jb - ciao bella

29. luku

Jossain vaiheessa annoin itselleni vähän löysää ja uskalsin jopa juoda hiukan. Sen myötä rentouduin ja annoin synkkien asioiden hetken aikaa olla.

"Cara, anna Justinille ees vähän tilaa, ei se karkaa mihinkään", Selena nauraa. Olen ilmeisesti ollut koko illan miehen iholla, mutten saa tarpeekseni ton kosketuksesta.

"Enn", mutristan huuliani ja nojaan päätäni Justinin olkapäähän. Mies kietoo kätensä ympärilleni ja suikkaa pienen suudelman huulilleni.

"Mä en muistanu että te ootte noin rasittavia yhessä", Kendall virnistää leikillään.

"Hankkikaa huone", Tyga huokaisee.

"Höh, kukaan ei tykkää meistä, mennään pois", Justin mutristaa huuliaan ja lähtee johdattamaan mua pois muiden luota. Jostain syystä päädymme yläkertaan mun huoneeni parvekkeelle istuskelemaan ja katselemaan tähtiä.

"Aatteletko sä ikinä, kuinka helposti täältä maapallolta vois kadota?" kysyn yhtäkkiä sen kummemmin ajattelematta asiaa. "On jotenki pelottavaa ajatella, kuinka helposti voi vaikka hypätä ton kaiteen yli." Höpöteltyäni käännyn katsomaan Justinia, joka katsoo mua kulmat koholla.

"Harkitsetko sä nyt itsemurhaa vai mistä tää kumpuaa?" mies kysyy jopa hiukan paniikissa.

"No en, mut mun on pakko aatella tällasia välillä etten mä sekoa", huokaisen ja otan hörpyn siideritölkistäni. Välillämme on hetken painostava hiljaisuus, kunnes Justin rikkoo sen.

"Kyllä mä välillä mietin, mut lähinnä esimerkiksi Christina Grimmien kohtaloa. On oikeasti aika helppoa salakuljettaa esimerkiksi joku ase keikkapaikalle", mies selittää ja näyttää ahdistuneelta. "Mut jos alkaa liikaa ajattelemaan, niin ei uskalla tehdä enää mitään."

"Totta", hymähdän ja nostan katseeni ylös. "Mennään sisälle, täällä on kylmä." Justin naurahtaa ja nyökkää. Äskeinen keskustelu oli hyvin outo, mutta ei se mitään. Lasken siiderin pöydälle ja nappaan puhelimen käteeni, joka on laturissa yöpöydälläni.

"Cara", Justin huokaisee yhtäkkiä ja nostan vaistomaisesti katseeni mieheen, joka on istunut sängylleni. Pyydän katseellani tota jatkamaan. "Salaatko sä multa jotain?" Voi helvetti, juuri kun sain asian hetkeksi pois mielestäni. Mun olisi niin helppo myöntää virheeni ja pyytää anteeksi, mutta jostain syystäni mieleni päättää toisin.

"Miten niin?" kysyn ihmeissäni.

"Sä oot jotenki erilainen", Justin huokaisee ja menen istumaan miehen viereen.

"Se nyt johtuu siitä, että me oltiin kummiski vielä eilen riidoissa", muistutan, vaikka haluaisinkin kertoa totuuden. Olen kuitenkin niin omahyväinen, että haluan pitää Justinin vielä hetken lähelläni. Nousen miehen syliin ja painan pieniä suudelmia ton kaulalle. Justin sulkee silmänsä ja päästää suustaan raskaan henkäyksen.

"Ootko nyt ihan varma?" mies kysyy vielä, kun suudelmani käyvät rajummiksi. Nojaudun hiukan taaksepäin ja katson miestä muka-mietteliäästi. Justin virnistää ja painaa huulilleni tulisen suudelman. Ennenkuin huomaankaan, olen vetänyt miehen paidan lattialle. Painaudun vasten Justinin vartaloa ja tunnen, kuinka miehen sydän lyö astetta lujempaa. Varmaankin typerän kuuloista, mutta olen ikävöinyt jopa noita sydämenlyöntejä ja varsinkin sitä, että saan sen hetkessä hakkaamaan lujempaa kuin yleensä.

Pikkuhiljaa riisumme toisiltamme vaatekappaleita kuin vanhasta tottumuksesta, mutta tällä kertaa emme kiirehdi. Nautimme toistemme kosketuksesta ja etenemme hitaasti. Värisen, kun tunnen sormien hivelevän selkääni ja pehmeiden huulten painelevan vartalolleni suudelmia. On ihanaa, kun ajatuksemme ovat vain toisissamme ja siinä, kuinka voimme tuottaa toisillemme mielihyvää.

x

"Syöthän sä vielä pillereitä?" Justin kysyy, kun puemme vaatteita takaisin päälle. Voi paska. Ilmeenvaihdokseni tuo Justinin kasvoille paniikin. Miten mä olen voinut unohtaa!? Istun takaisin sängylle ja puen paidan päälleni tärisevin käsin.

"Mitä me tehdään?" kysyn epätoivoisesti ja käännyn katsomaan Justinia, joka kävelee edestakaisin ja näyttää sekoavan.

