Runo

1.

"Poika hukkui kotonaan kylpyammeeseen!" Iltasanomien otsikko oli räikeä. Mimmu katsoi sitä parkkipaikalla auton tuulilasin lävitse. Milloin uutinen on tarpeellinen tieto jakaa ja milloin vain mässäilyä toisten epäonnella? Mimmu mietti pojan vanhempia. Miltä tuntui nähdä tuo räikeä teksti joka ikisen kioskin ja kaupan ikkunassa? Miltä tuntui jakaa se koko maailmalle? Mihin me muut tarvitsimme sitä tietoa? Miksi ihmiset halusivat lukea tälläistä? Mimmun olo oli tympeä. Hän paleli. Ulkona oli pakkasta toistakymmentä astetta. Vasta satanut lumi teki maailmasta valkoisen. Hän piteli kännykkäänsä sylissään ja mietti mitä sanoisi puhelimeen. Hän oli juuri ottanut lopputilin. Pomo ja työkaverit eivät olleet tajunneet hänen päätöstään. Mimmusta ei ollut aikoihin tuntunut näin hyvältä. Vapaalta. Hän oli kävellyt töistä kirjakauppaan ja ostanut päiväkirjan. Siihen hän alkaisi kirjoittaa runoja. Nyt oli viimein aika muuttua. Hän oli ollut pelkuri. Hän olisi voinut jatkaa ja olla pelkuri loppuikänsä, mutta ei hän voinut tuhlata tätä ainutta mahdollisuutta. Ainutta elämää tekemällä asioita, joita muut hänen olettivat tekevän. Hautaamalla haaveensa, unelmansa, intohimonsa. Oliko se elämää laisinkaan? Häntä harmitti ainoastaan se, ettei hän ollut rohkeampi aiemmin. Ettei hän uskaltanut päästää irti tästä kaikesta. Materiasta ja tyhjyyksien tavoittelusta. Hän ei halunnut taloa meren rannalta, ei ainakaan yhteistä Tommyn kanssa. Eikä hän halunnut suurempaa purjevenettä. Hän ei edes pitänyt purjehtia. Eikä hän pitänyt pursiseuran ihmisistä? Hän epäili ettei Tommykään pitänyt. Hän vain piti heitä ystävinään, koska he olivat parempaa väkeä. Rikkaita älyttömiä juppeja. Materiaa ympärilleen kerääviä tyhjiä kuoria. Hän ei halunnut olla sellainen. Hän avasi näppäinlukon. Etsi Tommyn nimen. Pyyhkäisi vihreää luurin kuvaa. Tommy ei vastannut. Se oli kokouksessa, bisneslounaalla. Ties missä. Puhelu meni vastaajaan.

- Jätin työni ja jätän sut. Mimmu sanoi ja pyyhkäisi punaista luuria. Hän tujotti puhelinta. Oliko hän todella tehnyt sen? Jättänyt Tommyn puhelimella. Miten huonotapaista. Mutta mieheen ei saanut yhteyttä. Vaikka he olivat yhdessä Mimmulla ei ollut tähän yhteyttä. Tommy oli läsnä, mutta kuitenkin jossakin kaukana. Mimmu oli voinut huonosti jo pitkään, eikä Tommy ollut nähnyt mitään. Ei tajunnut miten rakkaus kuoli heidän välillään. Mimmu käynnisti auton ja lähti liikkeelle. Helmikuun aurinko kiilteli hangesta. Ihmiset olivat pukeutuneet paksuihin tummiin talvivaatteisiin. Kaikki paitsi lapset, joiden yllä värit pääsivät oikeuksiinsa. Mimmu ajoi kotiin. Jätti auton parkkiin autotalliin. Meni sisälle. Tyhjiin huoneisiin. Talo ei ollut tuntunut kodilta aikoihin. Se oli kuin vankila. Tyhjä halli täynnä arvotonta tavaraa. Mimmu vaelsi huoneiden lävitse. Haki matkalaukkunsa varastosta. Pakkasi. Vain välttämätömimmän. Mitä hän tavaralla? Täällä ei ollut mitään, mitä ilman hän ei olisi voinut elää.