Ella
Me kävellää hiljasina rannasta kulkevaa polkua meijän kotii päin. Otan tupakan taskusta ja sytytän sen. Osittain ihan omasta halustani mut myös koska haluun nähdä Emilin reaktion.
”Älä viittii.” Se sanoo ja pudistaa päätään. ”Mä teen mitä mä haluan. Sun on iha turha yrittää estää, ei tää oo sun vaikutettavissa.” Sanon ja vedän lisää savua tupakasta ennen ku jatkan.
”Miks tää ees on sulle nii iso juttu?” Emil puree huultaan ja katselee toiseen suuntaan.
”Et sä ymmärrä.”
”Voi vittu miksköhän en tajua. Ite pidät aina turpasi kii etkä sano mistä kiikastaa. Mikset voi vaan sanoo sillo ku mielen päälläs on jotai?”
Mä sanon tai oikeestaan huudan hänelle ja kadun sitä heti paikalla. Emil näyttää hämmästyneeltä.
”Sori jos oon paska puhuu enkä osaa olla ees hyvä poikaystävä sulle. Ehkä tää kokonaa on vaa paska idea! Ehkä meijän ei kannata ees yrittää. Sitäkö sä haluat?”
”En!”
Mä huudan ku nyt viimestään mun kyyneleet valuu poskille. Pyyhin ne nopeesti pois. En vittu rupee märisee sen edessä.
Mielummin hukuttaudun kaivoon ku itken sillee et joku näkee.
Miks mun pitää suuttua näi helposti. Voi helvetti. Miks mun piti ylipäätää alottaa huutaa sille.
Nakkaan mun tupakan maahan ja tallon sitä vihaisesti. Tuijotan puita ympärillämme. Tunnen ku mun hengitys kiihtyy.
”Mitä sä sit haluat?” Emil kysyy hiljempaa. Koitan rauhoittaa mun hengitystä huonoin tuloksin.
En edes ehdi rauhoittua vastatakseni ku hän jatkaa: ”Mä tykkään susta ihan liikaa. Enemmän ku mä haluaisin. Mä vaa...”
”Etkö sä sit haluais tykätä musta vai?”
Keskeytän hänet ja tuijotan suoraan hänen tummiin silmiin jotka nyt näyttää ahdistuneilta. ”En mä sitä tarkottanu ku..”
Keskeytän hänet taas. ”Joojoo tajusin, sä et ees halua tykätä musta. Vittu kuvittelet et tunteet on asia millä vois leikkiä!” Huudan ja lähden kävelemään poispäin.
Mä en vaa jaksa. En tajuu mikä muhu meni. En mä sais tollee huutaa. Mitä mä Allullekki sanon.
Huusin sun parhaalle kaverilles ja nyt se vihaa mua. Vihannu koko ajan muutenki. Ei mua oikeestaan ees kiinnosta mitä Allu aattelee.
Miks vitussa mä sit mietin sitä.
Tunnen mun poskien kastuvan kyyneleiden vuoksi. En jaksa siitäkään välittää.
Emil ei kuitenkaa näe ku se on mun takanani. Pengon tupakkaa taskustani ja mun kädet alkaa täristä.
Vitun vitun vittu. Tääki tähän päälle.
Miks mulla pitää olla jotai helvetin ahistusta, joka iskee aina iha väärään aikaan. Pahentunu vaa viimesen parin päivän aikana.
Otan ensimmäisen henkäyksen tupakastani ja sullon sytkärin takasin hupparin taskuun.
Mun kädet ei lopeta tärräämistä vaikka koitan rauhottua.
Kuulen Emilin askeleet lähentymässä koko ajan. Se saa mut ahistumaan lisää. Olin pysähtyny mut jatkan kävelyäni.
Kävelen nopeesti ja mun hengitys kiihtyy koko ajan.
”Ella Odota!” Emil huutaa.
Eiei. En mä halua. Ei sen tarvi nähä mua näin. Mä en oo ollu pitkään aikaa näi paskana.
YOU ARE READING
Vesipisarat välillämme
Romance"Älä käsitä väärin, ensiks mä rakastan sadetta, en sua, ja toiseks, mun sydän lyö kovaa vaan koska mä juoksin just." "Vielä kolmanneks, sä valehtelet paljon" Hän hymyilee vastaessaan mulle. Pudistan päätäni hymyillen ja lähden uudelleen juoksemaan...
