Ro[n]y[a] ─ Leijonat

4. luku

Aamulla ehdottomasti ensimmäisenä unen hälvennyttyä, mä kokeilin päätäni, tunnustelin päänahkaa ja annoin sormien kulkea liukkaiden hiusten läpi. Sillä hetkellä, kun mä tunnistin omat hiukseni, mun silmät rävähti täysin auki. Tarrasin haparoimatta tyynylle valahtaneisiin hiuksiin kurtistaen kulmiani. Mun sydän takoi jossain kitalaessa asti. Sitten mä muistin ja kun näin vasemmalla vain huonosti pedatun pedin, kohotin päätäni, käännyin hitaasi ensin kyljelleni ja siitä selälleni huomaten sen myös heränneen.

Pulu harjasi hampaitaan vessan ovensuussa. En välttämättä halunnut ajatella kuinka kauan se oli seisonut siinä tuijottamassa mun identiteettikriisiäni. Huomattuaan mun huomanneen sen olemassaolon, se nyökkäsi mulle. "Huomenta", kuului hammastahnavaahdon pehmentämällä äänellä. Se painui sisälle vessaan sen verran, että pääsi sylkäisemään vaahdot lavuaariin ja ilmestyi taas mun näkökenttään suupieliään pyyhkien. Miten kukaan voi olla vastaheränneenä niin helkkarin suloinen, mä vaan kysyn.

Mä pidin kättä silmieni peittona kieltäytyen kohtaamasta sitä sen näköisenä, vaikka se epäilemättä oli ollut siinä tarpeeksi kauan. "Huomenta. Mitä kello näyttää?"

"Aamiaista", oli yksinkertainen vastaus, jonka kuultuani mä viskasin peiton kaaressa sivuun ja venyttelin oikein nautinnollisesti vielä selälläni. Pulu nojasi ovenkarmiin katsellen mun paljaita sääriäni. Mulla oli aiemmin ollut pitkät pyjamanhousut, mutta eilisen jälkeen olin vain kaatunut puolikuolleena sänkyyn välittämättä siitä, että se saisi nähdä ilmaiseksi paljasta ihoa. "Jos jätkät vain tietäisi, ne olisi niin kateellisia."

Naurahdin kohtaamatta sen katsetta hieroessani silmiäni. "Turhaan, mä en aio antaa sulle mitään."

Pulu virnisti itsekseen jokseenkin omahyväiseen tapaan. "Varma kanssa?" No ei kun kato muuten vain tässä veistelen. "Et sitten tuo mitään panokavereita tänne, okei. Mä oon sitä varten olemassa."

"Sanotko sä noin kaikille huonekavereillesi?" Nousin istumaan sängyn reunalle.

"Vain naispuolisille."

"Sulla ei muuten varmana koskaan ole ollut muijaa kämppiksenä."

Pulu kohautti olkapäitään. "Kerta se on ensimmäinenkin."

Puistelin vain päätäni vetäessäni farkut jalkaan. Nostin käden hiuksiini, otin peruukin käteeni lattialta ja koska se oli harvinaisen hyvännäköinen, en vaivautunut harjaamaan sitä ennen päähän pistämistä. Astuin sen ohi vessan peilin eteen, missä nostin kaikki hiukset ylös hiussukkaan ja vedin sitten peruukin siihen päälle. Asettelin peruukkia vielä hetken ennen kuin palasin hakemaan binderini, vedin yöpaidan pään yli ja tappelin toisen päälle selin siihen.

"Sulla on aika kova sikspäkki."

Käännyin katsomaan siihen, otin uuden paidan sängyltä ja vedin sen päälle. "Kiitti." Samalla hetkellä oveen koputettiin. Se kääntyi katsomaan mua vähän ennen kuin painoi kahvan alas. "Sua pitää varmaan edelleen kutsua Royksi."

Pelkkä katse riitti.

Jesse tuli sisälle lupaa kysymättä. Jätkä käveli suoraan kaverinsa sängylle ja heittäytyi siihen selälleen. Pulu seurasi sitä vilkaisten mua ja osoitti etusormellaan korvaansa. Tapailin omaani, mutta kun en tuntenut mitään, katsoin taas sitä ja näin sen vain myhäilevän itsekseen. Pelotteli turhaan.

Jesse oli kuin maansa myynyt. "Meillä on tänään ottelu."

"Erittäin hyvä havainto", kommentoin mä, "ansaitset tosta melkein kunniamaininnan." Siren katsoi mua tuimasti, mutta en kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Pulun tönäistessä mua merkitsevästi, huokaisin ja pakotin ne sanat suustani: "Mitä siitä? Sähän rakastat lätkää."