelua alakerrasta ja havahdun tutunkuuloisiin ääniin. Jenni ja Mila. Siinakin kai. Kuulen myös poikien äänet.

Pomppaan ylös mun sängyltäni ja vilkaisen kelloa.

Puoli seitsemän.

Nukuin melkein kahdeksan tuntia.

Katson itseäni peilistä.

Mulla on vieläkin päällä aamulla löytämäni huppari ja mustat collarit. Mun hiukset on sekaisella nutturalla. Eikä millään söpöllä sellaisella vaan aivan sekaisin. Mun silmätki punoittaa vieläkin ihan vähän itkemisestä.

En vaan jaksais yhtää. En jaksa ees itkeä enää. En jaksais tuntea mitään. Joskus vaan toivoo et vois mennä ajassa johonki suuntaan. Ihan sama minne mutta jonnekki pois tästä.

Havahdun ajatuksistani kun kuulen askeleet portaissa. Sen jälkeen käytävässä ja mun oveni takana. Kuuluu pieni koputus ja Milan pää kurkistaa sisään.

"Saaks tulla?" Nyökkään vaan ja istahdan mun sängylle.

"Onks kaikki hyvi? Et oo ollu oma ittes pitkään aikaa. Et oo ees vastannu viesteihin tänää, mut siihen kyl Allu kertoki syyn, sä nukuit koko päivän. Eiks sul oo ees nälkä?"

Mua naurattaa hänen puhetulvansa mut tajuun sitte et mulla tosiaan on nälkä.

"On mul kyl nälkä vähä." "Hyvä koska me viritettii just grilli tohon teijän takaterassille ja Emil ja Ilari meni käymää kaupas."

Hymy tulee pakostakin huulilleni. Hän hymyilee iloisesti takaisin ja lähtee kohti ovea. Nousen Milan perässä ja menemme alakertaan.

Jenni huomaa minut ensimmäisenä ja hymyilee iloisesti. Aleksikin näkee mun tulleen olkkariin ja katsoo ilosesti mut vähä huolestuneesti.

Hänel on kyl aihettaki olla huolestunu. Sohvalla istuu myös Allun muitakin kavereita. Ainakin yks Onni, sit Milja ja joku sen kaveri kans.

Hänen kaverin nimi tais olla Nella. Mä ja Milja tullaan hyvi toimeen. Hän on siis vuoden mua vanhempi ja amiksessa jollain alalla. Olen mä jutellu Nellallekki muutaman kerran mut en kauheesti.

Terassilla on kans kaks jätkää tupakilla. Muistankin etten ole polttanut vähään aikaan ja kävelen Milan kanssa olohuoneen ovesta ulos.

"Saanks pummata meille pari?" Kysyn Otto nimiseltä jätkältä. Hän on aika hyvännäkönen mun mielestä. Ei silti voita Emilii. Taisiis..