Ella
Autossa on hiljaista. Moottorin hurina on ainoa ääni tääl. Emil ei oo lähteny liikkelle vieläkää.
”Eks aatellu ajaa, vai mitä ootat?” Mä töksäytän.
Emil on hiljaa ja kattoo sit mua outo ilme sen kasvoillaan.
”Mulla on vitun ikävä sua.” Se näyttää surulliselta. Ja se sanoo ton nii että mulle tulee surulline olo.
Räpytän mun silmiäni.
”Luuleks et mulla ei sua.” Sanon hiljaa ja tuijotan hänen silmiin.
Se vetää mut tiukasti halaukseen. ”Mä oon niin pahoillani.” Sanon hiljaa hänen olkapäätä vasten.
”Mä oon kans. Unohetaa se turha riita kokonaa.” Emil sanoo.
Mä vetäydyn kauemmas ja nyökkään sille. ”Unohetaa.” Pussaan sitä nopeasti huulille ennen ku se lähtee ajamaan.
***
”Nyt uimaan!” Mila huutaa ja nousee ripeästi ylös.
Mä nousen kans ja heitän shortsit ja t-paidan bikinien päältä pois.
Juostaan Milan kanssa ekoina laiturille ja hypätään veteen. Muutkin juoksee perässä ja tulee uimaan. Vaan Siina, Nella ja Onni jäi rannalle.
Kohta ne kuitenki tulee myös.
Nousen takasin laiturille mutta Allu työntää mut uudellee veteen. Kiljasen ennen ku uppoan veden alle. Nauran vaan noustessani pintaan.
Laiturilla on alkanu näköjää jonkinlaine vallotuspeli koska kaikki työntää toisiaan alas veteen.
Mä nousen laiturille ja hyppään alas ennen ku joku pudottaa mut taas.
Kohta me päätetää lähtä takasin rannalle koska vesiki on aika kylmää viel.
Kipitän viltin reunalle ja nappaan pyyhkeen mun kassista.
Kiedon sen mun ympärille ja meen Milan luo joka seisoo hiekalla katsellen järvelle. ”Moi.” ”No moii.” Se vastaa ja kääntää katseensa takasin järvelle.
”Ooks vieläki surulline siit et Casper ei päässy?” ”En mä enää ku sä oot mun kaa. Mut mite sul Emilin kaa?”
Mä hymyilen pienesti ja vastaan.
”Iha kivasti, se vaa vaikuttaa tosi poissaolevalta kokoajan ooks huomannu?”
”Oikeestaa oon. Aattelin et se johtuu siit teijä riidast mut jos kerra sovitte jo ni en sit tiiä.” ”Mm” Mäki käännän katseeni järvelle.
Kohta me kävellää muiden luokse viltille. Puen mun vaatteet melkein kuivien bikinien päälle. Istahdan sit alas viltille Emilin viereen.
”Moi.” ”Mmoi.” Emil hymähtää. ”Ooks iha ookoo?”
”Nojoo nyt ku sä oot siin.” Se hymyilee mulle ja saa mutki hymyilee. Pussaan sitä nopeesti ja käännän sit katseeni muihin.
Allu ja Milja istuu sylikkäi niinku aina. Siina ja Onni on kans lähekkäi.
Mila istuu mun vieressäni katsellen sen puhelinta.
Toisella puolen mua on Emil jonka kädestä mä pidän kii.
***
Me pitkästytää rannalla ja päätetää lähtä meille nukkuu. Jenni, Aatu ja Ilari lähtee eri kautta ku ne käy ostaa iltapalaa.
***
Makoilen sohvalla puoliks Emilin päällä. Nousen sit ja ojennan kättäni sille.
”No?” Se vaa kysyy.
”Tuu käymää tääl.” Se nousee sit hitaasti venytellen. Kipitän sen edellä takaovelle ja astun terassille. Mä vedän sen kädestä metsää päin.
