Pelkuri

Luku 4: Taas

Renen näkökulma:

Mä olen niin hermostunut, että haluaisin vain juosta ympyrää. Mä en tiedä mikä tässä hermostuttaa mua niin paljon, olenhan mä ennenkin ihmisiä iskenyt.

Pyöritän tölkkiä kädessä niin, että litku valuu puolelta toiselle.

"Hyvä kalja menee hukkaan", huomauttaa Tuomas, kun se käy hakemasta uuden tölkin.

En vastaa sille mitään, tuijotan lattiaa.

Ovikello soi ja mä ryntään avaamaan sen. Siellä on kuitenkin vaan jotain muijia, joiden hameet ovat niin lyhyitä, että ne menisivät vöistä.

Turhautuneena päästän ne sisälle ja yksi nuolaisee huuliaan ja tuijottaa mua ihan liian pitkään.

Normaalisti jäisin flirttailemaan tälle, koska saisin varmaa sänkyseuraa, mutta nyt mulla on parempaakin tekemistä.

Seison hermostuneena ovella ja kun se soi uudestaan, avaan sen vetäen ensin syvään henkeä.

Siellä on Matias. Sillä on yllään kauluspaita ja farkut, se näyttää kieltämättä aika söpöltä.

"Tuu sisään", mä sanon, kun se seisoo epävarmana ovensuussa. Avaan oven ja se pujahtaa mun ohi.

Voin aistia sen hermostuksen ja se on musta jotenkin söpöä.

Suljen oven sen perässä ja ennenkuin se käskee astua peremmälle, niin käsken sen mennä yläkertaan.

Se katsoo mua hiukan kummastunenaa, mutta sanon että mulla on tärkeää asiaa.

Kun se kävelee rappusia ylös, mä pinkaisen keittiöön tekemään sille drinkin. Teen siitä mahdollisimman alkoholiprosenttista, mutten liian, koska en halua sen oksentaa mun päälle.

Kävelen portaat ylös ja ojennan sille drinkin. Se katsoo sitä hämmentyneenä, kuin tietämättä mitä tehdä sillä.

Mä johdatan sen makuuhuoneeseen ja laitan oven perässäni lukkoon, en halua tänne ketään keskeyttämään mitään.

"Sä voit kyllä istuukkin", mä naurahdan ja se katsoo mua hiukan pelokkaasti, ennenkuin istahtaa sängylle.

"Juo vaan", mä kehotan sille, epävarmasti se ottaa huikan juomastaan ja irvistää sitten. Se ei taida tehdä tätä usein.

Mä istun sen viereen ja mun käsi alkaa hyväillä sen reittä. Sen silmät laajenee.

Otan sen drinkin mun käteen ja se katsoo mua hiukan kysyvästi.

"Suu auki", mä sanon sille virnuillen ja se raottaa tottelevaisesti huuliaan. Mä kaadan juomaa sen kurkkuun ja lopetan vasta, kun se kakoo hiukan.

Se ei kuitenkaan oksenna sitä ulos, joka on hyvä juttu.

"Sä oot hyvännäköinen", mä kuiskaan sen korvaan ja näykkäisen sitä.

Matiaksen huulilta pääsee voihkaisu, enkä mä voi sille mitään, että haluan kuulla lisää.

Tää on vaan peliä. Ei mitään sen enempää. Jatkan sen reiden silittämistä rauhallisesti ja katselen sen silmiä. Lähenen sitä varovasti ja katson perääntyykö se.

Matiaksen näkökulma:

Mä hivuttaudun kauemmas ja siirrän Renen käden pois mun reideltä.

"Etsi itelles parempi huora", mä kehotan sille ja nousen ylös.

"Ei vaan oota kun mä..." se aloittaa, mutta en jää kuuntelemaan lausetta loppuun.

Avaan oven, joka on jostain syystä lukittu niin ettei muut pääse huoneeseen ja pingon alakertaan.

Kuulen sen tulevan mun perässä, mutten välitä vaan juoksen äkkiä ulos.

