Runo

5.

Meri oli loputon ja ainaisesti levoton. Mimmu muisteli Katri Valan runoa, jossa nainen oli kuvaillut rakastajaansa mereksi. Hän itse oli ranta, jota meri nuoli ja jota vasten se myrskysi vetäytyen sitten hyväilemään muita rantoja. Hän mietti Tommyä ja hetken hän tunsi valtavaa hellyyden kaipuuta. Hän ei ollut pitänyt mieheen yhteyttä moneen päivään. Se ei ollut normaalia heiltä. Hän risti kätensä polviensa ympäri ja työnsi vaelluskenkänsä kärjet syvälle rannan hiekkaan. Hän oli istunut rannassa jo toista tuntia. Hiljaisuus oli ensin vaivannut häntä. Meri, joka laiskasti virtasi kiviä vasten oli ainut ääni koko hänen maailmassaan. Hän mietti mitä Tommyt tekisi tähän aikaan. Kello oli hieman yli kaksi iltapäivällä. Mikä olikaan aikaero suomeen? Tommy olisi luultavasti jossakin kokouksessa, tai lounastapaamisella ja haaveilisi varmasti työpäivän päättymisestä ja pääsemisestä pursiseuran rantaan puuhaamaan uuden purjeveneensä kanssa. Mimmu katseli merta ja mietti voisivatko he purjehtia yhdessä tänne joskus? Barentsin meri oli kuitenkin liian levoton Tommylle. Tommy oli enemmänkin Välimeri. Kirkas ja valoisa. Hän, he olivat enemmänkin ihmisiä jotka istuivat purjeveneensä kannella, jossakin pienessä välimeren satamassa ja nauttivat paikallista viiniä ja herkkuja. Tommy haluaisi käydä paikoissa kuten Monaco tai Nizza, jossa saisi ihailla rikkaiden huvipursia ja järjettömän kallista elämäntapaa. He olivat käyneet Nizzassa viime kesänä yhtenä pitkänä viikonloppuna ja ajaneet vuokra-autolla Monacoon. Hän oli ostanut sieltä kesämekon joka oli maksanut 500e. Hänellä oli sen mukana matkalaukussaan. Mimmua hieman hävetti. Missä hän oli aikonut sitä täällä pitää? Mimmua nojasi kätensä käsivarsiinsa ja värähti. Ilma oli viileä, vaikka ei tuullut ja hänen kätensä ja korvansa olivat aivan jäässä. Hän kaipasi Tommyn syliä ja omaa sänkyä ja ehkä jotakin herkullista ja yleellistä. Tommy voisi kaataa hänelle punaviiniä ja hieroa hänen jalkojaan. Vaahtokylvyn jälkeen tietenkin. Mimmu oli likainen, eikä hänellä ollut aavistustakaan missä täällä kylvettiin? Meri oli aivan liian kylmä että hän sinne suostuisi menemään. Hän mietti jo lähtemistä kotiin. Heti kun Dimi palaisi. Missä mies oikein oli ja miksi tämä oli lähtenyt ilman sanomatta mitään? Typerä kysymys. Tietenkin Dimi oli lähtenyt. Häntähän ei normaalit ihmisten käytöstavat koskeneet. Hän nousi ylös ja pyyhki käsiään farkkuihinsa. Sormet olivat kylmät ja joutui vetämään villapaitansa hihat niiden päälle. Hän katseli horisonttia ja mietti miten pieni hän olikaan. Jotenkin sen välillä unohti kotona, missä itsensä ja työnsä työnsä tunsi jotenkin suureksi ja merkitykselliseksi. Täällä hän tajusi miten vähän millään mitä hän teki tai oli oli merkitystä. Tämä maailma oli täynnä ihmeitä ja luonto oli niin suuri ja villi, että pieni ihminen ei ollut mitään sen otteessa. Hän tunsi herkistyvänsä. Eikä hän oikein tiennyt mistä. Hän risti kätensä ympärilleen ja itki pitkään katsellen armottoman kaunista maisemaa.

Neljältä hänellä oli jo järkyttävä nälkä ja niin kylmä, että luita ja ytimiä palelsi. Hän oli yrittänyt kirjoittaa peittoon kääriytyneenä, mutta siitä ei tullut mitään. Ajatus harhaili levottomana ja katse palasi tyhjään pihaan. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja unohdetuksi. Miten Dimi pystyi elämään näin eristäytyneenä? Hän tunsi jo jonkinlaisen paniikin hiipivän sisälleen, kun iltapäivä venyi pidemmälle ja hiljasuus vain jatkui painostavana hänen ympärillään. Hän nousi ylös ja päätti viimein sytyttää tulen kaminaan. Hän ei ollut koskaan ollut hyvä sytyttämään tulta edes heidän kotinsa takkaan. Tommy hoiti nämä hommat yleensä. Hän tilasi puita jostakin ja joku mies tuli latomaan puut heidän autotalliinsa ja sieltä Tommy kantoi puita takkaan ja sytytti sen. Mimmulta meni aikaa edes löytää puita. Hän löysi viimein talonsa takaa sitä vasten kasattuja eri kokoisia halkoja ja oksia. Hän kantoi sylillisen sisään ja täytti pesän niillä. Hän ei saanut puita syttymään. Sormet kylmästä tunnottomina ja kiroillen hän tyhjäsi pesän ja etsi käsiinsä paperia. Hän löysi vanhan lehden tuvan pöydältä. Se oli vuodelta 2005. Hän repi sen ja tunki nyt pesään lehden suikaleita ja puita. Nyt kamina syttyi iloisesti. Mimmu hihkui innosta, mutta hänen ilonsa loppui lyhyeen kun kamina ei vetänyt. Savu oli mustaa ja sakeaa ja se tuprusi sisään tupaan avoimesta kaminan luukusta.