jb - ciao bella

13. luku

Cara

Pari kuukautta myöhemmin

Vilkuilen ikkunasta ulos, mutta paniikissa käännän katseeni takaisin vieressäni istuvaan Biancaan joka nukkuu. Miten helvetissä nainen voi nukkua, kun olemme nousevassa lentokoneessa!? Kurkistan naisen yli katsoakseni, että tämä on köyttänyt itsensä kuitenkin turvavyöhön. Vaikken kylläkään ymmärrä, mitä tällainen pieni remmi mihinkään auttaa? Mä vihaan lentämistä enemmän kuin mitään. Tunnen, kuinka kone alkaa kiihdyttämään ja pian olemme tosi kovassa vauhdissa. Puristan käsinojaa kaikilla voimillani ja yritän olla katsomatta ikkunasta ulos. Samassa koneen etupuoli alkaa nousemaan ja perä - jossa mä olen - nousee pikkuhiljaa mukana.

"Cara, onko kaikki ok?" takanani istuva Shawn huolehtii penkkien välistä. Yritän hengittää mahdollisimman normaalisti, mutta vatsassani ja päässäni tuntuu hölmöltä - eikä se johdu tällä kertaa Shawnista, vaan korkeanpaikankammostani.

"T-t-tota.." sönkötän ja joudun kunnon paniikkiin, kun katson ikkunasta ulos ja tajuan olevamme todella korkealla. "Helvetti.. mä kuolen tänään. Mitä jos me pudotaan? Me ei voida tehdä asialle mitään. Tunsitko sä ton?"

Käännyn salamana katsomaan Shawnia ja vastassani on huvittuneet kasvot.

"Se oli normaali töyssy", mies virnistää supersöpösti. "Eikä me pudota , usko mua. Toi lentäjä on tosi luotettava, mä lupaan."

Saan jo pienen hymyn huulilleni, kunnes tulee uusi töyssy ja suustani karkaa pieni kirkaisu. Shawn laittaa todella pehmeän kätensä omalleni rauhoittavasti, mutta voin sanoa ettei ele rauhoittanut mua yhtään. Vastaan miehen katseeseen, joka elehtii ettei meillä olisi hätää. Hymyilen pienesti, joka saa Shawnin vakuuttuneeksi siitä, etten mä saisi paniikkikohtausta. Mies ottaa käden pois omaltani ja asettuu istumaan paikalleen kunnolla.

Saavumme Lontooseen ja olen kuolemanväsynyt, sillä en saanut nukutuksi silmäystäkään koko kahdeksan tunnin lennon aikana. Mulla on myös kamala jetlag, joten pääni on todella sekaisin.

"Sä näytät kuolemalta", Bianca hörähtää ja saa multa vastaukseksi vain mulkaisun. Nainen tuhisi koko matkan, lukuunottamatta paria vessareissua ja ruokataukoa.

"Siltä musta tuntuukin", murahdan lopulta. Laskeudumme portaat alas halliin, jossa ihmisten läheiset odottavat saapuneita matkustajia. Koko matkan ajan ulos paparazzit kuvasivat meitä taukoamatta ja fanit yrittivät pyristellä aitojen takana saadakseen huomiota enimmäkseen Shawnilta ja Austinilta.

"Tän jälkeen mä tarvin hyvin vahvan paukun, jonka jälkeen mä pelkästään nukun", vannon.

"Eheei, ei onnistu. Okei, paukun mä ehkä hyväksyn, mutta en nukkumista. Meillä on paljon tekemistä", Austin hymyilee ja kaappaa mut veljellisesti kainaloonsa.

"Sä et helvetti ole tosissas", mutisen ja taistelen pitääkseni silmiä auki, etten kaatuisi omiin jalkoihini. Austin virnistää ja avaa mulle oven mustaan tila-autoon. Samalla sekunnilla kun istun penkkiin, mä olen vähällä nukahtaa.

"Sä tulet etsimään mun kanssani Elisalle jonkun mekon", Austin sanoo päättäväisesti. "Nimittäin kukaan ei vedä vertoja sun ja Elisan samanlaisuudelle."

"Just", tuhahdan, vaikka olenkin mielissäni Austinin sanoista ja siitä, että näkisin Elisan pian. Hotellilla saan avainkortin käteeni ja mulle kerrotaan, että tavarani odottaisivat jo huoneessani. Se oli niin hyvä uutinen, että ajattelin mennä suoraan hotellin baariin ja Bianca päätti tulla mukaani.

"Kaks viskiä", päätän ja Bianca katsoo mua yllättyneenä. Austinin tanssija on todella mukava ja tulemme hyvin juttuun. Saamme drinkit ja maksan molemmat - ja tottakai jätin söpölle baarimikolle tippiäkin. Baari on muuten niin tyhjä, että päätämme jäädä istumaan baaritiskille.