Ro[n]y[a] ─ Leijonat

17. luku

Kyllähän mä nyt Jessen tunsin, en mä vain sitä nimeä ollut saanut päähäni. Kättelin sitä varmaan minuutin ennen kuin päästin hitaasti irti. Miksi se katsoi mua sillä tavalla? Niin kuin se olisi yhtäkkiä tajunnut jotain sellaista mitä mä en tajunnut. Jesse kallisti päätään. Ihan kuin se olisi siitä kulmasta nähnyt mut paremmin. "Sä näytät vähän tutulta." Eikö se ole itsestään selvää, mehän pelataan samassa joukkueessa. Jääkiekkoilijat, huokaisin, mihinkään muuhun osaa kiinnittääkään huomiota kuin jäähän, kiekkoon ja vastustajaan. En mä nyt niin eri näköinen kumminkaan ollut. "Tunnetaanko me?" Jesse c'moon.

Mutta ennen kuin mä ehdin sanoa mitään, ovi kävi toistamiseen. Teme jäi hetkeksi ovensuuhun tuijottamaan meitä kahta. Yhtäkkiä se näytti niin vihaiselta, etten mä ollut varmaan koskaan nähnyt sitä sellaisena. "Jesse, ulos täältä."

"Mä oletan tän olevan se sun tyttöystäväsi."

"Sä et oleta nyt yhtään mitään vaan painut vittuun." Mä en tajunnut missä vaiheessa Teme oli harpannut meidän luo, mutta toisessa hetkessä se oli jo tarttunut itsekseen hykertelevää jätkää käsivarresta ja taluttanut sen ovelle. Teme tyrkkäsi Jessen kynnyksen yli tarraten hanakasti ovenkahvaan.

"Hei, en mä kerro kellekään."

"Joo et ihan varmasti. Ala vetää." Teme oli jo kiskaisemassa oven kiinni, kun Jesse pisti jalkansa sen väliin.

"Rauhoitu nyt... Tiedätkö sä yhtään missä Roy on? Mun piti kysyä sitä ulos, mutta kukaan ei ole kuullut siitä mitään."

"En tiedä. Se lähti jonnekin kännäämään. Mihin sä olet Miken heivannut?" Teme oli yhtäkkiä tän tilanteen herra. "Tuliko teille jotain riitaa?"

"Ei, ei tullut. Pidä sä vain huoli omista asioistasi." Jesse hieraisi hermostuneesti niskaansa, ja mä olin näkevinäni sen punastuvan.

"Okei, ihan ilomielin. Nähdään huomenna treeneissä. Jos mä saan sen yhden edes ylös sängystä."

"Joo... nähdään. Sano Roylle, että mä etsin sitä, okei?"

"Joojoo." Ja sen sanottuaan Teme paiskasi oven kiinni ja oli hetken vielä selin muhun. "Mitä hittoa sä ajattelit päästäessäsi Jessen sisälle?" sen ääni oli hiljainen.

Mä en tajunnut miksi se oli niin vihainen siitä. Enhän mä ollut tiennyt, että Jesse olisi siellä oven takana. Mä olin luullut sen olevan Teme. Tosin sillä oli näköjään ollut avain mukana, joten ei se olisi koputtanut, mutta mistä hitosta mä nyt sen olisin tiennyt?

Haroin hermostuneena hiuksiani. Teme tuli hitaasti mun kohdalleni. Se oli työntänyt kädet taskuihinsa ja jäi katselemaan mua arvioivasti. "Sä olet kyllä ihan sekaisin", se sanoi sitten pyyhkäisten toisella kädellään mun poskea. Suljin silmäni, mun teki mieli tarttua sen käteen ja pitää se siinä kauemmin, mutta yhtä nopeasti kuin se oli koskenut mua, se oli vetänyt kätensä pois. "Sun pitää mennä nukkumaan." Mä en ehtinyt väittää vastaan, kun se jo painoi peukalonsa mun huulille. "Mutta ensin puhutaan tää läpi."

Kohotin leukaani saadakseni pitää sen kosketuksen huulillani pidempään. Otin sen peukalonpään hetkellisesti huulieni väliin. "Mä en halua puhua."

Teme hymähti. "Et varmasti. Sä olet ihan toivoton kännissä."

