jb - ciao bella

21. luku

2 viikkoa myöhemmin

Melody (fani)

"Aurinko alkaa paistamaan", huomautan hymy huulillani ystävälleni. Blondi nostaa katseensa taivaalle ja paljastaa nätin hymynsä. Me ollaan nukuttu yö Atlannan Philips Areenan edessä. Se oli suoraan sanottuna yhtä helvettiä, mutta mä en todellakaan katsoisi takarivistä kun pääsen vihdoin Justin Bieberin keikalle! Mulla ja ystävälläni Tanyalla on permantoliput, joihin me säästettiin tosi kauan rahaa.

Kello seitsemältä illalla portit avataan ja me Tanyan kanssa rynnätään ensimmäisten joukossa lipuntarkastukseen, josta juoksemme päät kolmansina jalkoina eturiviin. Pidän kaiteesta kiinni hengästyneenä ja hieman pahoinvoivana, sillä yö oli tosi rankka. Nostan katseeni ja kohtaan Tanyan sädehtivät silmät.

"Me tehtiin se, Melody!"

Puhkeamme onnen kyyneliin - jotka johtuvat myös väsymyksestä - ja painamme toisemme halaukseen. Pikkuhiljaa taaksemme alkaa muodostumaan iso ihmisjoukko ja penkkirivit täyttyvät sekunneissa.

Kun keikka alkoi, mä en tiennyt mitä ajatella. Justin on juuri niin täydellinen, kun ajattelinkin. Ensimmäiset pari biisiä mä itkin niin paljon, etten saanut happea - niin taisi tehdä Tanyakin. Sen jälkeen me alettiin tottua ajatukseen, että todellakin olemme Justin Bieberin keikalla! Tanssimme ja lauloimme sydämiemme kyllyydestä, enkä ole ikinä kokenut mitään niin mahtavaa.

"Hei", joku melkein huutaa korvaani. Lasken katseeni lavalta eteeni.

"Hei", sanon, kun tajuan naisen puhuvan mulle.

"Haluatko olla one less lonely girl?" mustiin pukeutunut nainen kysyy hymyillen. Mitä?

"Ai minä?" kysyn, ajatellen asiaa väärinkäsitykseksi. Kun nainen nyökkää, sydämeni jättää lyönnin välistä. Käännyn katsomaan Tanyaa, joka on vieläkin Justinin lumossa, eikä tajua mitään.

"En mä voi jättää mun parasta kaveria", mutisen täristen. Tiedän, että tulisin katumaan päätöstä ikuisesti, mutta tiedän myös ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan samanlaiset tällaisen jälkeen. Nainen miettii hetken.

"Hän voi odottaa bäkkärillä sen aikaa."

Puhkean ilon kiljaisuihin ja ravistelen Tanyaa paniikissa. Saan jotenkin selitettyä ystävälleni tilanteen ja järkkärit auttavat meidät aidan yli. Musta tuntuu, ettei kumpikaan oikein tajua mitään - Tanya vain katsoo mua kalpeana kuin lakana.

Ihmiset selittävät mulle jotain, mutta mä en oikein tajua mitään vieläkään. Tuntuu, kuin kohta joku tulisi sanomaan tän olevan vitsi.

"Haluatteko vettä tai jotain?" joku henkilökuntaan kuuluva nainen kysyy ja mä saan nyökätyksi - suuni tuntuu yhtä kuivalta kuin sahara.

"Xavier, sä tiedät etten mä pidä siitä, että sä salakuvaat mua!" kuulen kivahduksen jostain käytävältä. Hetken päästä näen, kuinka yksi Justinin parhaista kavereista, Lil Za - oikealta nimeltään Xavier - rullaa huuvilla ja mitä ilmeisimmin hänen tyttöystävänsä Cara kävelee perässä hieman myrtsinä. Olen pudottaa vesipullon kädestäni, sillä en todellakaan voi uskoa tätä todeksi.

"Miten tää on mahdollista?" Tanya kuiskuttaa korvaani. Mä en tiedä, mutta mä en todellakaan tulisi unohtamaan tätä päivää ikinä.

"Cara, siinähän sä oletkin! Pomo käski antaa hänen puhelimensa sulle", joku CREW -paitaan pukeutunut mies ilmoittaa, antaen kultaisen ja mustan iPhone 7 plus puhelimen naiselle. Cara ottaa ne vastaan hieman hölmistyneenä.

"Kuulemma odottaa jotain puhelua, johon sun pitää vastata jos se tulee keikan aikana", henkilökuntaan kuuluva mies valottaa. Nainen laittaa puhelimet takataskuihinsa ja kääntyy katsomaan mua ja Tanyaa.

