A/N: Seuraa tiedotus. Tarinaa on jäljellä kolme lukua, ja olen tehnyt päätöksen, että julkaisen ne kaikki yhdellä kertaa. Päivityksiä ei siis tähän tarinaan tule, ennen kuin kaikki kolme lukua ovat valmiina, joten niiden kanssa saattaa tosiaan kestää!
Kiitos kovasti kaikille, jotka ovat lukeneet, kommentoineet ja äänestäneet, olette mahtavia!
-
Set
Olin käynyt kaupungissa vain muutaman kerran, ja silloinkin lähinnä ihan keskustassa. Muut kaupunginosat olivat minulle täysin vieraita, joten en osannut sanoa niistä, mikä oli tai ei ollut muuttunut. Ainakaan samalla tavalla kuin joku, jolle paikat olivat oikeasti tuttuja. Kärsineet talot minäkin ymmärsin uusiksi lisäyksiksi. Olimme vielä sen verran lähellä keskustaa, ettei sellaisia olisi normaalioloissa kehdattu jättää.
Jair johdatti minut yhden sillan yli.
"Äidin asunto oli tässä kaupunginosassa", hän sanoi. Vilkaisin taloja ja yritin muistella, olinko kuullut jotain paikan maineesta. Vanhan näköisiä, kauniita kerrostaloja, sen näköisiä, että asunnot kuitenkin olisivat pieniä ja ylihinnoiteltuja. Mieleeni puski väkisin kuva, että toisen äiti lieni jonkin sortin eksentrinen taiteilija.
"Joo, äiti on kuvataiteilija", Jair myönsi asiasta kysyessäni. Onnekas arvaus.
"Välillä mietin, mitä yhteistä on kirkonmiehellä ja liberaalilla taiteilijalla, mutta he ehtivät silti olla naimisissa monta vuotta..."
Samaa ihmettelin minäkin. Toisaalta olin ihmetellyt myös omia vanhempiani monet kerrat. Karistin heidät mielestäni.
"Tiedätkö sinä, miksi he erosivat?" kysyin. Se saattoi olla turhan henkilökohtaista ja tungettelevaa, mutta ei kukaan pakottanut vastaamaan.
"No, he riitelivät aika paljon loppuaikoina, minä olin silloin jotain kymmenen", Jair selitti.
"Kai heidän arvojensa erot vain tulivat entistä selkeämmin esille. Ja lisäksi äiti kai muutenkin halusi muuttaa tänne, koska pienemmällä paikkakunnalla ei ole kummoisia taiteilijapiirejä."
Kompromissit tuntuivat jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeilta aikuisille. Ikinä ei voitu tehdä myönnytyksiä ja joustaa puolin ja toisin, vaan oli aina valittava kahdesta yhteensopimattomasta. Kaikki ne seikat saivat parisuhteen vaikuttamaan vastenmieliseltä pelkästään ajatustasolla.
Pujottelimme vasemmalle ja siitä toiselle pitkälle kadulle.
Vaikka kuljimme pääasiassa hiljaisuudessa, joka jonkun mielestä olisi saattanut tuntua kiusalliselta, minulla oli huomattavasti rennompi olo kuin aiemmin. Ja tiesin kyllä, mistä se johtui.
Oli käynyt selväksi, että minusta eivät kaikki pitäneet. En ollut lainkaan varma, mitä Mitra tai Candace ajattelivat, joten oletin, että he ainakin sietivät läsnäoloani. Sen sijaan etenkin viimeisten päivien aikana olin huomannut, että Nit tuntui karttavan minua. Ei sillä, emme me missään vaiheessa olleet toisiimme kunnolla edes tutustuneet, mutta hän oli vaikuttanut siltä, että odotti minun iskevän saksilla heti, kun hän kääntäisi selkänsä.
En voinut tietenkään olla täysin varma, mistä hän oli ajatuksen saanut, mutta veikkasin, että sillä oli tekemistä demonien kanssa.
Meitä oli seurannut ainakin kolme demonia. Vain kolme oli näyttäytynyt, mutta kuka tiesi, jos niitä oli lisääkin? Mutta vasta edellispäivänä olimme tavanneet kaikki kolme yhdessä. Ja olin pannut merkille, että yksi niistä selvästi suosi Nitiä. Belial ei todellakaan osannut kätkeä, kenestä oli kiinnostunut. Kysymys vain kuului: miksi näin oli?
YOU ARE READING
Surma
Adventure"Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä oli tekeillä. Kukaan ei osannut selittää. Maanjäristykset eivät muuttaneet taivasta pysyvän hämäräksi eikä omituisinkaan ydinsäteily saisi rakennuksia romahtamaan. Oli kyse jostain muusta. Ihmiset kutsuivat sitä Su...
