jb - ciao bella

16. luku

Selena joi vain lasillisen samppanjaa ja sekin haihtui verestä niiden tuntien aikana, kun juttelimme kaikesta. Lopulta kun vihdoin rauhoituin, Selena toi mut kotiin. En olisi uskonut naista kiinnostaneen mun tilani, mutta silti se teki mulle ison palveluksen. En tiedä missä olisin tällä hetkellä, jos nainen ei olisi ollut niin kultainen. 

Käyn suihkussa ja menen olohuoneeseen tietokoneen ääreen. Selaan Instagramia kaikessa rauhassa, kunnes silmiini osuu epäselvä kuva musta. Mä olen kumarassa - nauran niin, etten näytä saavan happea. Hiukseni ovat kasvoni edessä, eikä siitä erota kuka kuvassa on. Mutta mä muistan kuvanottohetken kuin eilisen - mä ja Justin lähdettiin käymään kaupassa keskellä yötä, koska mua halutti suklaata ja Justin halusi joitain tiettyjä hedelmäkarkkeja. Me oltiin niin väsyneitä, että nauroimme kuollaksemme kaikelle. Kuvanottohetkellä Justin sanoi mun näyttävän simpanssilta nauraessani, ja mä repesin niin pahasti että silmistäni valui kyyneleitä. Kuvan alla ei lue mitään, joka saa mut hiukan hämilleni. Kun menen Twitteriin, sielläkin on kuva. Tällä kertaa kuvassa on meidän toisistaan kiinni pitävät kädet, taustalla ranta ja auringonlasku. Kuva on otettu vuosia sitten ja tuo mielettömästi muistoja mieleeni. Puren huultani. Mitä helvettiä tää on? Päätän jättää asian huomiseen, koska väsymys vetää luomiani kiinni.

Aamulla herään siihen, kun ovikelloni huutaa. Kömmin sängystä ylös ja avaan oven. Selena hymyilee isosti ja pirteästi, tullen sisään. Hinkkaan silmiäni hieman hölmistyneenä, mutta seuraan naista keittiöön.

"Tuutko käymään kaupungilla mun kans?" Selena kysyy, alkaen keittämään kahvia.

"Ei oo maitoa, mä en oo kerenny käydä kaupassa", mutisen unisesti. "Mitä kaupungilla?"

"Mun pitää katsastaa yks tila, jonka jälkeen käydään syömässä."

Sen jälkeen nainen nostaa käsilaukkunsa pöydälle ja kaivaa sieltä pienen maitopurkin.

"Pidätkö sä aina maitoa sun laukussa?" ihmettelen jopa hieman huvittuneena. Selena suo mulle vain pienen virnistyksen, jonka jälkeen napsauttaa kahvinkeittimen päälle ja istuu vastapäätäni.

"Mee pukemaan, ei oo koko päivää aikaa", se hoputtaa. Huokaisen ja painun huoneeseeni vaihtamaan päälleni valkoisen, umpinaisen printtihupparin, mustat farkut ja jalkaani vedän valkoiset Conssit. Sivelen kasvoihini hieman meikkiä, sillä ympärillämme pörräisi luultavasti aika mukavastikin paparazzeja ja silmäni ovat melkein muurautuneet umpeen eilisestä itkemisestä. Hiukseni laitan kahdelle hollantilaiselle letille ja kävelen takaisin keittiöön. Selena näyttää peukkua, särpien kahvia samalla. Käyn pikaisesti pesemässä hampaani ja pakkaan käsilaukkuuni tarvittavat tavarat. Otan termosmukiin kahvia ja sammutan keittimen, jonka jälkeen lähdemme alakertaan. Istumme Selenan Range Roveriin ja juon kahvia väsymykseeni.

"Onko sulla laturia täällä?" kysyn samalla, kun lasken termosmukini kuppipidikkeeseen ja vedän turvavyön päälleni. Selena kaivaa keskikotelosta johdon, jonka yhdistän iPhoneeni. Näytölle pomppaa pari ilmoitusta Instagramista, josta tuleekin mieleeni. "Justin oli lisännyt meistä kaks kuvaa someen."

"Miksi ihmeessä?" Selena kysyy, kääntyen katsomaan mua kulmat kurtussa.

"En mä tiedä, varmaan haluaa vittuilla mulle."

Selena seuraa liikennettä, sillä saavumme kaupunkiin ja on kamala ruuhka. Nainen kuitenkin kurtistaa vieläkin kulmiaan ja puree alahuultaan samanlailla kuin mulla on tapana hämmentävissä tilanteissa.

Olemme jonkun rakennuksen aulassa, enkä oikein saanut vieläkään selvää mihin Selena tarvitsisi tätä tilaa. Kaikki huoneet on pimeitä ja Selena näyttää etsivän katkaisijaa.

"Odota tässä, mä etsin katkaisijan", Selena kehottaa ja mä jään seisomaan paikoilleni. Vilkuilen ympärilleni vainoharhaisena, sillä jokapuolella on pilkkopimeää. Mitä jos rakennuksessa onkin asunut kokoajan salaa joku nisti, joka yhtäkkiä hyökkää päälleni!? Samassa Selena räpsäyttää valot päälle ja mä olen laskea säikähdyksestä alleni. Kuitenkaan en näe Selenaa missään.

