jb - ciao bella

22. luku

Makaan laiskasti studion sohvalla ja katson puhelimestani Netflixiä. Justin on ollut ikuisuuden mikkikopissa, mutta vihdoin mies hyppelee luokseni ja ilmoittaa olevansa valmis. Nousen ja laitan puhelimen taskuuni hymyillen, kun mies tulee ja pussaa mua oikein tunteella.

"Lähdetäänkö?" kysyn, ollen vieläkin miehen otteessa.

"Sun on pakko kuulla yks biisi, joka me saatiin ihan valmiiksi tänään", Justin sanoo yhtäkkiä innoissaan. Se ottaa mua kädestä ja vetää mikseripöydän luo. Muut ovat jo lähteneet, joten olemme kahdestaan. Haukottelen, sillä yö on jo aika pitkällä. "Travis Scott on tässä feattaamassa!" Nyökyttelen hiukan huvittuneena miehen innosta - selvästikin juonut liikaa kahvia ja on hiukan yliväsynyt. Justin laittaa biisin soimaan ja laulaa sitä yhtäkkiä mukana:

"All I wanna do is you, boo

I mean that so literally

Don't nobody go higher than you

All of the angels must be lonely now.." Mies ottaa mut syleilyynsä ja jatkaa laulamista hellästi korvaani, joka tuntuu mielettömän hyvältä. Nostan pääni miehen rintakehältä ja suutelemme niin, että polveni ovat pettää alta. En ymmärrä kuinka Justin saa mussa vieläkin tällaisia tunteita aikaan, vaikka olen tuntenut miehen niin kauan ja olemme kokeneet yhdessä kaiken. Tiedämme toisemme synkimmät salaisuudet ja oudoimmat tavat, eikä kumpaakaan kyllästytä yhtään. On outoa ajatella, kuinka hassua rakkaus on. Ja kuinka se muuttaa ihmistä monella tavalla.

x

Valkoiset Beats -kuulokkeeni suoraan sanottuna huutavat Matoman Girl at coachella -biisiä. Olen vetänyt brunet hiukseni donitsilla nutturalle ja päälläni on tummanpunainen löysä printtitoppi ja valkoiset pillifarkut. On aikainen aamu ja hiukan kylmä, joten vedin lähtiessäni harmaan kangastakin päälleni. Olen niin keskittynyt musiikkiin, että säikähdän kun tajuan kamerat ympärilläni. Onnekseni paparazzeja on vain muutama, joten pääsen hyvin kulkemaan kohti määränpäätäni. Kuulen kokoajan satunnaisia kysymyksiä, mutta lisään vain musiikin volyymiä ja yritän miettiä, mistä pääsisin helpoiten Cosmopolitanin studiolle sisään. Löydän summerin, jota painan pienen jännityksen vallassa. Ovelle tulee mukavan oloinen kiinalainen nainen, joka toivottaa mut iloisesti tervetulleeksi.

"Mun nimeni on Lien", nainen kertoo, "ja jos sä tarvitset jotain, niin pyydä ihmeessä! Mun työpisteeni on tässä ja pomo odotteleekin sua jo tuolla."

"Kiitos paljon", hymyilen ja menen Lienin osoittamaan suuntaan. Olen jo sammuttanut musiikit, joten otan kuulokkeet pois korviltani ja laitan ne laukkuuni.

"Cara saapui!" kuulen huudahduksia vähän joka suunnasta ja kieltämättä se tuntuu hyvin hämmentävältä. Jakkupukuun pukeutunut nainen kävelee arvokkaasti eteeni ja ojentaa kätensä mua kohti.

"Hei Cara, mä olen Gina Mei. Mä otan susta ensin pari kuvaa ja sen jälkeen Rosie Fletcher kysyy sulta pari kysymystä, sopiiko tämä sulle?" nainen käy suoraan asiaan.

"Tottakai, töihin vaan", hymyilen. En koe tarvetta esitellä itseäni, sillä ainakin ymmärtääkseni kaikki tietävät nimeni. Kävellessämme jollain pitkällä käytävällä, vilkaisen äkkiä puhelintani - ei yhtään viestiä Justinilta. Huokaisen ja laitan puhelimen takaisin taskuuni. Miehen kiertue lähestyy ja harjoitukset vain pahenevat hetki hetkeltä. Emme kerenneet nähdä eilen kuin vilaukselta ja pahoin pelkään, ettemme näkisi tänäänkään.

Saavumme isoon huoneeseen joka on täynnä vaaterekkejä, pöytiä joissa koreilee koruja ja hyllyjä, joissa on satoja kenkiä. Elizaksi esittäytynyt nainen katselee mua hetken, jonka jälkeen käy vaaterekkien kimppuun.

"Haluatko kahvia? Tässä saattaa mennä hetki", Gina virnistää.

"Joo, kiitos", naurahdan ja Eliza vertailee paria mekkoa ihonväriini. Gina tuo mulle mukillisen kuumaa kahvia ja Eliza jatkaa hiljaista työskentelyään.

"Tässä", Eliza sanoo ja antaa mulle pari vaatekappaletta. Yläosa, joka näyttää ihan bikinien yläosalta ja shortsit, joista näkyisi puoli takapuolta. Puren huultani ja Eliza katsoo mua kysyvästi.

