Ella
Kävelen hämärää polkua pitkin. Aurinkokaa ei ole vielä noussu.
Mä tumppaan mun tupakan maahan ja survon sen sitte mun taskuuni.
Kohta edessäni on jo tuttu pieni aukea jossa on ihan vesirajassa suuri kivi. Istahdan alas ja katselen järvelle.
Aurinko on nousemassa sieltä päin mistä just tulin.
Illalla tääl on tosi nättiä ku aurinko laskee järvelle. On aamuisinkin yleensä. Oikeestaan aina.
Olipa sää, vuorokausi tai vuodenaika mikä tahansa ni tääl on sama tunnelma. Sellanen rauhallinen ja etenki turvalline.
Otan kenkäni jalasta ja tiputan jalkani kiveltä veteen. Vesi on vielä viileää mutta ei liian.
Nostan mun katseeni ylös ja näen oravan vähän matkan päässä puussa. Se loikkii puusta toiseen ketterästi melkei ku lentäen.
Päätän nousta ja pistän sit kenkäni takasin jalkaan. Lähden polkua pitkin kotia päin.
Saavun meijän pihaan ja kipitän takaovesta olkkariin. Aleksi istuu keittiössä syömässä aamupalaa.
”Huomenta.” Sanon pirteesti astuessani kynnyksen yli keittiöön. Allu vastaa mulle hiljaa ja katselee väsyneesti ikkunasta etupihalle.
Otan itekkin leipää ja istahdan pöydän ääree.
”Mites Miljan kaa?” ”Iha paskasti vieläki, emmä vaa tiedä mitä teen. Rupee vituttaa tää koko tilanne.”
”Sen uskon. Älä ainakaa luovuta ni Milja näkee et oot tosissas. Ei kukaa vetäis valetta näi kauas.” ”Sano se sille.”
Mä vaa hymähdän vastaukseks ja nousen ylös. Otan lasin kaapista ja täytän sen viileällä vedellä.
Juon vedet ja lähden mun huoneeseni vähän surullisin mielin Allun ja Miljan tilanteen takii.
***
Koko päivän makaan sängylläni ja olen vaa puhelimellani odottaen et kello on kuus, koska Emil tulee hakee mut sillon.
Kuuden aikoihin mä sit kävelen meijän pihan läpi tienpäähän johon Emil kohta saapuu autollaan.
Istahdan sisää missä soi musiikki melko kovalla mutta kuitenki nii että kuulen Emilin moikkauksen.
Auto nytkähtää liikkeelle ja mä katselen vaa tuttuja maisemia ikkunasta.
Emil sano että mennään sen kämpille ja kohta se kääntyyki kerrostalon parkkipaikalle.
Me astutaa ulos ja kävellää rakennuksen ovelle. Emil kaivelee avaimet taskustaan ja päästää mut ensin ohitseen sisälle.
Mä kipitän portaat ylös edeltä Emilin asunnolle ja se avaa taas oven päästäen mut ensin sisää.
”Pistä silmät kii.” Emil sanoo sulkiessaan oven perässään. ”Okeii?”
Mä vastaan ja tunnen sit Emilin käden mun silmien edessä ja toisen mun vyötäröllä.
Mä kävelen keittiöön, tai niin mä luulen ku en näe. ”Saa kattoo” Emil sanoo samalla ku ottaa kätensä mun silmiltä.
Mä avaan silmäni ja katon keittiötä. Mun leuka loksahtaa auki ihastuksesta. Valot on pois päältä ja vaan pöydällä oleva kynttilä valaisee huonetta.
Pöydälle on myös katettu lasit ja lautaset.
”Tein mä ruokaaki.” Emil sanoo ja lähtee kohti sivupöytää. Se laittaa lautasille ruokaa ja istuu mua vastapäätä.
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