"Selena?" huhuilen. Kun en kuule mitään, sydämeni alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa. "SELENA?" Ei vieläkään mitään. Melkein itku kurkussa alan kaivamaan puhelinta taskustani vain tajuten, että se jäi autoon laturiin. Samassa kuulen askelia, joten voin huokaista helpottuneesti.

"Missä sä-", olen kysymässä, mutta vastassani onkin Justin.

"Mitä tää nyt on?" kysyn turhautuneesti ja hyvin pettyneenä Selenaan. Eikö nainen kuunnellut mua eilen ollenkaan?

"Mulla oli kaks vaihtoehtoa", Justin sanoo, huomioimatta kysymystäni. "Tehdä tää tylsästi, tai sitten romanttisesti. Mä en tiedä kumpaa tää on sun mielestä, mutta tuu silti."

Jostain syystä jalkani eivät liiku ollenkaan ja mä vain seison siinä paikoillani, näyttäen varmastikin ihan idiootilta.

"Missä Selena?" kysyn ja Justin katsoo mua sellaisella et-ole-vittu-tosissas -ilmeellä.

"Selena on jo kaukana täältä, ala tulla!" mies sanoo jo hiukan käskevästi, jolloin mun jalkoihin tulee taas toimintaa. Justin lähtee johdattamaan mua pitkin rakennuksen käytävää.

Justin johdattaa mut ison oven taakse, jonka se aukaisee ja korviini kantautuu hento musiikki. Astun isoon tilaan, joka on sisustettu kuin jokin ravintola. Katson kulmat kurtussa ympärilleni ja mietin, kuinka ihmeessä tämä on rakennettu. Samassa aivoni alkavat raksuttaa vähän enemmän ja kohta tajuan, että seison samassa ravintolassa kuin ihan ensimmäisillä treffeillämme. Mutta muistaisin kyllä, jos ravintola olisi sijainnut tässä rakennuksessa. Justin tarkkailee hyvin hämmentynyttä ilmettäni, päättäen sitten avata suunsa.

"Mä olisin vieny sut siihen samaan ravintolaan, mutta se oli jo maantasalla. Sitten mä keksin rakentaa uuden sellaisen", mies virnistää. Tilassa on yksi pöytä, johon mies johdattaa mut ja lähtee itse johonkin. Hetken päästä toi kantaa pöytään tarjottimen, jossa on kaksi mansikkapirtelöä.

"Miten sä muistat miltä se ravintola näytti tai ylipäätään meidän tilaukset?" kysyn aivan tosi kujalla.

"Miten mä voisin unohtaa päivää, jolloin mä rakastuin korvia myöten?" Justin vastaa kysymyksellä, istuen vastapäätäni ja hörppää pirtelöään. "Nimittäin mä voisin juoda tätä pirtelöä joka päivä!" Mä kerkesin jo herkistyä, mutta huulilleni nousee huvittunut hymy ja lopulta mä purskahdan nauramaan.

"No ei, suhun mä rakastuin", mies huokaisee ja katsoo mua jotenkin epätoivoisesti. Olemme hetken hiljaa ja mietin aikaa, jolloin me seurusteltiin ja kaikki oli jotenkin huoletonta. Me elettiin nuoruutta ja tehtiin kaikkea typerää, mutta suurin pelko oli, että jäisimme vanhemmille kiinni. Mä ikävöin niitä aikoja.

"Tää saattaa kuulostaa tosi tyhmältä, mutta mä luulin että sulla ja Shawnilla on jotain säpinää", Justin mutisee sydäntäsärkevän suloisesti ja laskee katseensa alas.

"Mä meinasin suudella Shawnia", töksäytän, mutta kadun sitä samantien. Justin ei edes nosta katsettaan, joten musta tuntuu että mun pitäisi korjailla sanojani. "Tai siis, mä en tehny sitä ku mä tajusin että mä.." Enhän mä nyt helvetti perään voisi sanoa, että rakastan miestä. Justin on nostanut katseensa takaisin muhun ja tapittaa mua noilla helvetin nappisilmillään.

"Sä mitä?" mies kysyy odottavasti.

"Rakastan sua", huokaisen, kuin ohimennen. Vilkuilen ympärilleni ja tunnen ehkä lievän punan nousevan poskilleni. Tiedostan hyvin, ettei Justin ole kääntänyt kertaakaan katsettaan musta. Nielaisen ja kerään rohkeuteni, joten käännän katseeni takaisin mieheen.

"Hyvä", mies sanoo ja nousee. Mietin hetken aikaa että mitähän helvettiä, mutta sitten Justin tulee luokseni ja ojentaa kätensä. Mä tartun siihen ja mies auttaa mua nousemaan pöydästä. Toi irroittaa otteensa ja siirtää kätensä selkäni taakse ristiin.

"Sillä mäkin rakastan sua", Justin kuiskaa, painaen otsansa omaani vasten. Tunnen miehen hengityksen huulillani ja nostan käteni miehen kaulalle. Silitän toisella kädellä ton terävää leukaluuta ja toivon, että voisimme jäädä tähän ikuisiksi ajoiksi. Vahvat kädet ympärilläni pitävät musta kiinni sillä tavalla, ettei ne päästäisi musta vielä pitkään aikaan irti. Kuin ne sanoisi, ettei meillä ole kiire yhtään mihinkään - ja se tekee mut helvetin onnelliseksi.