Runo

8.

- Sauna on kohta lämmin. Dimi huusi astellessaan saunan kulman takaa aukiolle talojen eteen. Mimmu, joka oli alkanut kirjottaa koneelle artikkeliaan vilkaisi miestä. Hän istui mökkinsä rapulla läppäri sylissään, villasukat jalassa ja muki vierellään täynnä punaviinä.

- Ihanaa. Mimmu mutisi silmät kiinni näytössä. Työnteko ei oikein sujunut. Ajatukset juoksivat omia ratojaan. Olivat levottomia. Hän oli päättänyt olla ottamatta nokkiinsa Dimin sanoista ja olla tämän illan riitelemättä. Dimi taisi olla samaa mieltä. Hän oli antanut mimmulle täyden rauhan ja hoitanut omia hommiaan. Lämmittänyt saunaa ja tehnyt pihalle mukavan nuotion, jossa voisi valmistaa saunan jälkeen ruokaa ja juoda viiniä. Ben seurasi Dimiä tämän puuhaillessa, mutta Mata oli käynyt pitkäkseen mimmun eteen heinikkoon ja makasi siinä tarkkaillen isäntänsä puuhia. Mimmu kirjoitti jotakin ja pyyhki sen sitten pois kiroillen. Ei tästä tulisi mitään. Hän oli saanut jo kirjoitettua jonkinverran ja kuvat hän oli valinnut joita haluaisi käyttää, tai ehdottaa lehdelle käytettäväksi, kun äkkiä tietokone ruutu pimeni. Mimmu kirosi ja asteli sisälle laittaen koneen kiinni laturiin. Hän yritti käynnistää sitä, mutta ruutu vain välähti ja sammui taas.

- Mitä hemmettiä? Hän mutisi ja painoi käynnistysnappulaa pohjassa pitkään. Sitten hän painoi sitä voimalla, ihan kun se ratkaisisi mitään. Sitten paniikki alkoi hiipiä häneen. Hänellä ei ollut kuvia, tai kirjoitusta tikulla tai millään. Koneella oli hänelle kaikki tärkeä. Hän tiesi, että isoimmat jutu pitäisi säilyttää myös tikulla ja hänen oli aina tarkoitus tehdä niin, mutta hän ei ollut tehnyt ja nyt kone ei toiminut.

- Apua. Hän henkäisi ääneen ja painoi kämmenet suulleen sukien sitten avonaisia takkuisia hiuksiaan.

- Ei perkele tämä on just mun tuuria! Hän voihkaisi ja paiskasi läppärin luukun kiinni. Silmissä kirveli kyyneleet. Hän muisteli mitä kaikkea tietokoneella oli. Kaikki valokuvat, hänen työnsä. Kaikki!

Dimi oli istuutunut nuotion eteen maahan. Hän nojasi rennosti puunrunkoa vasten ja katseli tulta. Ben makasi hänen vierellään. Mimmu marssi ulos mökistä tuskastuneena. Dimi kohotti kulmiaa nähdessään naisen.

- No mikä nyt taas? Hän kysyi ja Mimmua kiukutti vielä enemmän.

-Miten niin taas? Saat mut kuulostamaan ihan kamalalta. Hän voihkaisi kyynel silmässä. Dimi kurtisti kulmiaan.

- Mitä nyt? Hän kysyi ja nousi istumaan kunnolla.

- Ei mitään mitä sä voisit tehdä! Mimmu henkäisi ja ärähti potkaisten maassa lojuvaa kiveä. Se pomppi nuotiopaikalle ja pysähtyi vain pienen matkan päähän Dimistä.

- Okei sitten. Dimi totesi ja käänsi katseensa taas nuotioon. Mimmu kiristeli hampaitaan. Hän oli käyttänytynyt huonosti. Hän tiesi sen. Ei se ollut Dimin vika, että tämä ei osannut olla muuta kun ärsyttävä.

- Mun läppäri hajos. Se oli täynnä tärkeitä juttuja. Kaikki kuvat täältä ja aiemmin ja mun artikkelin alku. Raivostuttaa!

- Miten se hajosi? Dimi kysyi rauhallisena katsellen naista, joka seisoi villasukissaan heinikossa mökkinsä edessä kädet puuskassa, hiukset villeinä punaisina kiharoina ja silmissä epätoivoinen ja kiukkuinen katse.

- No se pimeni vaan. Mistä mä teidän. Mimmu tuhahti ja kirosi taas. Kyllä osasi asiat mennä pieleen.

- Anna kun mä katson sitä. Dimi sanoi ja nousi ylös pudistellen housujaan. Mimmu tuhahti.

- Ninkun sä sille mitään osaat tehdä. Hän mutisi. Dimi kohautti olkiaan.

- Ei kai siitä haittaa ole. Hän sanoi ja asteli naisen luo.