"Mä en laita näitä päälle", sanon yhtäkkiä ja nainen jopa häkeltyy hiukan. "Ei pahalla, mutta mä en halua olla kuvattavana puolialasti." Jostain syystä nainen näyttää ymmärtäväiseltä ja sukeltaa taas rekkien sekaan. Sillä välin hörpin kahviani ja tutustumme hiukan Ginan kanssa, ja mietimme valmiiksi millaisia kuvia ottaisimme. Lopulta päälläni on hihaton musta mekko, joka ylettää hiukan polvieni yläpuolelle ja menee nätisti ihoa myöten. Hartioilleni laitetaan valkoinen takki, jossa on mustia nuolenkärjen muotoisia kuvioita - varmaankin omaisuuden arvoinen. Seuraavaksi mut sysätään meikattavaksi ja huulistani tulee kirkkaanpunaiset. Kuvat on otettu nopeasti ja Gina näyttää tyytyväiseltä. Otan huulipunan pois ja vaihdan takaisin omiin vaatteisiini, jolloin mulla olisi pieni tauko.

Haen tavarani aikomuksenani viedä ne haastattelupaikalle, että pääsisin sitten lähtemään helposti haastattelun jälkeen. Yhtäkkiä kuitenkin kuulen pientä panikointia henkilökunnalta ja samassa näen ihanan tutut kasvot.

"Miten sä täällä oot?" kysyn samalla, kun Justin kaappaa mut lähelleen ja painaa suudelman huulilleni. Käytös on varmastikin hiukan epäsopivaa näin keskellä toimistoa, mutten usko että kukaan tulisi valittamaan asiasta.

"Mä karkasin harjotuksista", mies virnistää ja painaa uuden suudelman suulleni.

"Justin, ala tulla! Nick on jo tulossa hakemaan meitä", Max pihisee. Huvittavaa, että mies on oikeastikin karannut harjoituksistaan ja pistänyt henkivartijansa tulemaan rikoskumppanikseen.

"Mullakin alkaa haastattelu", huokaisen ja nojaan leuallani Justinin olkapäähän.

"Max vie mut takas harjotuksiin ja tulee hakemaan sut sinne? Sitten mennään syömään", Justin ehdottaa. Huulilleni nousee välittömästi hymy.

"Joo, tehdään niin."

Mies painaa suudelman hiuksiini, jonka jälkeen huulilleni. Musta tuntuu, että joku otti meistä varmasti kuviakin, mutta toivon todella että olisi kunnioittanut meidän yksityisyyttä.

Justin sitten lähti ja mä menin haastateltavaksi. Kysymykset olivat helppoja ja haastattelija todella mukava. Rosie kysyi multa paljon perheeseeni liittyviä kysymyksiä, koska en ole kertonut heistä julkisuuteen. Lopuksi tuli myös pari kysymystä Justinista, mutta vastasin niihin rehellisesti. Aika hujahti kuin siivillä ja mulle ilmoitettiin, että lehti tulisi sitten valmiina mun luokseni. Puen ulkovaatteet päälleni, hyvästelen kaikki ja lähden kohti ulko-ovia. Ulkopuolella mua odottaa musta Mercedes-Benz ja Max loikkaa ulos.

"Miten meni?" mies kysyy samalla, kun avaa mulle takaoven.

"Aika hyvin, olin vaan tosi hermostunu", kerron totuudenmukaisesti ja istun nahkapenkille. Max laittaa oven kiinni, kiertää auton ja istuu ratin taakse. Mies lähtee ajamaan studiolle rauhallisesti ja soittaa radiosta Charlie Puthia. Lauleskelen Suffer-biisin tahdissa ja selaan Twitteriä. Studion edessä nousen takapenkiltä ja laitan puhelimen takataskuuni. Nostan laukun olalleni ja lähden Maxin saattelemana rakennukseen sisälle.

"Varmaan parempi jäädä odottamaan tähän aulaan", ehdotan, sillä näin ikkunasta että treenit olisivat vielä kesken.

"Totta, Justinin keskittyminen ei kestäisi sekuntiakaan jos hän tietäisi sinunkin olevan täällä", Max naurahtaa ja istahdamme aulan pehmeälle, valkoiselle sohvalle. Ihme, kuinka valkoisina sohvat ovatkaan pysyneet, vaikka näissä istuu päivittäin moniakymmeniä ihmisiä.

"Haluatko sä jotain juotavaa tai syötävää?" Max huolehtii.

"Ei kiitos", hymyilen ja nostan jalkani toisen jalan päälle. Odottelemme jonkun aikaa ja jutustelemme niitä näitä, kunnes ovet vihdoin aukeavat.

"Voi jeesus, hyvä että odotit ulkopuolella", Nick naurahtaa. "Mulla meinasi mennä hermot ton idiootin kanssa." Mies viittaa Justiniin, enkä voi olla nauramatta. Hetken päästä Justinkin tulee suihkunraikkaana, päällään harmaa-musta flanellipaita ja mustat reikäfarkut.

"Oisit ilmottanu että oot täällä jo niin me oltais lopetettu aijemmin", Justin surkuttelee. Nick ja Max luovat muhun mitä-mä-sanoin -katseen ja huulilleni karkaa huvittunut virne, jonka jälkeen ne vastaanottavat miljoona suudelmaa.