Ro[n]y[a] ─ Leijonat

25. luku

Mä yllätyin siitä kohinasta. Siitä valtavasta kiinnostuksesta, joka yllättäen kohdistui muhun ihan eri tavalla kuin aiemmin. Olihan mua ennenkin haastateltu, mutta siinä oli jotain erilaista.

Mä yllätyin myös siitä, ettei kukaan kysynyt mun suhteista muihin pelaajiin edes puolittaisella sanalla. Musta tuntui, että mut ja Teme oli nähty, mutta näköjään kaikki viimeiset kuvaajat hallissa oli joko kunnioittanut meidän yksityisyyttä tai sitten vaan oikeasti jo siirtynyt haastattelemaan valmentajaa ja muita pelaajia, jotka oli lähtenyt hallista pukuhuoneen puolelle heti kun me oltiin vielä kokoonnuttu kerran yhteen. Pukuhuoneen puolella mä olin tavannut koko joukkueen vielä nopeasti ennen kuin siirryin haastateltavaksi. Meidän soundtrack kuulosti throwbackiltä vuoteen 2011. Mun sydän jätti aina lyönnin välistä, kun 'Poika saunoo' alkoi soida ja mä tajusin niistä katseista, että se ei ollut unta, me oltiin voitettu ja koko Suomi olisi ottamassa meitä vastaan. Tai niitä muita, mä en tiennyt vielä omasta asemastani siinä vaiheessa, koska mut oli periaatteessa pistetty virallisesta kokoonpanosta sivuun, vaikka mut olikin Venäjän joukkueen epäonneksi palautettu peliin varsinaisen peliajan ulkopuolella. Musta tuntui, ettei se olisi jälkikäteen ajateltuna edes onnistunut, mutta kai ne oli ollut varmoja voitostaan. Jos Mikhail olisi osunut, kaikki olisi ollut toisin ja musta oli ironista, että just se oli mokannut tärkeimmällä hetkellä. Vaikka se sitten olisi ollut haaste mun suuntaan. En mä uskonut, että se ottaisi sellaisen riskin sen jälkeen, kun se oli koko kisojen ajan seurannut, miten hyvin mä olin pelannut. Sukupuolesta huolimatta.

"Otetaan ensin alkuun klassinen kysymys: miltä nyt tuntuu?"

Mä olin yhtä hymyä ja uskoin mun onnellisuuden välittyvän linssin läpi kotikatsomoihinkin. Tuntui, että toimittajien pasmat oli mennyt vähän sekaisin ja ne tarttuivat ensimmäiseen ohikulkijaan kuin koko niiden ura riippuisi siitä. "Onhan tää ihan käsittämätöntä." Jouduin vähän huutamaan saadakseni ääneni kuulumaan sen hälinän yli. Jätkät sekosi Instan vuoksi oikein huolella ja mä mietin, tallentuisinko jonnekin taustalle antamaan haastattelua. "Musta tuntuu hyvältä seisoa tässä sen jälkeen, miten paljon töitä meidän koko joukkue on tehnyt tän lopputuloksen eteen. Ei voisi olla parempi fiilis." Ei voisi, vaikka mä en olisi paljastunut loppujen lopuksi, koska mulle oli henkilökohtaisesti ihan ok joutua käymään nää keskustelut toimittajien kanssa. Jalonen oli sanonut, ettei tarvinnut edes veikata kenen kuva olisi kaikissa kansilehdissä huomenna ja ylihuomenna ja oikeastaan koko loppuvuoden ajan.

Mut revittiin aika nopeasti sivummalle ja mä yritin hakea katseellani Temeä, mutta se oli kadonnut kokonaan. Tuntui, että kaikki halusivat pienen palan musta, enkä mä loppujen lopuksi tiennyt kuinka kauan aikaa me oltiin siellä, mä annoin välillä yhteishaastattelua, välillä yksilö ja mä putosin laskuista aika nopeasti, koska vaikka mä olin aika kauan ehtinyt tekemään tätä, en ollut koskaan joutunut tällaisen pyörityksen keskelle.

Lopulta Jalonen tuli pelastamaan mut, vaikka se jättikin mut heti toistamiseen oman onneni nojaan. Jesse oli yhtä hymyä tullessaan mun luo. Se katseli mua jotenkin eri tavalla ja hetken mä pelkäsin sen oikeasti rakastuneen muhun sinä iltana. "Oot sä nyt kyllä aikamoinen", se sanoi lopulta, ja mä naurahdin, mutta en ehtinyt vastata mitään, kun se oli jo jatkanut: "Nyt mä tajuan aika monta asiaa ihan eri tavalla."

"Niin. Saattaa avautua vähän eri tavalla parikin asiaa." Esimerkiksi se pullonpyöritys. "Oikeasti mä en edes tiennyt mun veljellä ja Mikellä olleen jotain ennen kuin se tuli ilmi silloin."

Jesse nauroi. "Mahtoi olla vaikeaa pelata mukana silleen 'joojoo tiedän tasan tarkkaan mistä me tässä puhutaan'."

"Ja samaan aikaan pään sisällä kelaa et 'mikä hiton Halloween'", tartuin sen tarjoamaan aiheeseen ja me molemmat naureskeltiin hetki mielikuvalle musta pöydän päädyssä kysymysmerkki pääni vieressä. "Se oli kieltämättä pieni yllätys. Ei pelkästään se, että kyse on mun broidista. Mä oon aina kuvitellut Miken kunnon naistenmieheksi."