Surma

26. Perhe

A/N: Neljä lukua vielä jäljellä tämän lisäksi! Nyt ollaan kyllä todella lähellä loppua.

Julkaisin vähän aikaa sitten ensimmäisen pätkän uutta tarinaa, käykää vilkaisemassa myös sitä (:

-

Nit

Kaupungintalo oli hyvässä kunnossa. Matkalla olin nähnyt keskipaikalta huonosti, mutta oli selvää, että monet muut kaupungin rakennukset olivat osittain romahtaneet tai viimeistään nyt osoittivat rapistumisen merkkejä. Suurinta osaa ei tultaisi korjaamaan vähään aikaan.

Clara ohjasi meidät sisälle. Hän vaikutti ihan mukavalta, siltä, että osasi asiansa. Mutta, hän oli puhunut matkalla jostin Benjaminista, jota me olimme nyt menossa tapaamaan. Oliko tämä nyt sitten varsinainen johtaja vai millä periaatteella kaupungissa toimittiin?

Nousimme portaat ylös toiseen kerrokseen ja seurasimme Claraa yhden toimiston ovelle. Hän koputti ennen avaamista.

"Tulokkaita", hän sanoi astuessaan sisälle. Seurasimme perässä, toimisto oli varsin tilava.

Benjamin oli vaalea, atleettisen näköinen mies. Ehkä vähän Claraa nuorempi, tai sitten vain paremmin säilynyt. Joka tapauksessa yli kolmenkymmenen. Hän nousi ylös pöydän äärestä, kun me keräännyimme toimistoon.

"Viisi nuorta?" hän kysyi, ottaessaan vastaan Claran muistikirjan.

"Jep", Clara nyökkäsi.
"Tulivat etelän suunnasta."

Benjamin tutki muistiinpanoja hetken.

"Hyvä on. Tervetuloa teille kaikille", hän puhutteli viimein suoraan meitä ja jopa hymyili.
"Oliko teillä pitkä matka?"

"Oli. Me tapasimme kaikki matkan varrella", selitin.
"Emme me ole kulkeneet yhdessä kuin vähän aikaa."

Se tuntui paljon pidemmältä ajalta, mutta näin tarkemmin ajatellen se ei sitä ollut. Kai se johtui siitä, että olimme viime päivien aikana kokeneet niin paljon yhdessä. Mutta sitä ei tarvitsisi näille kertoa.

Benjaminia ei näyttänyt onneksi myöskään kiinnostavan.

"Okei. Seuraava kysymys... Nit, Jair ja Mitra", hän luki nimemme muistikirjasta.
"Te olette opiskeluiässä... oletteko te opiskelleet ja mitä? Nit ensin, opettelen samalla nimenne."

"Liikuntatieteitä", vastasin. En ihmetellyt kysymystä. Hän halusi tietää, oliko meillä jotain tietotaitoa, jota hän voisi hyödyntää. En uskonut, että olisi, aloistamme päätellen.

"Jair?"

"Teologiaa."

"Ja Mitra?"

"Turvallisuusalaa", Mitra vastasi. Se näytti olevan ainoa vastaus, joka antoi Benjaminille ideoita.

"Selvä. Kyselen lähinnä siksi, että tiedän, mihin työhön teidät voi sijoittaa. Politiikkamme on se, että ruokatarvikkeita jaetaan työpanosta vastaan", mies selitti.
"Tuomanne tarvikkeet saatte pitää."

"Asia selvä", Mitra totesi.
"Onko jo jotain ideaa, mihin meidät aiot sijoittaa?"

"Sinun kanssasi kyllä. Koska kerran osaat turvallisuusalaa, niin sinä sovit tarkastamaan muita tulokkaita", Benjamin sanoi.
"Teidän muiden kanssa on mietittävä enemmän."

Niin, liikuntatieteet eivät tainneet olla jälleenrakentajalle erityisen hyödyllisiä. Mitra näytti tyytyvän osaansa. Ainakaan hän ei protestoinut saamaansa työnjakoa.