Emil
Lähen ruokalasta ennen muita. Tai Mila ja Ella kyl lähti vähän ennen mua. Ella vaikutti tosi oudolta. Tai siis no en mä ihmettele.
Olin hiton idiootti. Ei se ees ansaitse mua. Oon vaa liian paska sille.
Laahustan koulun käytävii pitkin. En mä tiedä mitä mä teen edes. Pojat on viel syömäs ni en tiiä kenen kaa olisin. Mulla ei tehny mieli olla syömäs enää.
Otto ja Aatu on varmaa jossai, todennäkösesti pihalla.
Oon tosi huolissani Ellasta. Sekää tuskin söi mitää. Vältteli katsekontaktii mahollisimman paljo.
Varsinki eilen illalla se näytti nii rikkinäiselt. Kyllä mä tiedän et mä olin osalline siihen mut siit näkee kyl et sen mieles oli muutaki.
Haluun pyytää silt anteeks. Mä tajuan et olin kusipää. Mut se kyl ei antanu mun selittää. Me molemmat ollaa syyllisii.
Mut must tuntuu et mun pitää pyytää silt anteeks eka. Valitin iha turhasta. En vaa voi sille mitää et välitän iha liikaa.
Mä tykkään Ellasta ihan liikaa. En mä kestä sitä et se on vihanen mulle.
Lähden kohti ovii ja astun ulos. Kävelen koulun pihan läpi mopoparkkiin. Siel seisoo porukkaa. Oton ja Aatun kavereita. Heki on siel.
”Moro.” Mä sanon ku meen sinne. ”No moro.” Aatu moikkaa takasi.
”Sua ei nääkkää yleensä tääl päi välkil.” ”Mis muut jätkät o?” Otto liittyy keskusteluun. ”Jäi ruokalaa viel.” He nyökkää ja jatkaa juttelemist muiden tyyppie kaa.
En mä tiedä puolienkaa nimii. Ne on kai enimmäksee vuotta nuorempii ku me. Kyl osa niistä on jo abeja mut ei kaikki.
Käännän katseeni koulun pihalle. Eri porukoita on ympäri pihaa mut mun katse kohdistuu koulun seinustalle.
Puisen pöydän ääres istuu Ella. Sitä vastapäätä joku poika.
Kuka vittu..? Ei toi näytä keneltäkää kenet mä tietäsin. Ei se ole varmaa tästä koulust. Ehkä Ellan ikäne, tai vähä vanhempi. Se näyttää silt ku se flirttailis.
Lähtikö Ella ton takii ruokalasta. Missä Milaki on, eiks niide pitäny olla kahestaan.
Nyt Ella nousee ylös. Kääntyy ja on lähössä poispäin mut se jätkä nousee kans ja tarttuu Ellaa kädestä.
Ennen ku edes huomaan oon jo matkalla sinne päin. Sen molemmat kädet on Ellassa. Ellan kädessä.
Mitä helvettiä se yrittää. Oon tarpeeks lähellä ja työnnän pojan kauemmas.
”Mitä vittua?!” Jätkä huutaa. Seison Ellan vieressä ja nään ku hänen käsi tärisee.
Se koittaa niin kovasti peittää sitä. Eilen illallaki yritti. Mut sen silmätki näyttää siltä et se alkais itkee millon tahansa.
”Mikset sanonu et oot hankkinu itelles henkivartijan?” ”Ei vittu kuulu sulle mitä mä teen!” Ella on tosi vihainen.
Mut sen ääni värisee aavistuksen. Mua ahistaa nähä hänet tommosessa tilassa.
Selkeestikkää hän ei tykkää tosta jätkästä.
”Mä oon Ellan poikaystävä, kuka sä luulet olevas?” Kysyn mahollisimman rauhallisesti. ”Ai, Ella ei vissii oo kertonu musta sulle. Oon Valtteri, Ellan entinen poikaystävä.”
Valtteri.
Miks musta tuntuu ihan silt et olisin kuullu ton joskus.
”Jätä Ella rauhaan. Etköhä sä nää itekki et ei kuulu sulle mitä Ella tekee.”
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
