Pelkuri

Luku 2: Peli alkaa

                 Matiaksen näkökulma:

"Antakaa aplodit Matiakselle, joka on ainoa joka sai matikan kokeessa täydet pisteet", opettaja pyytää. Se taputtaa innoissaan kasvot loistaen.

Kukaan muu ei taputa, kaikki katsovat mua. Haluan vajota penkiltä alas lattian läpi ja päästä maapallon keskipisteeseen.

Muutama ihminen näyttää siltä, että he haluavat murhata mut tylpällä kirveellä, kun nukun.

Opettaja alkaa jakaa kokeita ja ahdistava tuijotus päättyy vasta, kun jokainen saa oman kokeensa nenänsä eteen. Vilkaisen vain koetta nopeasti ja sujautan sen sitten reppuuni.

"Hei haluutko auttaa mua matikassa?" kysyy yksi jätkä, jolla on vihreät hiukset ja pähkinänruskeat silmät. Se istuu mun vieressä, mutta en oo katsellut sitä sen enempää.

Sillä on huulilävistys ja venytys toisessa korvassa.

"Joo no vaikka", soperran sille ja yritän olla änkytämättä. En oo tottunut puhumaan monillekkaan ihmisille. Se virnistää mulle.

"Tuu tänään ulos ku sult loppuu koulu niin mennää meille", se ehdottaa ja mä nyökkään hitaasti.

"Mä oon muuten Mikael", se esittäytyy.

"Mä oon Matias", vastaan sille ja nostan lasejani paremmin, kun ne meinaavat tippua.

"Mä tiedän", se vastaa ja virnuilee mulle.

Sen virne saa mun oloni vaivaantuneeksi.

Renen näkökulma:

"Tää meno alkaa mennä vähän tylsäksi", mä sanon ja otan kulauksen mun kaljasta.

Tuomas on laittanut musiikkia soimaan ja me oltiin keretty juoda jo vähän. Alkoholi on kerennyt nousta päähän.

"Mikset vaan laita Miialle viestiä ja kysy mitä mieltä se on susta, sen sijaan, että valitat mulle saatana siitä", kysyn ärtyneenä, kun se alkaa taas selittää ihastuksestaan.

"No jos mä teen jotaa tommosta nii sunki pitää", se ilmoittaa sammaltaen ja mä pyöräytän silmiäni.

"No mitä mun pitää tehdä?" kysyn ärsyttävällä äänensävyllä, niin että se varmasti ymmärtää kuinka rasittava se on nyt.

"Hmm.. Sä saat luvan iskee Matiaksen", se ilmoittaa juhlallisesti ja mä katson sitä kulmat koholla.

"Kuka helvetti on Matias?" mä kysyn turhautuneena ja se virne joka sen kasvoille leviää, ei vaan voi tietää hyvää.

"No se nörtti", Tuomas selittää naurahtaen ja mun silmät laajenee, kun tajuan ketä se tarkoittaa.

"Hyi saatana en varmasti", mä puuskahdan äkäisenä.

"Mäki voin iskee jonku vastenmielisen?" se ehdottaa.

Mun kasvoille leviää virne.

"Ai vaikka Saaran?" kysyn ja se näyttää pelästyneeltä.

Se pudistaa äkkiä päätään.

"Mä isken Matiaksen jos sä isket Saaran", mä ehdotan voitonriemuisesti, sillä tiedän, ettei se ikinä vilkaisisi Saaraan päinkään.

Saara on hirveä pissis, jonka älykkyysosamäärä on vaarallisen lähellä nollaa.

Se keskittyy ainoastaan meikkaamiseen ja merkkivaatteisiin, eikä se tapaile jätkiä, vaikka vientiä ulkonäön takia riittää.

"Sovittu", Tuomas sanoo mun kauhukseni. "Se voittaa kumpi saa iskettyä oman uhrinsa ensin", se ehdottaa haastavasti.

"Ja luovuttaminen on automaattinen voitto toiselle", se jatkaa ja katsoo mua kulmat koholla.

Nyökkään.

Mä en haluaisi iskeä sitä vitun nörttiä, joka vain lukee sen vapaapäivät.

Mulla on jokatapauksessa liikaa voitontahtoa, enkä mä halua hävitä tätä peliä. Kai mun sitten täytyy sietää jotain säälittävää jätkää, joka varmaan nukkuu yönsä äidin vieressä.

"Mitä voittaja saa?" mä kysyn itsevarmana.

"Mietitään sitä myöhemmin", Tuomas toteaa ja juo kaljansa loppuun.

Matiaksen näkökulma:

Seison koulun edessä hiukan vaivaantuneena. Mieleni tekisi vain lähteä ja antaa Mikaelin selvitä yksin matikan kanssa, mutta mä kerkesin jo lupautua.

"Moro", Mikael huikkaa, kun se tulee mun luo. Mä nyökkään sille pienesti ja me kävellään sen luo.

Matkan aikana me ei puhuta mitään. Mulla on outo ja varautunut olo sen seurassa.

Se avaa oven avaimillaan.

"Mun vanhemmat ei oo kotona", se sanoo oudolla äänensävyllä ja mulle tulee kylmät väreet.

"Öö, okei?" mä sanon hiukan kysyvästi ja se johdattaa mut sen huoneeseen.

Mä istun vaivaantuneena sen sängylle, kun se tulee mun viereen.

Ensin se istuu siinä hiljaa, mutta sitten se kääntää mun kasvot itseään kohden ja lähestyy mua sitten nopeasti.

Mä jäädyn paikoilleni.

Äkkiä arvaamatta se alkaa suudella mua. Se tuntuu ällöttävältä ja sen hengitys haisee pahalle.

Se työntää kielensä mun suuhun.

Peräännyn hädissäni. Yökkään pienesti.

"Mitä sä teet?" mä kysyn paniikissa, kun se laskee kätensä mun reidelle. Sen käsi lähtee tutkimusmatkalle.

"Me voitaisiin pitää kivaa", se sanoo vihjailleen ja yrittää hivutaa kättään mun haaroihin.

Nousen välittömästi ylös ja ryntään ulos sen huoneesta.

"Oota!" se huutaa mun perään, mutta en jää kuuntelemaan, kun juoksen ulos.

Juoksen koko matkan kotiin ja lyyhistyn puuskuttaen mun sängylle.

Mua alkaa oksettaa. Oksettaa se, että se työns kielensä mun suuhun. Oksettaa se, että sen käsi oli mun reidellä.

Oksettaa koko jätkä.

Mä ryntään oksentamaan vessaan.