"Hei, jompi kumpi on ilmeisesti ollg?" nainen hymyilee, tullen lähemmäs meitä. Nyökkään, enkä voi irroittaa katsettani naisen kasvoista.

"Sä oot tosi kaunis", Tanya huokaisee, ajatellen samaa kuin mä.

"Voi, kiitos paljon, te myös", nainen hymyilee. Juttelemme hetken niitä näitä ja otamme parit kuvat, jonka jälkeen mulle ilmoitetaan että lavalle pitäisi mennä ihan kohta.

Cara

One less lonely girl -biisin jälkeen tulisi vielä Boyfriend, mutta sitä ennen on pieni tauko. Justin tulee lavalta Melody kainalossaan, eikä tyttö voi lopettaa itkemistä. Perässä tulevat tanssijat, jotka kehuvat Melodyn olleen rauhallisempi kuin useammat. Vieressäni seisova Tanya ei voi olla irroittamatta katsettaan Justinista - ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun tyttö näkee Justinin livenä.

"Onko puhelin soinut?" Justin kysyy, saatuaan pyyhkeen käteensä. Mies pyyhkii siihen hikisiä kasvojaan ja ojennan tolle vesipullon.

"Mä olin niin keskittyny juttelemaan Tanyan kanssa, etten edes ajatellut asiaa", naurahdan ja nostan puhelimet taskuistani. Toinen on äänettömällä, mutta onnekseni siihen ei ole soitettu. Justin kai odottaa jotain tärkeää puhelua. Xavier liitää huuvillaan luoksemme ja mä huokaisen raskaasti.

"Toi on ollu tosi rasittava tänään", sanon, kun Justin katsoo mua huvittuneen kysyvästi.

"Voi sua", mies mutristaa huuliaan ja vetää mut haliin. Xavierkin yhtyy haliimme, mutta mä tönäisen ton pois. Mies lentääkin pois huuviltaan, joten loikkaan koneen päälle ja lähden liitelemään ympäri bäkkäriä. Huuviin on rakennettu kaijuttimetkin, joten kumarrun laittamaan ne päälle ja yhdistän puhelimeni siihen. Musiikiksi valikoituu yllätys yllätys Nick Jonas. Xavier juoksee perässäni ja kiljuu tappavansa mut jos rikkoisin laitteen. Annan sen lopulta miehelle takaisin ja palaan tyttöjen ja Justinin luokse.

"No, oliko kivaa Melody?" kysyn ja tyttö näyttää siltä, että pyörtyisi hetkenä minä hyvänsä.

"Tää päivä on ollu mun unelmien täyttymys", tyttö kertoo ja kääntyy vaistomaisesti katsomaan ystäväänsä. "Meidän unelmien täyttymys. Uskomatonta, että me saatiin kokea tää yhdessä Tanyan kanssa!"

Tytöistä tulee mieleeni Caitlin ja mieleni pahottuu aika paljonkin, mutta yritän parhaani mukaan olla näyttämättä sitä ulospäin.

"Joku ihme heppu käski sanoa et viis minsaa aikaa mennä lavalle, eli teinä mä alkaisin jo riisumaan että kerkeätte-", Xavier höpöttää mulle ja Justinille selvästikään ajattelematta yhtään. Mä kerkeän tukkia miehen suun ennenkuin toi pääsi päättämään lausettaan. Tytöt nauravat ja mä olen kuolla häpeään. Samassa Justinin puhelin soi, joten mies pääsee sopivasti livahtamaan paikalta.

Tytöt saatetaan takaisin yleisöön ja mä halaan niitä hyvästiksi, mutta Justinia ei näy missään. Tytöt on selvästi harmissaan, mutta mä hymyilen rohkaisevasti ja lausun jotain "kyllä te vielä näette" -tapaista, jolloin molempien huulille nousee kaunis hymy ja ne suorastaan leijailevat järjestyksenvalvojien mukana pois paikalta.

Parikymmenen minuutin päästä Justin istuu sohvalle hengästyneenä keikkansa jälkeen, kaikkien häärätessä vieläkin ympärillämme. Ihmisiä ryntäilevät siivoamaan keikkapaikkaa ja muut sammuttelevat laitteita.

"Oliko hyvä keikka?" kysyn ja istun miehen viereen. Toi vetää mut kainaloonsa ja suukottaa huuliani.

"Oli, mutta nyt mä haluan syömään ja olla sun kans", mies huokaisee väsyneesti. Hymyilen ja kiedon käteni Justinin ympärille. Tunnen, kuinka keikan jälkeinen adrenaliinivirtaus on lähtemässä tiehensä ja vähitellen Justin rauhoittuu.