25. Mitä vielä?

122 8 3
                                    


Aleksi

Mä istun keittiössä ja kuulen ku ovi käy hiljaa.

Ella varmaa tuli kotiin.

Kohta se käveleeki tänne väsyneen näköisenä. Sillä on huppari päällä vaikka tuola on vitun kuuma munki mielestä. Ainaki päivällä oli.

Taitaa olla viel Emilin huppari. Oon nähny sen joskus sen pääl.

”Mite sä et läkähy tollasella vaatetuksella.”

”Entiiä.” Se vaan vastaa hiljaa ja istahtaa pöytään.

Jotai on kyllä tapahtunu. Ella käyttäytyy tosi oudosti.

”Mitä on tapahtunu?” Mä kysyn.

Ella nojaa kyynärpäitään pöytään ja peittää kasvojaan kans. Sit se alkaa itkeä.

Mä en kovin monesti oo nähny et Ella itkee.

Kierrän pöydän toiselle puolelle ja vedän Ellan halaukseen. Hetki me ollaan molemmat hiljaa paikallaan kunnes Ella vetäytyy kauemmas ja nostaa hihaansa nii että sen ranne paljastuu.

Sillä on mustelmia käsivarressa ja ranteessa. Mun silmät laajenee hämmästyksestä.

”Kuka vittu nää teki?!” Ella on hiljaa ja vetää hihan takaisin kätensä päälle.

”Valtteri.”

Se sanoo hiljaa.

”Vitun Valtteri mä tapan sen.” Sanon vihaisena. Ei se voi kohdella mun pikkusiskoo näin.

Ella vetää myös paidan kaulusta niin että mä nään sen kaulalla olevat fritsut.

”Voi vittu me soitetaa sen perää poliisit ja sen lisäks viel hakataa se.”

Mä kävelen hermostuneesti edestakas.

”Ei se voi vaa tehä sulle noin!”

Ella vaan seisoo paikallaan hiljaa ja katsoo mua kyyneleet silmissä näpräten samalla käsikoruaan.

Mua niin säälittää se ja halaan sitä taas.

”Mitä mä teen?” Ella kysyy pienellä äänellä ja jatkaa: ”Se vittu tietää missä mä asun. Pelkään sitä.”

Mua rupee myös itkettää se mite paskana Ella on tästä.

Vittu mä hakkaan sen Valtterin oikeesti.

”Mitä siin tapahtu?”

”Kävelin vaa ja..”

Ella niiskaisee.

”Se kusiaivo tuli sielt mun kimppuun. Onneks Emil oli tulossa mua vastaan ni se potkas sen maahan siit.”

”Onneks on Emil.” Mä sanon hiljaa. Ella vaa mumisee väsyneesti jotai.

”Pitäskö sun lähtä nukkuu?” Mä kysyn varovasti.

Ella nyökkää ja lähtee portaita kohti.

”Öitä.” Se viel sanoo hiljaa ennen ku katoaa käytävään.

”Öitä.” Mä vastaan mutta Ella tuskin kuulee sitä. 

*** 

Istun syömässä aamupalaa ja katselen videoita puhelimestani.

Haukottelen ja nappaan sit astiat tiskikoneeseen pöydältä.

Astelen olohuoneeseen ja loikkaan sohvalle.

Käynnistän telkkarin mutta ei sieltä koskaa tuu mitää hyvää joten sammutan melkei heti ja etsin puhelimen takasin käsiini.

Vesipisarat välillämmeWhere stories live. Discover now