Runo

12.

Mimmu avasi mökkinsä oven. Ulkona oli jo pilkkopimeää. Meri kuohusi tuulen töniessä sitä kohti rantaan. Hiekka suhisi ja aallot loiskivat rannan kiviä vasten. Niiden ääni kuului selvästi pihamaalle, jota valaisi vain Mimmun mökistä kajastava keltainen valo. Mimmun ilme oli vakava. Suorastaan uhmakas. Hän oli istunut pitkään ja miettinyt. Tutkinut sisällään palavaa levotonta tunnetta. Yrittänyt ensin sammuttaa sen ajattelemala jotakin muuta, jotakin kotona. Tärkeää. Mutta mikään ei tuntunut tärkeältä kuin tämä. Hän ei saanut tunnetta pois. Päin vastoin se vain kasvoi hänessä, kuin myrsky. Hän tiesi mitä hänen olisi tehtävä. Hän oli miettiny tätä mökissä äsken pitkään. Hän ei voisi vain lähteä. Hänen piti sanoa Dimille jotakin. Hän ei oikein vielä tiennyt tarkalleen sanoja. Sillä tämä tunne oli vailla niitä, mutta hänen piti kertoa miten paljon häntä oli koskettanut kaikki se mitä he olivat kokeneet yhdessä. Hänen piti kiittää, sillä Dimi oli pelastanut hänen henkensä. Pelastanut niin monella tapaa. Tuonut hänet lähemmäs itseään, sitä nuorta tyttöä joka rakasti mummiaan, pelasi kortteja villasukissa ja kirjoitti runoja. Hän oli jo unohtanut sen tytön. Nyt se tyttö oli täällä. Se asteli halki nurmikon kohti Dimin mökkiä. Mökin ikkunat olivat pimeänä. Mimmu katsoi ikkunaruutuun ja oman mökkinsä ikkunasta loistavassa valossa hän näki omien kalpeiden kasvojensa vakavan tuijotuksen. Dimi oli jo mennyt nukkumaan. Tietenkin. Hän herättäisi miehen. Tämä mulkoilisi häntä ärtyneenä. Ei tajuaisi miten tärkeää tämä oli. Mimmu puri hampaitaan yhteen. Hän mietti perääntyvänsä, mutta seisoi jo mökin ovella. Ei helvetti? Mitä hän sanoisi? Miten hän sanoisi asiansa niin että Dimi tajuaisi sen juuri sellaisena, kun hän halusi miehen sen tajuavan? Miksi hän mietti liikaa? Samassa ovi avautui. Dimi oli nähnyt hänen tulevan. Hänen oli täytynyt istua pimeässä pöydän ääressä ja katsella ulos. Häntäkö? Dimin mökin ikkunasta näki suoraan hänen mökkiinsä. Mimmu tärisi äkkiä oudosta jännityksestä. Se oli kuin sähkövirta, joka kulki hänen lävitseen . Dimin silmät katsoivat hänen silmiinsä synkkinä. Ne näyttivät melkein mustilta hämärässä. Mimmulla ei ollut sanoja. Hitto miten noloa. Dimi ei tarvinnut sanoja. Hän ojensi kätensä. Mimmu katsoi sitä. Tarttui siihen. Se oli karhea ja niin lämmin. Dimi veti Mimmun sisälle silmät vieläkin hänen silmissään. Veti hänet itseään vasten. Mimmu henkäisi.