"Mä hommaan jälkiehkäisypillerin", mies ilmoittaa yhtäkkiä ja nostaa puhelimensa yöpöydältäni. Nyökkään pienesti ja puren huultani. Mä en ole ikinä ollut näin varomaton, vaikka olisin ollut kuinka humalassa tahansa. Jotenkin Justin sekoitti pääni niin pahasti, etten ajatellut asiaa ollenkaan.

Ilmeisesti joku Justinin henkivartijoista haki pillerin ja toi sen Selenan pihalle, josta Justin kipaisi sen nopeasti. Mies ojentaa mulle lasin vettä ja laatan. Käteni tärisevät vieläkin, mutta nielaisen pillerin nopeasti ja lasken lasin pöydälle.

"Sivuvaikutuksena voi tulla pahoinvointia ja jotain alavatsakipuja", Justin selittää ja istuu viereeni, ottaen käteni omaansa. Nyökkään alakuloisesti. "Hei, ei se nyt noin vakavaa oo. Onneksi muistit nyt, ettei kuukauden päästä ku tuolla ois vauva." Mies sanoo jopa hiukan huvittuneena ja koskettaa vatsaani.

"Sehän tästä vielä puuttuis", huokaisen ja naurahdan, kun ajattelenkaan tilannetta.

Oveeni koputetaan ja se aukaistaan voimalla. Käännyn katsomaan tuliaa ja säpsähdän, kun näen Michaelin. Mies katsoo mua tuimasti ja kääntää katseensa Justiniin.

"Bro, mulla on sulle vähän asiaa", mies ilmoittaa ja Justin katsoo tota kummastuneena.

"Eikö se voi oottaa?" Justin kysyy, mutta Michael pudistelee päätään. Mun hymyni on tiessään ja paniikki kasvaa ihan mukavaa vauhtia.

"T, mitä sä nyt?" kysyn ääni täristen.

"Mä en halua valehdella mun parhaalle kaverille", mies ilmoittaa ja Justin katsoo meitä kulmat kurtussa, selvästikin ihan pihalla - pysyisikin siellä vielä hetken. Tässä vaiheessa olen aivan kamalassa paniikissa ja silmiini ilmestyy kyyneliä.

"Voitteko valottaa vähän tännekki päin?" Justin pyytää ja katsoo mua huolestuneesti. Pikkuhiljaa kyyneleet valuvat poskilleni ja Justin yrittää tulla luokseni, mutta kavahdan kauemmas.

"Anteeksi", pyydän jo valmiiksi ja ääneni särkyy pahasti. Michael tulee huoneeseeni ja katsoo mua ilmeettömästi. Sitten mies kääntyy katsomaan Justinia.

"No, sanotko sä?" Michael kysyy multa syyttävästi, kuin mä olisin ainoa syypää koko asiaan. "Et näköjään. No, me pantiin Caran kans eilen." Mä en uskalla nostaa katsettani ja kohdata Justinin silmiä. Tiedän, että olen pilannut aivan kaiken.

"Mene helvettiin", kuulen Justinin suusta tulevan, enkä oikein tiedä kummalle sanat on tarkoitettu. Oletettavasti Michaelille, sillä tää on kuitenkin mun huoneeni. En ole vieläkään nostanut kertaakaan katsettani, kun kuulen loittonevat askeleet ja oven, joka pamahtaa kovaäänisesti kiinni. Kuulen myös Justinin raskaan hengityksen ja tunnen, kuinka sänky liikahtaa kun Justin ilmeisesti istuu sille. Kauan aikaa on hiljaista, kuuluu vain mun säälittävä nyyhkytys.

"Mikset sä helvetti kertonu mulle?" Justin huudahtaa yhtäkkiä ja mä säikähdän niin, että nostan vaistomaisesti katseeni. Kohtaan tutut ruskeat silmät, jotka kuitenkin katsovat mua loukkaantuneesti.

"Mä pelkäsin, että menetän sut taas."

"Miksi sä teit niin?" Justin kysyy hiljaisemmalla äänensävyllä, mutta näyttää kuitenkin siltä että mies voisi pistää koko huoneen paskaksi hetkenä minä hyvänsä. Mun tekisi mieli mennä ja halata miestä, mutta oletettavasti toi lähtisi lätkimään.

"Sen ku tietäis", huokaisen ja nyt Justin katsoo mua kysyvästi. "Mä olin aivan helvetin päissään ja heräsin aamulla sen vierestä."

"Eli sä et edes muista panitteko te!?"

"Niin", huokaisen ja katson sylissäni lepääviä käsiäni. "Mutta jos niin kävi, mä en tajua mikä muhun meni. Mä rakastan sua niin paljon, ettei tulis mieleenkään olla kenenkään muun kanssa." Justin on ilmeisesti rauhoittunut jo hiukan.

"Mä huomasin kyllä", mies huokaisee samassa, tarkoittaen kai kohtaustani kun kuulin siitä Sofiasta. Olen yllättynyt, että Justin on ylipäätään jäänyt keskustelemaan asiasta kanssani - mä itsehän käskin silloin Justinin lähteä samantien helvettiin silmistäni.