Runo

11.

Ben pomppasi sänkyyn hänen vierelleen. Mimmu otti koiran kainaloonsa.

- Ben rakas ihana koiruus tuoksut ihanalta. Mimmu mutisi sen turkkiin. Dimi naurahti tuhahtaen ja iski puita kamiinaan kyykyssä hänen mökkinsä lattialla. Mimmua paleli ja väsytti. Oli ollut uskomattoman rankka vuorokausi, mutta nyt hänen olonsa oli kuin voittajalla. Hän tunsi saaneensa uuden mahdollisuuden. Hän selvisi erämaasta. Hän pääsi kuin pääsikin takaisin lämpimään sänkyyn. Dimi sai tulen syttymään. Hän nousi ylös.

- Menen lämmittämään saunan. Siinä menee pari tuntia. Herätän sut sitten kun se on valmis. Lepää nyt. Hän sanoi ja oli poissa. Neljä lausetta putkeen. Dimihän oli puheliaalla päällä. Mimmu virnisti ja halasi Beniä. Hänen teki mieli nukahtaa, mutta ehkä olisi hyvä riisua ensin kosteat vaatteet ja vaihtaa ylle lämmin pyjama. Hän tunsi olonsa kevyen onnelliseksi tässä ja nyt. Hänelle riitti sänky, kamiina joka ritisi huoneen nurkassa ja Ben joka nuuski hänen kasvojaan ja nuoli kaulaa. Se kutitti. Sai hymyilemään. Hän nukahti riisumatta ja heräsi vasta Dimin koputellessa ovelle ja huikatessa, saunan olevan lämmin.

Saunan lämpö oli jotakin taivaallista. Hämärä huone ja punainen hehku. Puiden ritinä ja poksahtelu. Kiukaan hiljainen sihinä. Mimmu istui vinottain ylimmällä lauteella jalat pitkänä kroppa rentona. Polvi oli turvonnut ja sinertävän punainen. Espoossa Tommy olisi kuskannut hänet terveyskeskukseen. Dimi sanoi, että siinä oli ruhje eikä siihen auttaisi kun lepo ja aika. Hän uskoi Dimiä. Hän ei ollut huolissaan. Polvi oli pientä verrattuna siihen mitä olisi voinut käydä jos Dimi ei olisi sattunut löytämään häntä. Hän mietti pelkoaan, jota oli edellisenä iltana tuntenut. Hän ei uskonut koskaan ennen pelänneensä niin paljon kun täällä ollessaan. Ensin karhua ja sitten eksymistä. Mutta nyt ei ollut hätää ja hän oli turvassa. Hän todella tunsi olevansa. Saunan hämärä ja lämpö kietoivat hänen syliinsä. Hän siveli hymyillen silmät suljettuina reittään, alavatsansa kumpua ja rintojensa kaaria. Värähti omaa kosketustaan. Hän mietti jos hänen kätensä olisivat jonkun muun kädet. Lämpimät kädet. Dimin kädet. Hän puri huultaan ja avasi silmänsä. Käsi irtosi iholta tarttui löylykauhaan. Kuumuus veisi pois asiattomat ajatukset. Hänen järkensä sanoi tämän johtuvan siitä että hän oli täällä. Niin kaukana kaikesta. Uudessa elämässä. Dimi oli pelastanut hänet. Hänen resuisuuden takana piili sankari. Naiset ihastuivat aina sankareihin. Ei se ollut sen kummempaa. Alkukantaisia tunteita, jotka viimeaikaiset tapahtumat olivat saaneet aikaan. Hän oli kuin uudessa maailmassa. Hän ei ollut aivan hän enää. Tommy tuntui kaukaiselta. Etäältä. Oli vain nämä kaksi mökkiä hän ja Dimi, niin ja koirat, porot ja lehmä. Huomena hän lähtisi. Sitten kaikki tämä olisi muisto enää. Muisto jonka tunteet hiipuisivat kuukaudessa. Puolen vuoden kuluttua ne olisivat unohtuneet. Hän vain muistaisi tapahtumat vailla niiden aiheuttamia tunteita. Niin aika toimi ja unohdus. Mimmu heitti löylyä lisää. Hän halusi tuntea ihollaan kuuman polttavan pistelyn. Kylmyys oli ajettu tiehensä. Se ei ollut tervetullut enää.

Ulkona satoi taas. Mimmu linkutti sateen halki kylpytakissaan. Hän tunsi olonsa hieman irtonaiseksi. Tuntui kun olisi humalassa. Olo oli rauhallinen, mutta hieman heikko. Koska hän viimeksi oli syönyt? Dimin mökissä paloi valo. Kun Mimmu oli ovellaan hän kuuli Dimin avaavan mökkinsä oven. Hän vilkaisi toisen mökin suuntaan. Dimi ja Ben astelivat ulos sieltä. Dimi oli menossa saunaan. Hän katsoi Mimmua ja hymyili hieman.

- Tule mun mökkiin syömään. Paistan kalaa. Käyn vain pesulla nopeasti. Hän huudahti. Mimmu hymyili ja nyökkäsi. Mies hävisi koira perässään kulman taa. Mimmu meni mökkiinsä pukeutumaan kello oli vasta viisi. Tuntui kun tätä päivää olisi kestänyt ikuisuus.