Miehen suudelma oli raju ja hellä samaan aikaan. Hänen viiksensä kutittivat ylähuulta ja suunsa maistui sipseltä. Miehen kädet hänen ihollaan. T-paidan alla selkää vasten. Ne olivat kuin sähköä. Mimmu tunsi kylmien väreiden virtaavan lävitseen. Dimi paiskasi toisella kädellään mökin oven kiinni ja painoi Mimmun vasten keittotasoa. Nosti hänet istumaan sille. Hänen huulensa olivat kuumat ja janoavat. Ne tutkivat Mimmun suuta, kaulaa, korvanlehteä. Kosketus sai hänet värisemään. Oliko kukaan koskaan koskettanut häntä näin? Dimi riisui hänen t-paitansa. Hän antoi miehen tehdä niin. Ei pistänyt vastaan. Dimin silmät nuolivat hänen kuumaa ihoaan, kädet tutkivat armottomina. Ben oli noussut ylös. Se vinkui heidän jaloissaan heilutti häntää hädissään. Se haukahti, kun Dimi nosti Mimmun syliinsä ja kantoi huoneen halki petaamattomaan sänkyyn heivaten hänet siihen poikittain. Mimmu katseli sängystä sen edessä seisovaa Dimiä. Ben piti hermostunutta ininää Dimin takana. Matakin oli alkanut itkeä. Sen häntä piti rummuttavaa ääntä, kun se hakkasi laatikkopedin reunaa vasten. Dimin silmät kiilsivät hämärässä. Mies ei ollut sanonut sanaakaan. Hänen katseensa oli vakava. Hän riisui paitansa heittäen sen johonkin lattialle. Mimmun koko keho värisi. Hän katseli miestä kun tämä riisuutui hänen edessään pimeässä. Alaston mies ei ollut Mimmulle uusi asia, mutta nyt hän tunsi itsensä ujoksi kuin koulutyttö. Hänen sydämensä hakkasi ja hän peitteli käsillään rintojaan. Dimi kumartui nyt suutelemaan hänen janoavia huuliaan. Hänen hiuksensa hipoivat Mimmun poskia. Ne tuoksuivat shampoolta. Dimin huulet olivat niin kuumat, niin pehmeät ja kovat samaan aikaan. Hänen hampaansa näykkivät Mimmun korvanlehteä, kaulaa, nänniä. Parta kutitti vatsan pehmeää ihoa. Mimmu tartui miehen hiuksiin voihkaisten. Tukisti tätä. Hän ei tuntenut voivansa mitään miehelle. Ei hän halunnut. Hän halusi tätä. Hän halusi niin kovasti! Dimi avasi hänen farkkunsa. Riisui ne samoin kuin eilen illalla, mutta silti aivan eri tavalla. Mimmu katseli miestä sydän rinnan alla hakaten. Hämärän läpi Dimi katseli takaisin. Mimmua ujostutti miehen katse. Se oli vaativa. Vakava. Itsevarma.

***

Mimmu istui aamupalapöydässä ja katseli ulos. Aurinko paistoi suoraan pihalla kasvavaan vaahteraan. Sen oranssit lehdet näyttivät leimuavan. Tommy luki lehteä. Katsoi kelloaan. Oli jo kiire. Piti tehdä sopimuksia. Piti tehdä rahaa.

- Haethan tänään sen puvun? Haluan nähdä sen. Jos vaikka hankin solmion joka sopii siihen, tai pitäisikö mun laittaa rusetti? Olisiko se vähän liikaa? Tiesitkö sä että Srömberg kuuluu kanssa pursiseuraan. Se kokoomuksen ministeri. Me ollaan tavattu parikertaa. Se on ihan hyvä jätkä. Pyysin sen ja sen vaimon meille syömäänkin viimekokouksen jälkeen. Olisihan se kiva tutustua ja keskustella vaikka politiikasta, jos ei aina purjehduksesta. Ei se sanonut että se ehtisi. Niillä on kiireitä duunissa... Tommy puhui. Hän puhui ja puhui ja puhui. Hän oli puhunut koko aamun. He olivat istuneet tässä jo puoli tuntia. Mimmu oli katsellut ulos ja juonut kahviaan. Tommy oli tehnyt proteiinipirtelön ja juonut expresson. Se oli sen joka aamuinen ruoka. Sitten se luki hesarin ja he juttelivat. Mimmulla ei ollut mitään sanottavaa. Hän mietti Dimiä. Kun mies oli ottanut hänet itselleen he eivät olleet sanoneet lausettakaan. Eivät yhtä turhaa sanaa. Niitä ei tarvittu. Sanat olivat turhaa täytettä tyhjyyteen. Heidän välillään ei ollut ollut tilaa sanoille. Mökki oli ollut täynnä. Sinä yönä ei ollut tyhjyyttä. Vain he. Tämän aamuinen kolkko tyhjyys ei täyttynyt Tommyn suurilla sanoilla. Nyt hän puhui porssikursseista ja osakkeistaan. Uudesta talosta merenrannalla. Mimmu havahtui.

- Mehän ollaan asuttu tässä vasta pari vuotta? Hän mutisi. Tommy katsoi häntä kun lasta. Typerää lasta. Hän hymyili ja nousi ylös.

