jb - ciao bella

26. luku

Cara

Astun taksista ulos ja nostan katseeni tuttuun taloon. Olen seisonut ja huokaillut jalkakäytävällä jo tovin, kunnes saan itseni kerättyä ja lähden kävelemään kohti ulko-ovea. Yleensä painelisin vain sisään ja huutaisin tulleeni käymään, mutta tällä kertaa painan ovikelloa kuten muut vieraat. Ajatus saa mut värähtämään, sillä mä en todellakaan haluaisi olla mikään pelkkä vieras.

"Oho, siitä on pitkä aika ku ollaan viimeksi nähty", Hailey hymyilee viekkaasti. Jähmetyn paikoilleni, enkä saa sanaa suustani. Siinä vaiheessa kun tajuan naisen päällä olevan kauluspaidan olevan Justinin, olen pimahtaa täysin. Kuitenkin saan jostain ylemmältä taholta voimia ja päätän pitää arvokkuuteni.

"Mitäs helvettiä sä täällä teet?" hymyilen.

"Kyllä sä tiedät", Hailey virnistää, puree huultaan ja nojaa ovenkarmiin luullen kai näyttävänsä jotenkin seksikkäältä.

"En todellakaan tiedä, voitko tarkentaa?" kysyn ja feikkihymyni on tiessään. Tilalle tuli niin murhaava ilme, että Haileykin hätkähtää pienesti. Hailey tyytyy vain virnuilemaan lisää, joten tönäisen naisen tieltäni ja marssin sisälle. Justin on ilmeisesti muualla, sillä miestä ei näy. Se onkin ihan hyvä, sillä mä olisin varmaankin nylkenyt sen elävältä. Nousen portaat ylös ja varmistan, että korkokenkieni korot painuvat laminaattilattiaan. Kun pääsen Justinin makuhuoneeseen, olen oksentaa ajatellessani, mitä sielläkin on tapahtunut kun en ole enää kuvioissa. Otan vaatehuoneesta jättämiäni vaatteita ja kenkiä, jonka jälkeen lähden takaisin alakertaan. Otan eteisestä mustan nahkalaukkuni ja laitan vaatteet sinne. Irroitan myös kaulastani korun, jonka nakkaan keittiön baaripöydälle.

"Hei hei, oli kiva nähdä", Hailey keikistelee olohuoneessa ivallisesti.

"Musta tuntuis varmaan pahalta, jos sä olisit ihan kuka vaan toinen nainen", sanon hetken mielijohteesta ja näen, kuinka sanat uppoavat Haileyn tajuntaan ja nainen on varmastikin käymässä päälleni, mutta paiskaan ulko-oven kiinni ja lähden raskain askelin kotiin. Kun ihmiset puhuvat elämänsä aikana lukujen loppumisesta, niin tämä olisi varmastikin yksi sellainen. Tästä ei olisi enää tie kuin ylöspäin.

Justin

Pääsen studiolta vihdoin kotiin ja huokaisen, kun tajuan Haileyn olevan siellä vieläkin. Jätän kengät eteiseen ja Hailey hyppelee luokseni pirteästi. Kurtistan kulmiani, kun huomaan naisen pukeneen mun paitani päällensä.

"Jos sä kerta olet jo noin hyvinvoiva, niin sähän voit lähteä kotiin", ehdotan ja naisen hymy on tiessään.

"Vielä yksi yö, Justin", toi anelee. Sivuutan Haileyn kokonaan ja kävelen keittiöön. Katseeni osuu koruun, jonka ei todellakaan pitäisi olla täällä.

"Onko Cara käynyt täällä?" kysyn ja käännyn salamana Haileyhyn päin.

"Joo, kävi se", Hailey pyöräyttää silmiään. Voi paska, se ei todellakaan meinaa mitään hyvää.

"Mitä se sano?" kysyn malttamattomana.

"Kyseli, mitä mä täällä teen", Hailey virnistää. Painan pääni käsiini ja päästän suustani maailman isoimman huokauksen. Olisipa nainen tullut käymään ihan minä muuna päivänä tahansa. Nyt se luulee, että mun ja Haileyn välillä olisi tapahtunut jotain, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.

"Kai sä kerroit sille, ettei sulla ollut muuta paikkaa ja sun jätkäs nakkas sut ulos?" varmistan ja nainen menee vaikeaksi. Painan pääni käsiini ja huokaisen. Hailey tulee lähemmäs ja laittaa kätensä selälleni, mutta heilautan sen pois.

"Sun pitää ymmärtää, että mä rakastan Caraa niin paljon, että jos joku yrittää estää sitä antamasta mulle anteeksi, mä tuhoan sen esteen", sanon tosissani. Totta puhuen mä hieman pelkään itseäni. Hailey puree huultaan ja laskee katseensa maahan.