Varoitus!
Luvussa esiintyy seksuaalista häirintää ja ahdistusta nii että älä lue jos koet ettet pysty tai halua :)
Ella
Makaan mun sängylläni ja katselen puhelinta. Ulkona olis ihan kiva sää mennä rannallekki.
Olen avaamassa snäppiä mutta Milalta tulee just meijän ryhmää viesti:
-Mennääks johonki?
-Just aattelin samaa, rannalle?
Mä vastaan ja nousen ylös. Kuljen portaat alas ja menen keittiöön.
Otan lasiini vettä ja juon ne alas. Aleksi makoilee sohvalla ja katselee jotain telkkarista.
”Voikko viiä mut rantaa?” ”En kyl nyt millää jaksais.” Se vastaa ku kääntää katseensa muhun hitaasti.
”Hm, jaksatpa, koko aamun vaa löhönny siinä.”
Se mumisee jotai epämääräistä mut nousee sit ylös. Nappaan mun kangaskassin ja laitan kenkiäni jalkaan.
Aleksi etsii autonavaimensa ja menee ulos edeltä.
***
”Soita jos tarttet kyytiä kotia.” ”Joo” Mä sanon ja näytän vielä peukkua ennen ku suljen autonoven.
Lähden kävelemään kohti nurmialueen reunassa olevaa pöytää.
Istun alas ja katselen järvelle. Aurinko paistaa lämpimästi ja saa veden kimmeltämään. Rannalla on jonku verran porukkaa mutta ei liikaa.
Mila istahtaa mun eteeni pöydän ääreen. ”Moro.” ”Moi.” ”Tiiäks millo Siina ja Jenni ois tulos?”
”Varmaa kohta, aiko käyä kaupas ja ehkä pyytää Nellan ja Miljan. Pojatki saattas olla tulos.”
”Jooo.” Mä sanon ja nyökyttelen hitaasti.
Tavallaan mä haluisin et pojat tulis mut olis kiva nähä vaa tyttöjen keskenki välillä.
Uppoudun mun ajatuksiin ja nii taitaa myös Mila koska hänki on hiljaa.
Jenni istahtaa mun viereen ja työntää ostoksensa pöydälle. Siina istuu Milan viereen toiselle puolelle pöytää.
”Ostettii vaikka mitä, ja elkää huoliko, iskä sponssas.” Jenni hihkuu iloisesti ja kaivaa muovikassista vaikka mitä esille.
Mansikoita, suklaata ja limsaa ainakin.
Mä vaan katson pöytää suu auki hämmästyksestä. Jenni osaa aina yllättää, sitä mä rakastanki siinä. Mä hymyilen suuresti.
”Ihana!”
”Nella ja Milja oli muute suunnitellu jotai muuta ni ei päässy. Pojista ei oo hajuukaa ku ei ne vastaa puhelimee.” Jenni kertoo.
Me nyökytellää Milan kanssa.
”Haluutteko kuulla jotai?” Jenni kysyy varovasti. ”Tottakai!” Me huudetaan.
Jenni näyttää epäröivältä mut jatkaa sit: ”Mä vähän niinku seurustelen yhen tyypin kans.”
”Uuu kenen?” Mä kysyn heti.
Jenni hymyilee mun innostuneisuudelle. Mä olen vaan niin onnelinen senki puolesta.
”Te tiiätte sen.” ”Kerro jo, kuka?” Mila hoputtaa.
”Aatu.”
”Oikeesti?! Kuin kauan ootte ollu?” Mä kysyn. En mä olis ikinä arvannu et ne olis yhessä. Ne on jotenki erilaisii, mut tavallaa kyllä tosi samanlaisii.
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