- No niin. Etkai kuvitellut että haluan jäädä tähän? Ainahan me ollaan haaveiltu merenranta kämpästä, mihin saa oman laiturin. Voitaisi mennä pankkiin juttelemaan joku päivä. Oletko muuten hyväksynyt jo sen työtarjouksen Iltasanomilta? Tommy kysyi. Mimmu katsoi miestä ja ravisti päätään.

- En.

- No tee se nyt. Vakituinen duuni olisi hyvä. Tommy käski ja oli jo suuressa eteisessä. Se oli yksin Dimin mökin kokoinen. Mimmu huomasi taas eksyvänsä takaisin Teribergaan. Hänen ajatuksensa asuivat vielä siellä.

- Ja tee se sun jutusi valmiiksi. Ei tee hyvää vain maata. Siitä on jo viikko kun tulit. Älä jätä töitä roikkumaan.... Tommy höpötti. Mimmu ei kuunnellut. Mies huikkasi hyvästit. Mimmu mutisi jotakin puristaen kahvikuppia kämmenissään. Kahvi oli jo kylmää. Aamu jatkui kolkkona. Aurinkokin tuntui kylmältä ja etäiseltä. Se oli jättämässä pohjoisen melkein kokonaan pitkäksi talveksi. Aamu oli yksinäinen ja etäinen vaikka hän eli sitä.

***

Hän havahtui oven kolahdukseen ja avasi silmänsä. Valo oli kalpeaa ja ilma tunkkaista. Hän näki mökin katon ja muisti yön. Tunsi yön itsessään. Hänen ihonsa oli hellä. Se muisti vielä Dimin kosketuksen. Lakana oli pehmeä hänen alastonta vartaloaan vasten. Hän käänsi päätään. Sai suudelman Beniltä. Puristi silmät kiinni irvistäen. Koiran kieli oli käynyt syvällä hänen suussaan. Mimmu tarttui koiran viileään ulkoilmalta tuoksuvaan turkkiin ja työnsi hymyillen sitä kauemmas. Avasi silmänsä. Näki Dimin ovella. Yllään vihreä maihinnousutakki ja Farkut. Tämä kasoi hieman säikähtänyt ilme kasvoillaan Mimmua.

- En halunnut herättää. Äänessä oli Dimille vierasta lempeyttä.

- Kävin lypsyllä. Hän sanoi. Mimmu katseli häntä. Hän painoi vedenkeittimen päälle. Mimmu mietti mitä oli tapahtunut. Eilinen ilta oli kuin unta. Hän oli tehnyt väärin, mutta hän ei vielä tuntenut katumusta. Tunsiko Dimi? Mies katsoi häneen ja hymyili. Hän riisui takin. Sen alla ei ollut mitään.

- Huomenta. Mimmu sanoi tajuttuaan, että oli vain tuijottanut hiljaa miestä peittojen lomasta. Dimi hymyili. Ei sanonut mitään. Hän potki kenkänsä pois, kompuroi hieman pienessä tilassa. Mata katsoi häntä ja heilutti häntäänsä näyttäen hieman pelokkaalta. Dimi avasi farkkunsa ja potki ne pois jalastaan häpeilemättä. Mimmu katseli häntä ja tunsi sydämensä taas laukkaavan rinnassa. Hänen teki mieli mennä piiloon peiton alle, mutta se olisi ollut lapsellista. Dimi tuli sänkyyn hänen viereensä alastomana. Peiton alle aivan lähelle. Suuteli olkapäätä ja soliskuoppaa. Mimmu nielaisi. Dimin kädet olivat viileät kun ne tunnustelivat hänen rintojensa kaaria. Mimmu katseli häntä. Haistoi kanervan, tuulen ja meren hänen hiuksistaan. Dimin kädet pysähtyivät. Silmät jäivät hänen silmiinsä kysyvinä. Vedenkeitin porisi. Kahvinkeitto oli jäänyt kesken.

- Onko kaikki ok? Hänen äänensä oli matala. Henki tuoksui maidolta. Mimmu katseli häntä. Nosti kättään. Siirsi ruskeita hiuksia poskelta korvan taa. Veti kasvoja lähemmäs omiaan. Suuteli suolaisia maidolta maistuvia huulia. Kietoi jalkansa miehen ympärille. Työnsi tämän selälleen patjalle. Kaikki oli hyvin.