Ro[n]y[a] ─ Leijonat

1. luku

Silloin kun mä istuin odottamassa omaa tähtihetkeäni, mulla oli hyvin aikaa pitää silmällä sitä mitä ympärillä tapahtui. Mikään mun olemuksessa ei saanut pettää hetkeksikään. Tietysti mä olin ajatellut sitä silloin kun olin suostunut. Rangaistusta väärän sukupuolen peleissä pelaamisesta ei ollut listattu sääntökirjaan, mutta mä arvelin, että se voisi mennä edustuskelvottoman pelaajan nimikkeen alle. Edustuskelvoton pelaaja poistetaan ilman rangaistusta pelistä, ei mitään vahinkoa kenellekään siis. Paitsi jos edustuskelvottoman pelaajan jäällä ollessa syntyy maali. Silloin maali jätetään huomiotta. Venäjä nauttisi siitä niin paljon.

En uskonut elinikäiseen kilpailukieltoon, joka ulottuisi naisten sarjoihin asti, mutta kai mitä vain voi tapahtua. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tulee vastaan epäoikeudenmukaisia rangaistuksia, vaikka mun tapauksessa mikä tahansa rangaistus olisi varmaan perusteltavissa. Samapa tuo, mä voisin saada hirttotuomion, mutta kaikki vaihtoehdot mitä mä olen tarkastellut, on säästänyt itse joukkueen. Koska eihän jätkät voineet tietää mitään tai estää mua, mä pelasin omalla vastuulla ja harkintakyvyllä. Päävalmentaja tosin voisi saada selkäänsä ja varmaan saisikin, ellei pääsisi todistamaan olleensa täysin tiedoton siitä, että olin nainen. Sitä taas oli vähän vaikea uskoa.

Mutta varmaan Jalonen oli oikeassa siinä, ettei sillä niin väliä ollut oliko kypärän alla mies vai nainen kunhan osasi pelata, mutta mun oli vaikea uskoa, etteikö se olisi ajatellut mitä kaikkia rangaistuksia voisi itse saada. Tai sitten se vain luotti siihen, että mä en paljastuisi enkä mä paljastuisikaan, koska mä jos kuka olin meidän perheen kovin jätkä.

Sillä hetkellä, kun pääsin jäälle, kaikki huolenaiheet katosivat. Ei ollut mitään muuta kuin kiekko ja se hetki, jossa vain elettiin huolehtimatta mistään muusta. Syöttö tuli mulle mutta menetin kiekon tullessani taklatuksi kaukaloon. Ei saatana, vein käden olkapäälle mutta pudotin sen nopeasti lähtien taas kiekon perään. Se oli mun broidi, joka oli joskus sanonut, että mä en saanut koskaan näyttää haavoittumistani. Sillä se, jos mikä oli tyttömäistä. Pahinta oli, että mun heikkous taklausten vastaanotossa oli ihan yleistä tietoa vastustajien keskuudessa ja sitä osattiin käyttää hyväksi pelatessa. Mutta en mä enää ollut niin huono kuin vuosia sitten, vaan olin omin sanoin esimerkillinen taklauksen vastaanottaja naisena, tyydyttävä miehenä. Esimerkillinen naisena, koska naisten jääkiekossa taklaaminen oli kiellettyä. Sitä oli perusteltu ruumiinrakenteen eroilla, joten se että mä en ollut siinä vahvimmillani miesten peleissä, ei ollut mitenkään ihmeellistä vaan puhtaasti yksi niistä haittapuolista, joka naisena miesten sarjassa pelattaessa oli vain hyväksyttävä.

Mä sain Komarovilta aggressiivisen syötön, jonka pistin suoraan eteenpäin maalille ja se livahti kauniisti maalivahdin jalkojen välistä, vaikka yritys estää oli kova. Huuto hiveli mun korvia ja näytin peukkua, kiersin meidän pelaajapenkin paukuttamassa nyrkkiä. Vitun hienoa, sain maksaa vähän takaisin siitä edellisestä mokasta. Koska se minkä takia mut otettiin messiin, oli maalinteko, paikan hakeminen ja isku silloin kun tarvitsi. Parhaimmillani mä olin, kun mulla oli mahdollisuus keskittyä eikä joku ollut koko ajan hengittämässä niskaan ja heittämässä seinille, mutta aina ei saanut mitä halusi, jääkiekko oli pitkälti paineen alla pelaamista, jossa vain piti pitää pää pelissä.

Siinä oli tasoitusmaali ja kolmas erä menossa. Jos vaan Suomen puolustus pitäisi, me päästäisiin ainakin jatkoerälle, mutta viimeisiä minuutteja odottaessa oli vielä hyvää aikaa tehdä pari, kolme maalia ja rökittää vastustaja niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Jesse Siren oli pistetty jäälle. Hitonmoinen virhe, mä ajattelin, kun se otti taas kiekon lähtien kuljettamaan sitä vihollisen päätyyn. Kehtasi sentään syöttää mulle heti kun sain paikan tarpeeksi hyvään kulmaan suhteessa maaliin. Broidi mulle oli opettanut kaikki kikat, vaikka mä suurilta osin vain lauoin intuition mukaan. Niin kuin nytkin, kun toinen pisti mulle, ja kiekko ponkaisikin maalista takaisin vastapelaajan mailaan.