Kävelen kotiin nopeasti ja huikkaan äidille meneväni nukkumaan.

Lysähdän mun sängylle, enkä voi sille mitään, että mua alkaa taas oksettaa.

Miksi kaikki haluavat panna mun kanssa eikä mitään muuta?

Ryntään taas vessaan oksentamaan, mutta tällä kertaa myös alkoholilla taitaa olla osuutta asiaan.

"Ootko sä kipeä", kysyy Helinä, joka on tullut vessanovelle.

"Tavallaan joo", mä sanon vedän vessan. Huuhtelen mun kasvoja kylmällä vedellä, odottaen että Helinä häipyisi, mutta se vain katselee mua.

"Onks se poika nyt sun poikaystävä?" se kysyy toiveikkaasti ja mä pudistan päätäni.

"Eikö sun pitäisi olla nukkumassa?" esitän vastakysymyksen ja kuivaan mun kasvoja pyyhkeeseen.

"Nyt on viikonloppu niin saan valvoa vielä vähän aikaa", se kertoo innoissaan. Mä sammutan vessasta valot ja kävelen se ohi mun omaan huoneeseen.

Se seuraa mua sinne.

"Jos sä tykkäät siitä niin mikset sä sitten mene naimisiin sen kanssa?" Helinä tinkaa, kun mä lysähdän mun sängylle ja alan lukea kirjaa.

"En mä tykkää siitä", sanon ja yritän keskittyä lukemaan, mutta Helinän läsnäolo häiritsee mua.

"Eikö se tykkää susta?" Helinä kysyy ja nostan katseeni siihen.

Sillä on yllään pinkki mekko ja sen hiukset on kiinni perhosklipsillä.

"Mä en tiedä", tunnustan ja suljen huokaisten kirjan.

"Kysy siltä", neuvoo Helinä viisaasti.

"No mäpä kysyn", sanon, vaikka en oikeasti todellakaan aio kysyä.

"Kuule Matsi, musta tuntuu että sekin tykkää susta", se ilmoittaa.

Se lähtee mun huoneesta ja mä pudistelen sille päätäni. Jokin Helinän kanssa juttelussa sai kuitenkin mulle oudon olon.

Renen näkökulma:

Mä istun siinä samassa kohtaa, missä Matias istui vähän aikaa sitten.

Vain vähän aikaa sitten se oli ollut tässä, mun käsi oli sen reidellä.

Miksi tää kaikki tuntuu niin väärältä?

Tuomas kävi äsken kyselemässä mua, mutta sanoin että mulla on huono olo.

Paskat mulla mikään huono olo on, mä vaan... En tiedä.

Puristan mun silmiäni kiinni ja yritän saada jotain selkoa mun ajatuksistani, mutta kaikki lauseet mun pään sisällä tuntuu olevan ristiriidassa keskenään.

Puhelin värähtää mun hupparin taskusta ja otan sen esiin.

Matias: Moi?
Rene: Sori
Matias: Mä en halua olla mikään yks sun panoista
Matias: Mutta me voidaan olla kyllä kavereita.

Siinä se sitten on taas. Isku vasten mun kasvoja. Enkä mä tiedä mitä mä oikeastaan oletin, koska kukaan ei ikinä halua mitään muuta.

Joko ne haluaa tulla sänkyyn tai olla vain kavereita. Ei ikinä siltä väliltä, mä en oikeasti enää tiedä mikä mussa on vikana.

Mä en ees jaksa laskea niitä kertoja, milloin on päätynyt jonkun randomin kanssa sänkyyn. Oikeastaan, mä haluaisin vain ihmisen kenen olkapäätä vasten itkeä, ketä halata, ketä rakastaa ja toisinpäin.

Se on ilmeisesti liikaa pyydetty. Mikä mussa on vikana kun kukaan ei rakasta mua?

Mä olen pelkästään se jätkä, jota ihmiset pelkäävät. Joka iskee jokaikisen.

Miksei kukaan voi rakastaa mua?