Ro[n]y[a] ─ Leijonat

10. luku

Kun mä palasin takaisin, Jesse nuoleskeli Lehterän kanssa nyt jo ihan sovinnolla, koska se oli ilmeisesti itsekin kyllästynyt tähän jahkaamiseen ja halusi vain päästä eroon itseensä kohdistuneesta valokeilasta. Kun muut oli laiskasti laskenut kolmeen, se vetäytyi pois ja pyöräytti hätäisesti pulloa säästyäkseen alkavalta kuittailulta. Pullo jäi kiinni johonkin pöydässä ja pysähtyi kuin seinään suoraan sen viereen, mutta yritys hyväksyttiin. Temeä ei jaksanut ilmeisesti kiinnostaa, koska se ei heti reagoinut mitenkään. Kun Mikke tökkäsi sitä olkapäähän, se katsoi ensin kaveriinsa ja sitten pulloon. "Ai jaa. Tehtävä." Se ei varmaan yhtään ajatellut mitä saisi.

Jesse hieraisi suupieltään. Se katsoi Temeä varovasti kulmien alta. "Lyötkö sä mua jos mä sanon?"

Teme tuhahti. "En mä sua ainakaan pahasti hakkaa."

"Sitä mä vähän ajattelinkin." Jesse vilkaisi humalaisesti mua. "Teillä meni viimeksikin niin nätisti."

Teme varmaan tajusi sanomattakin mitä se tarkoitti, koska se nousi suosiolla seisomaan, eikä katsonut kertaakaan ylös lattiasta kävellessään mun eteen. "Hei eikö mulla ole mitään sananvaltaa?" mä yritin vielä vastustella sen nojatessa kätensä mun pään ohi selkänojaan. Yritin työntää sitä kauemmas musta, mutta se ei horjahtanut lainkaan. "Teme, ihan oikeasti", mä yritin ja heti kun muistin säännöt, kiirehdin jatkamaan: "Sä saat kieltäytyä yhdestä tehtävästä, se kuuluu sääntöihin."

"Niin olisit säkin saanut. Mikset sä kieltäytynyt?" Siis puhuiko se tosissaan siitä yhdestä kysymyksestä? Ei se ollut ollut edes paha! "Mut ihan niin kuin sä sanoit", se mutisi, "ihan helpostihan mä sua suutelen." Se näytti kädellään viittä sormea muille. "Viisi sekuntia, kyllä sä sen kestät kuin mies."

Mä peräännyin vähän sen painaessa suunsa mun omaa vasten. Se oli liian kännissä, eikä arkaillut vaan oli heti tunkemassa kieltään mun suuhun. Mä yritin karata niin pitkälle kuin pääsin, mutta selkänoja esti mua pääsemästä pois.

Mä tajusin sillä hetkellä, että kukaan ei laskenut.

Se ei mennyt minnekään mun työntäessä sen väkivalloin pois. "No mikä on? Etkö sä olekaan niin kova kuin väität olevasi. Kuka juuri oli parittamassa mua koko pöydälle, häh?" Enkä mä tajunnut, miksi kukaan ei estänyt sitä. Viisi sekuntia meni ihan varmasti jo. Sen huulet olivat ahnaat painuessaan aina uudelleen ja uudelleen mun huulille, enkä mä tajunnut missä vaiheessa mä olin alkanut myötäillä sitä. Mä yritin hengittää normaalisti, mutta en voinut mitään hakkaavalle sydämelleni enkä sille miten raskaasti mä hengitin sen hymyillessä vielä nopeasti mun huulia vasten.

Sitten se olikin jo vetäytynyt kauemmas ja kävellyt suupieliään pyyhkien takaisin paikalleen, vähän hoiperrellen, mutta tyytyväisesti virnistäen. Mun silmissä kaikki oli pienen hetken sumeaa, enkä mä tajunnut tuijottavani sen perään edes silloin, kun mua tönäistiin vihjaavasti. Suljin voimakkaasti pari kertaa silmäni saadakseni ajatukseni selkiytymään.

Seuraava asia minkä mä tajusin, oli että Teme pyöräytti pulloa, joka olisi mennyt mun ohi, ellei mun vieressä ollut olisi pysäyttänyt liikettä puoliksi tahallaan. Enemmistö totesi pullon osoittavan enemmän muhun ja ennen kuin mä ehdin protestoida, Teme keskeytti mut: "Mitähän mä kysyisin sulta?"

"Entä jos mä valitsenkin tehtävän?"

"No sitten sä pääset suutelemaan... Mikkeä." Teme risti sormensa. "Joten harkitse tarkkaan."

Hitto. Se voisi pistää mut kertomaan ihan mitä tahansa. Ihan mitä tahansa, mutta mitään meihin liittyvää se tuskin antaisi mulle, koska se kosketti sitä itseään liikaa. Mutta se oli myös täysin tosissaan sen tehtävän kanssa. Se nauttisi pistäessään mut suutelemaan Mikkeä. Ja vaikka mä yritin hetken vakuuttaa itselleni, ettei se olisi yhtään sen pahempi kuin Temekään, mä tajusin, että kyllä se oli. Koska Mikke ei tiennyt kuka mä oikeasti olin. Ihan sama kuinka kännissä se oli ollut suudellessaan Royn kanssa, se voisi ihan hyvin huomata tässä olevan jotain outoa. Enkä mä tahtonut tulla niin lähelle sen kasvoja, koska lähietäisyydeltä meidät kaksi erotti kyllä helposti toisistaan. Ainakin joukkuekaveri, jos ei kukaan muu.