Nousin polvieni varaan kurottautuen sen kasvojen korkeudelle. Ennen kuin Teme ehti työntää mut takaisin istumaan, olin nojautunut sen huulille. Teme vei kätensä mun olkapäille, mutta se ei työntänyt mua pois, antoi mun vain leikkiä huulillaan vielä hetken ja sitten mä vetäydyin itse takaisin.

Teme kohotti kulmiaan. "Ja nytkö sä haluat sitten alkaa nukkua?"

"Ei vaan mä haluan", sekoitin hiuksiani toisella kädelläni, "mä haluan, että sä... että sä..." Mä en heti ensin muistanut mitä halusin sanoa ja silloinkin kun muistin, en kehdannut sanoa sitä vaan ainoastaan kohottauduin taas sen verran, että pystyin vetämään sen huulet omilleni. Teme hengitti väristen sisään nostaen kätensä mun yläselälle, mutta antoi mun kuljettaa huuliani sen kaulaa pitkin aina solisluukuopalta ylös leukaluulle asti.

"Hitto sun kanssasi", se mutisi. "Nyt oikeasti." Mä en välittänyt sen sanoista, mua ei kiinnostanut, että se halusi taas torjua mut, koska mä halusin sen ja mä tiesin, että sekin halusi mut. "Ro, mä olen tosissani." Se astui askeleen kauemmas musta, mutta otti mut kiinni horjahtaessani eteenpäin. "Katso nyt itseäsi", sen ääni oli pehmeä, "mä tiedän, että sä et tekisi mitään tästä selvin päin."

"Suutelinhan mä sua siellä pukuhuoneessakin", kiirehdin vastaamaan, "enkä mä ole niin paljoa... juonut." Viimeisen sanan sanominen kesti vähän kauemmin, koska se oli vienyt kätensä mun olkapäältä alas käsivarrelle ja puristi mua tiukasti auttaessaan mut nojaamaan seinää vasten. Se oli edelleen vain kevyen nojautumisen päässä mun huulistani. Jos se ei halunnut mua, miksi sen oli pakko kiusata.

"Mutta sä sanoit itsekin sen olleen ihan spontaania."

"Ei se tarkoita, ettenkö mä olisi halunnut sitä. Ja vaikka mä olen juonut, ei se tarkoita, ettenkö mä haluaisi tätä."

Teme puisteli päätään. "Mä en silti voi tehdä sitä sulle."

"Ole nyt mies!" Tönäisin sitä. "Oikeasti, mä tyyliin rukoilen sua. Onko sun ihan pakko torjua mut joka ikinen kerta, kun mä yritän päästä sun lähelle?"

Teme naurahti. "Mä jo vähän odotin tätä känniraivoamisvaihetta." Se puhui kokonaan itselleen eikä edes katsonut mua. Ja sehän mua vasta ärsytti. Tökkäsin sitä.

"Teme, mä pyydän kerran. Mä en pyydä toista kertaa." Ja se kallisti päätään odottavana. "Mä haluan sut, nyt. Ja sun on myös parempi ottaa mut, nyt. Muuten mä - "

"Muuten sä mitä?" se kysyi.

"Muuten mä otan sut."

Teme kohotti kulmiaan, eikä se hetkeen sanonutkaan mitään mutta sitten jokin sai sen vielä kerran pystyyn, ja samaan aikaan kun mä tiesin kuulevani siitä aamulla, mä painoin pääni tyynyyn unohtaen hetkeksi muun maailman kokonaan. Mä olin kuulevinani Temen mumisevan jotain, jotain siitä, että mä inhoaisin itseäni huomenna, mutta mua ei kiinnostanut. Ihan yhdentekevää koko vitun maailma.

/ Okei oon kyllä niin tyytyväinen tohon viimeiseen lauseeseen. Vastaa hyvin mun ajatuksiani joka toinen päivä :D Varsinkin kun torstaina pitäisi tulla viralliset yo-tulokset YTL:ltä. Hyi en halua. Mulla on äikkä yhden pisteen päässä putoamisesta, joten haluaisin viimeiseen asti pitää kiinni tästä mun paremmasta arvosanasta kun oon aika varma siitä, että se putoaa torstaina. :))

Seuraava "luku" (taitaa olla vielä lyhyempi kuin tämä) onkin sitten Temen näkökulmasta ja se on yksi suosikeistani koska... no näette sitten. ;) Kiitos kaikille, jotka tätä tarinaa luette, olette parhaita. ♥