”Mihi sä vedät mut?” Emil kysyy mutta mä ignooraan sen.
Pysähdyn vasta tutun rantakiven viereen.
”Voiksä kertoo mikä sun mieltä painaa?” Mä sanon ja katson sitä syvälle silmiin.
Se ei oo ollu tavalliseen tapaan äänessä koko iltana. Eikä se vaikuta silt et se kuunteliskaa mitää.
”Saan kai mä kysyy?” Sanon kysyen. Se on hiljaa eikä sano mitään hetkeen.
Katselee vaan puita ympärillämme.
”Mun vanhemmat eros.” Se sit sanoo ja kääntää katseensa muhun.
Otan sen kädestä kii ja pidän tiukasti. ”Ei se oo ees paha ku en mä tunne niit. Se tässä vituttaaki.”
”Mitennii et tunne?” Kysyn varovasti.
”Oon aina ollu niille ilmaa. Kaikille mun tuntemille ihmisille. En oo koskaa ollu tarpeeks. Kenellekkää.”
Mä katon sitä sanattomana hiljaa. Ei kenenkää pitäis tuntee noin. Mulle tulee tosi surulline olo.
”Oothan. Mulle sä oot kaikki.”
Mä sanon hiljaa. Sen silmästä valuu kyynel poskelle jonka se nopeesti pyyhkii pois.
Mä vedän sen halaukseen. Pidän tiukasti kii enkä päästä irti.
”Sä oot mulle ku ilmakupla meren pohjassa. Tai niinku tuli nuotiossa. Sori nää on outoja.” Mä naurahdan.
Se naurahtaa pienesti kans. ”Ihania ne on.”
Vetäydyn halauksesta ja pyyhin kyyneleet sen poskilta.
Hymyilen sille ja katson vaan sen silmiin. Emil tekee samoin. Seistää kauan vaan katsellen toisiimme.
”Haluuksä kertoo tarkemmin? Mä en haluu nähä sua noi hajalla. Saattais auttaa jos kerrot. Etkä oo koskaa puhunu sun perheestä.”
Emil huokasee syvään ja kattelee melkei ku hermostuneesti maata. Sit se istahtaa alas rantakivelle ja mä istun sen viereen.
”Ei siitä oo mitää sanottavaa.”
”Kui ei oo?”
”Äiti ja iskä on maailman huonoimmat vanhemmat enkä koskaa oo tykänny olla kotona ku ne riitelee siel. Ja on mul isosisko.”
”Mä luulin et sul ei oo sisaruksii.”
”Ei sitä voi laskee edes ku emmä tunne sitäkää. Tiiän vaa et se on mua kaheksan vuotta vanhempi.”
”Eiks se sit pidä yhteyttä?” ”Ei oo koskaa pitäny. Jouduin kärsii vanhempie luona yksin ku se muutti pois.”
”Ihan kauheeta.” Mä sanon ja kiedon mun kädet tiukasti Emilin ympärille.
Se kiertää kätensä mun ympärille ja hetki me vaan ollaan.
Käki kukkuu jossain kaukana. Muuta ääntä ei oikeastaan kuulu. Järvikin on ihan tyyni. Kohta kuitenkin kuulen Emilin äänen.
”Must tuntuu et mä oon rakastumassa suhun.”
Hymy ilmaantuu automaattisesti mun huulilleni ja mä vetäydyn kauemmas että nään Emilin kasvot.
”Musta tuntuu et mä oon kans rakastumassa suhu.” Sanon ja hymyilen sille ennen ku painan mun huuleni hitaasti hänen huulilleen.
(Sanoja 817)
Olkaa hyvät. Tää päättyy tähän :)
Saatan alottaa uudenki tarinan jossai vaihees mut en ainakaa nyt heti.
Iso kiitos niille ketkä jakso lukee alust asti vaikka en mikää ammattilaine ookkaa. <3
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
